timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Kohukansanedustaja vai sananvapaus ongelmana – informaatiovaikuttamistako?

Ollessaan eduskuntavaaleissa ainoa Suomen eduskuntaan valittu maahanmuuttajataustainen Hussein al-Taee joutui sekä henkilönä että aikaisimpine kirjoituksineen kohun kohteeksi, mikä saattoi hänet sairaalahoitoon. Onnistuiko Vladimir Suomessa informaatiovaikuttamisen vaikeassa taidossa? Kun kysytään, ketkä hyötyvät tästä ikävästä tapahtumasta, vastaus on mitä ilmeisin: Putin ja Venäjä, Donald Trump taustapiruineen jne.  Hallituspaikkoja kärkkyvät perussuomalaiset saattavat asettua ymmärtämättömyyttään tai Suomen edusta piittaamattomuuttaan Putinin tavoitteiden ajajiksi. Jo perusuomalaisten menestys saattaa olla Vladimir Putinin vaikutusta tai tavoittelema asia.  Halla-ahon johdolla perussuomalaiset ovat EU:ssa osallistumassa laitaoikeistolaiseen EU-ryhmien liittoutumaan, johon osallistuu Venäjän tukemia ja rahoittamia oikeistolaidan puolueita. 

Ulkopoliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti on painavia syitä olla ottamatta perussuomalaisia muodostettavaan hallitukseen. Ainakin tästä Putin on ensisijainen hyötyjä. On ironista, etteivät perussuomalaiset suostu istumaan Suomen eduskunnassa salin oikeaan laitaan, vaikkakin puolue on valmis yhteistyöhön Putinin asiaa ja EU:n hajatumista tavoittelevan oikeiston kanssa. 

Hussein al-Taee on tähän mennessä havaitsemanani ainoa ilmeisesti rehellinen poliitikko, sillä valehtelu on poliitikkojen maan tapa. He eivät ole myöntäneet tähän mennessä valehdelleensa. Valehteleminen Suomessa on sallittua poliitikoille, joten kaikki tälläkin hetkellä johtavia olevat poliitikot ovat yleensä valehdelleen. Totta puhuva poliitikko on vaarassa joutua törkykampanjan kohteeksi. Valehtelu on niin yleistä politiikassa, että sen myöntävän poliitikon ura saattaa olla vaarassa. Hussein al-Taee näyttää myös sananvapaustaistelijalta. Suomessa on ollut jo pitkään akuutti sananvapausongelma, jota virallinen Suomi ei suostu myöntämään. al-Taee on erinomainen esimerkki sanavapausongelmasta.

Ihmisiä pöyristyttävät some-kirjoitukset, jotka eivät ole autenttisina saatavilla. Mistä tiedämme, milloin saanvapauden käyttö on lakiemme rajoittamaa?

On jäänyt hyvin epäselväksi se, mitä Hussein al-Taee on sanonut. Hänen omaa tekstiään ei näytä olevan mahdollista päästä näkemään. Tapauksesta kiinnostuva joutuu lukemaan vain toisen käden väitteitä hänen kirjoitustensa sisällöstä ja korkeintaan näkemään asiayhteyksistä irrotettuja lainauksia. Väitteiden esittäjät eivät ole edes pyrkineet olemaan puolueettomia. Rivien välitse on väitetty mm., että Israelin nykyhallituksen linjan arvostelu olisi antisemitismiä. On myös annettu ymmärtää, että kärjekäs sunnimuslimien kritiikki (islamin sisäisenä kritiikkinäkin) on mukamas kiihotusta kansanryhmää vastaan, mutta eiväthän he ole mikään kansanryhmä ja kritiikki voi olla aiheellista ja saada perustuslain suoja.

Sanomista rajoittava epävapaus voi toteutua siten, että sanomiselle on kuulluksi tulemisen esteitä, jotka katsotaan kyllin suurimerkityksellisiksi ollakseen sanomisen rajoituksia (kuten sensuuri), mutta myös ilman mitään esteitä, jolloin rajoituksina toimii sanankäyttäjän alisteisuus jollekin vallankäyttäjälle, jonka on joka hetki mahdollista puuttua sanakäyttöön. Jos lait ovat niin epäselviä, ettei kukaan meistä voi olla varmoja siitä, ettemme me joudu moraalisesti tai juridisesti tuomituiksi sanankäytöstä voimassa olevan lain nojalla, kun laki on turhan väljä tai tuomioistuin altis panikoivan julkisen mielipiteen vaikutukselle. Sanankäyttäjän pelko siitä, että sanomiseen puututaan jälkikäteen, saa suomalaiset mielistelemään niitä, joilla on valta rangaista sanankäyttö. Kohun herättäminen on tällaista rankaisemista, joten kohun pelossa yhä useampi suomalainen vaikenee. Kun lait ovat huonoja, ne eivät turvaa vapautta. On vaara, että perussuomalaiset nousevat siksi auktoriteetiksi, jota useimmat pyrkivät mielistelemään, mikä taas hävittää vapautemme.

Perussuomalaiset, jotka ovat jo pitkään viis veisanneet kansanryhmää vastaan-kiihotuspykälästä, nyt vetoavat itse pykälään, jota he ovat surutta rikkoneet. He ovat pitkään ajatelleet, ettei mainittu laki rajoita heidän sanan kokonaisvapauttaan, koska rangaistuksen uhka ei ole ollut sanomisen este heille, vaan keino kasvattaa suosiotaan. Perussuomalaisten vastaiset demokraatit eivät ole kyenneet ajamaan asiaansa kyllin tehokkaasti. Paitsi, että heidän naivisti säädättämänsä laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, ei ole ollut rajoitus perussuomalaisille, vaan heidän mahdollisuutensa menestyä poliittisesti, myös perussuomaaliset oppivat käyttämään kyseistä lakia niitä vastaan, jotka he tuomitsevat näillä olevan suvaitsevaisuuden hyveen vuoksi. Heidän tapauksessaan rangaistuksen uhka toimii liankin hyvin.  Perussuomalaisten arvopohjan vuoksi he eivät pysyt keräämään ”pinnoja” siitä, että heille tulee tuomio oikeudessa. (Junes Lokan menestys Oulun käräjäoikeudessa).   

Vappupäivien some-pöytistyjien kampanjan taustat olisi syytä selvittää niin pitkälle kuin voidaan

Voidaan esittää kysymys mihin kampanjalla pyrittiin ja ketkä Suomessa ovat kampanjan takana. Voidaan antaa joukko mahdollisia vastauksia. Ensinnäkin Hussein on sosiaalidemokraatti, jollaiset ovat nyt hallitusta muodostava puolue. Hyökkäämällä häntä vastaan hyökätään sosiaalidemokraatteja vastaan. Yhden paikan ero seuraavaksi tuleviin sosiaalidemokraatteihin on pieni, ja tätä eroa voidaan entisesti mitätöidä luomalla ero-tai erottamispaineita istuvalle kansanedustajalle. Hänen erottamaksensa eduskunnasta aiheuttaisi korvaamattoman vahingon eduskunnan arvovallalle. Kansanedustajalla ei ole oikeutta erota eduskunnan jäsenyydestä. Hän voi pyytää eroa, jonka myöntäminen riippui eduskunnan enemmistöstä – ei edustajan omasta halusta. Oma eduskuntaryhmä voi erottaa hänet, mutta se pienenee yhdellä edustajalla. Eduskuntaan suuntautuva painostus kohdistuu siis kansanedustajan omaan eduskuntaryhmään ja näin ollen hallituksenmuodostajaan Antti Rinteeseen.        

Kun Hussein al-Taee on kaksitoistashiialaisena, eikä siis tämän takia eikä muutoinkaan kuulu yhteisrintamaan Vladimir Putinin, Donald Trumpin ja Netanjahun kanssa, eikä siis tue Saudi-Arabiaa, Turkkia, siis niitä sunnimuslimimaita, joita Trump ja Netanjahu tukevat kokosydämellisesti. Trump oikeistokristilliseine ja Israelin nykyjohdolle myönteisine kannattajineen, myös Huhtasaari vastaavine kannattajineen perussuomalaisissa ovat asemoituneet kaksitoistashiialaisia vastustaviksi ja samalla hylänneet idän arabikristityt, joiden tukijana esiintyy Vladimir Putin Venäjän ortodoksisen kirkon johtoineen. Vaikkakin Putin on tämän liittoutuman vastustajien, Syyrian seitsemänshiialaisineen (druuseineen ja alaviitteineen) ja Iranin sekä Irakin kaksitoistashiialaisineen puolella, hän on myös vetänyt puoleensa Trumpin ja autoritäärisen Turkin johdon sympatioita. Euroopan yhtenäisyyden hajottaminen on selvästi sekä Putinin että hänen vastustajiensa tavoitteena.

Huolimatta vastakohtaisuuksista Venäjän ja sen liittoutuman kanssa, johon kuuluvat Trump (kristillisine ja Israel-myönteisine oikeistotukijoineen) ja Israelin laitaoikeistolainen pääministerin Netanjahun ja Saudi-Arabian-vetoisen sunnimuslimifraktio, Venäjällä näyttää olevan yhteinen intressi tämän liittoutuman kanssa. Vaaleissa menestyneen perussuomalaisen puolueen ohjaaminen luomaan hajaannusta maassamme on mitä ilmeisemmin Venäjän liittoutuman yhteinen intressi. Myös EU:ssa yhtenäisyyden heikentäminen on niiden intressi.

Saudi-Arabian pyrkimykseen sopii luontevasti myös se, ettei Hussein al-Taee saisi kaksitoistashiialaisena mitään asemaa Suomen politiikassa, vaan pikemminkin sopii tuhota hänen uransa ja kenties saattaa Saudi-Arabian hegemonia Suomen muslimipiireissä. Tätä tavoitetta aikanaan edisti Helsinkiin puuhailtu suurmoskeijahanke, joka oli sunnalaisislamistisesti suuntautunut. Lähi-idän politiikassa on piirejä, jotka Yhdysvaltojen nykyisen presidentin Trumpin tukemina ajavat sunnien asiaa, so. Saudi-Arabian dynastian ja wahhaniittien, islamia mielestään ”taikauskosta” puhdistavan 1700-luvulla syntyneen suuntauksen asiaa arabikristittyjen ja eri shiiasuuntausten asiaa vastaan. Trump pyrkii jättämään Isistä vastaan taistelevat kurdit Turkin armoille.

Sunnalaista kalifikuntaa uudelleen perustamaan pyrkinyt (ainakin näyttää toistaiseksi lyödyltä) ei nauti länsimaissa samaa arvostusta kuin monien Lähi-Idän sunnimuslimien piirissä eikä siis ole siksi julkisesti kannatettava ”länteen” nojaavien sunnimuslimien piirissä, vaikka väkivallan-ja julmuuden tekoineen se onkin edistänyt sunnamuslimien asiaa niitä muslimeja vastaan, joita sunnit eivät muslimeiksi tunnusta. Uskontopuolueineen Israelin nykyhallitus ja tämän ystävä Donald Trump pragmaattisesti ja Saudi-Arabia sunnalaisen uskontopolitiikan vuoksi ovat vastustaneet erityisesti kaksitoistashiialaisia, vasitenkin kun Irakissa Saddamin diktatuurin kaaduttua shiiaenemmistö nousi vallankahvaan vahvistaen näin Iranin kaksitoistashiialaista valtaryhmittymää Lähi-Idässä. Syyria seitsemänshiialaisineen ja arabikristittyineen (jotka Euroopan kristityt ymmärtämättömyyttään tai pahantahtoisuuttaan unohtavat) nojautuu Venäjään, perinteiseen itäisten kristittyjen puolustajaan, ja kaksitoistashiialaiseen Iraniin.

Mikä on kotimaisen ja mikä ulkomaisen (dis?) informaatiovaikuttamisen suhde somepöyristyksessä?

Vaikkakin al-Taee’n tapaus onkin perussuomalaiselle kuin Manulle illallinen, se olisi jäänyt heiltä Uuden Suomen perässähiihtäjineen huomiotta, elleivät jotkut sunnilaiset kurditahot olisi tarjonneet sitä heille tarjottimella. al-Taee’n entiset työnantajat, jotka ovat ajaneet Venäjän ja putinismin asiaa Suomessa. näyttävät auttaneen hänen saattamisessaan vaikeuksiin. Palaneen käry tuntuu selvänä sieraimissa. Irakin kansan enemmistö kuuluu Islamin kaksitoistashiialaiseen haaraan, jonka etujen turvaajana on Iran, joka on historiallisista syistä Yhdysvaltojen inhon pääkohde Lähi-idässä. Iran on Lähi-idän kaksitoistashiialaisten tuki ja turva ja arabikristittyjen, maltillisten sunnien seitsemänshiialaisten liittolainen.   

Husein al-Taee’ta on myös väitetty antisemiitiksi. Kun en ole päässyt tutustumaan hänen kirjoituksiinsa, (kun en myöskään usko hänen mustamaalaajiinsa), en voi sanoa, onko väitteessä perää. Väittäjänä on Jerusalemissa ilmestyvä Netanjahua lähellä oleva lehti. Laitaoikeistomme on ottanut käyttöön uudelleen antisemitismi-kortin. On syytä pitää mielessä, ettei sionismin tai muun juutalaisten aatteen kritiikki ole antisemitismiä.

Onko anti-islamismi korvannut antisemitismin nykyisessä laitaoikeistossa?

Väliotsikon kysymys näyttää aiheelliselta. Mikään islamilainen uskontoryhmä ei liene Suomen lain tarkoittama kansanryhmä, jonka vastaisen kiihotuksen kieltävä laki rajoittaa sanavapauttamme; taannoisen tapaus Halla-ahon esimerkin mukaan kysymyksessä voi olla vain uskonrauhan rikkominen. Sunni-tai shiiamuslimien ryhmät eivät ole kansanryhmiä.   

Nykylaitaoikeisto ei ole enää ainakaan läntisessä Euroopassa yhtä avoimesti antisemiittinen kuin 1900-luvun äärioikeistolaisuus, jolle leimallista oli antisemitismi. Euroopan 1900-luvun historiassa esiintyvällä antisemitismillä eli juutalaisten vieroksunnalla tai syrjinnällä on taustansa kristittyjen kiusaantuneisuudessa siitä, ettei heidän ole helppo erottua kristinuskoa hyvin lähellä olevasta juutalaisuudesta. Nykyajan antisemitismi – jonka erityisyyden korostamista Hannah Arendt painotti – eroaa epäedukseen kristillisestä ja historiallisesta edeltäjästään, joka on useimmiten harmitonta. Tsaarin Venäjän ja katolisen Espanjan yhdistymiskauden antisemitismit ovat vahingollisia ja selvästi edeltäjiä 1900-luvun ideologisesti rotupohjaiseksi väitetylle antisemitismille, jonka natsi-Saksa kehitti pisimmälle murhaavuudessaan. Tämä antisemitismi syntyi oikeistolaisena ideologiana 1800-luvun lopulta alkaen, Venäjän ja Itävalta-Unkarin imperiumeissa, ja oli oleellisesti antibolsevismia, siis ideologia, jonka avulla Venäjän vallankumoussotien hajanaiset valkoiset yhdistivät riitaisat voimansa taistelemaan bolsevikkeja vastaan. Valitettavana sivutuotteena oli, että tavattaessa juutalaisia heitä pidettiin bolsevikkeina ja murhattiin sen vuoksi. Ajatuksena oli 1917 alkaen, että taistelu juutalaisuutta ja bolsevismia vastaan paitsi kulkevat käsi kädessä, myös edellyttävät toisiaan. Tuona vuonna nousi Venäjällä valtaan bolsevismia tunnettu liike, jonka uskottiin syntyneen juutalaisuudesta. Pelko bolsevismin leviämisestä suuntasi huomion juutalaisväestöön.

Tsaarin Venäjällä syntyi mielleyhtymä siitä, että juutalaiset ovat valtakunnalle vaarallisia sosialisteja – aivan riippumatta yksittäisten juutalaisten varallisuusasemasta. Tsaarin Venäjällä juutalaisten ja sosialismin välillä oli se yhteys, että sosialismia Venäjälle lännestä levittäviin kansallisiin ryhmiin kuuluivat juutalaiset. Venäjälle syntyneeseen työväenluokkaan kuuluneet jiddishin kieliset juutalaiset levittivät länsimaisia työväen aatteita ensin Venäjän narodnikkien piiriin, sitten sosiaalidemokraattien piiriin. Juutalaiset jiddishin kieliset sosiaalidemokraatit, joiden keskus oli Liettuan Vilnassa, eli bundistit olivat ohjelmallisesti ns. austro-marksisteja. Ajatus juutalaisten maailmanlaajuisesta salaliitosta oli alkuaan peräisin tsaristiselta valtiolliselta poliisilta, joka taisteli uusien aatteiden leviämistä vastaan. Tähän liittoon ajateltiin juutalaisten sosialististen työläisten, pääomapiirien ja uskonoppineiden osallistuneen yhteisen juutalaisen ominaislaatunsa vuoksi, ei tästä huolimatta.

Äärioikeistolainen virheellinen päättely eteni havainnosta, että juutalaisilla oli osuutta sosialismin aatteen ja organisaatioiden varhaishistoriassa, näkemykseen, jonka mukaan sosialismi on juutalaisuutta ja juutalaiset sosialisteja sekä sosialistit juutalaisia ja edelleen juutalaisuus on sosialismia. Kun hävitetään yhdet, hävitetään myös toiset yksien ja toisien yhteenkuuluvuuden vuoksi.  Ajatus sosialistien mukanaolosta kansainvälisessä juutalaissalaliitossa tarjosi yksinkertaisen selityksen sosialistisen kumouksellisuuden leviämiselle ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä oloissa. Imperiumin järkkyminen sosialistisen liikehdinnän vuoksi sai tästä imperiumiin sidoksissa etuineen olevia, oikeistolaisuuteen samastuvia, tyydyttävän selityksen.

Antisemitismin oppi näyttää tulleen natsien omaksumaksi ja edistäneen toisessa maailmansodassa Ukrainan, Valkovenäjän ja Baltian ja osin Venäjänkin alueen juutalaisväestön tuhoamisessa. Selitys myös tuki oikeutusta tappaa kohdatut juutalaiset. Juutalaisuus uskonnollisille ja uskonnottomine muotoineen oli ilmaus samasta pahuudesta kuin bolsevistinen sosialismikin. Juutalaisuutta ja sosialismia vastaan oli hyvien oikeistolaisen järjestäydyttävä sotilaalliseen tapaan. Miliisipuolueet, joissa poliittinen koneisto oli upotettu miliisiorganisaatioon, tarjosivat sotilaallista tietä myös poliittisen ratkaisun juutalaisongelmaan. Miliisipuolueen mallin loivat ja esittelivät Italian fasistit, ensimmäisen maailmansodan veteraanit yhdessä sen sukupolven kanssa, joka ei ollut omaksi pettymyksekseen ehtinyt maailmansotaan. Kommunismin ja semitismin vastainen ideologinen sota oli olennainen osa 1900-luvun oikeistolaisuutta. Italian fasisteilta militaristinen oikeisto omaksui miliisipuoluemallin, ajatuksen poliittisista aktivisteista sotureina. Soturihyveet ajateltiin miehisyyshyveiksi, joita soturiuden oli määrä ilmentää.

Yleisen mielikuvan mukaan juutalaismiesten oppisuuntautuneisuus ja rauhanomaisuus oli ristiriidassa mainittujen miehisyyshyveiden kanssa. Mielikuva ei vastannut kaikilta osin todellisuutta: Italian fasistien mustapaidoissa oli paljon juutalaisia. Toinen esimerkki on Puolan ja Liettuan alueella natsimiehityksen aikana vastarintaliikkeenä toiminut – edellä jo mainituksi tullut sosiaalidemokraattinen Bund.

Historiallinen katsaus paljastaa sen, ettei antisemitismi kuulu yhtä itseoikeutetusti äärioikeistoon sen vuoksi, että bolsevismin eli kommunismin ideologinen houkuttelevuus ei ole enää samaa luokkaa kuin ennen. Termi "kulttuurimarxismi" on korvannut laitaoikeiston retoriikassa kommunismin ja juutalaisuuden. Frankfurtin koulun teoreetikot, joita joku pitänee "kulttuurimarxilaisuuden" edustajina,olivat juutalaistaustaisia. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

On täysin selvää, että Hussein Al-Taee on tänään eri agendalla liikkeellä kuin silloin aikoinaan.

Se tässä kohussa on ihmetyttänyt, että mistä ne kaikki screenshotit yhtäkkiä löytyivät vuosia vanhoihin kirjoituksiin? Jos ne olivat edelleen netissä julkisena, niin sitten Al-Taee voi todellakin syyttää itseään puutteellisesta pesäeron tekemisestä menneisyyteensä. Jos eivät olleet, niin kuka tuollaisia screenshotteja hamstraa, ja kuinka organisoidusti, ja kenen asialla?

Toimituksen poiminnat