timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Ovatko totalitarismin ainekset ajassamme – meidän tunnistamatta niitä?

Hannah Arendt käsittelee teoksessaan Totalitarismin alkuperä (po. juuret) ilmiötä, jota on alettu sanoa totalitarismiksi sisällyttäen tähän taustoineen ja lopputuloksineen natsismin (ei italialaista fasismia) ja stalinismin. Hän siis erottelee toisistaan autoritääriset ja totalitääriset hankkeet. Totalitarismin historiassa voidaan erottaa toisistaan liike ja hallinto. Jälkimmäistä ovat Hitlerin ja Stalinin diktatuurit – syystä erotettavat muista ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneistä diktatuureista, fasisteista ja muista. Hänen teoksensa pääanti on tarkastella erilliissä ilmiöitä, joista yhdistymällä totalitaristinen ideologia syntyi. Teos auttaa meitä tunnistamaan ajassamme totalitarismiin kuuluvia ilmiöitä. 

Arendt oli poliittinen teoreetikko ja laati teorian totalitarismista (Neuvostoliitto vuosina 1933 – 1950, natsi-saksa vuosina 1941 – 1945). Juurina totalitarismille hän tarkastelee antisemiittistä liikettä, merentakaista imperialismia Euroopan ulkopuolella eri mantereilla, Euroopassa pan-germaanista ja panslavistista liikettä, joiden pohjalle syntyivät mantereiset imperialistiset natsismin ja stalinismin totalitarismit. Nämä omaksuivat eurooppalaisten kohtelussa samat menetelmät, joita merentakaisissa imperiumien alusmaissa kohdeltiin näiden asukkaita eli soveltaen terroria. Erämaihin siirtomaissa toteutettua järjestelmää ei ulotettu merentakaisissa imperiumeissa. Euroopassa natsilaisessa ja stalinilaisessa järjestelmässä ei tehty tällaista eroa ”emämaalaisten” ja ”alusmaalaisten" välillä.

Arendt näkee toiminnan tulevaisuuteen suuntautuvana ja seurauksiltaan tuntemattomana, jakaantuvana aloittamiseen ja loppuunsaattamiseen. Uudessa alussa ryhdymme uudestaan aloittaviksi ja kieltäydymme alistumasta aloitteen riistäneille tyranneille saattamaan loppuun heidän käskynsä. Kun aito eikä vain näennäinen vallankumous tähtää vapauteen uuteen alkuun ryhtymisenä.

Totalitarismit ovat Arendtin mukaan ideologisia ilmiöitä. Totalitääristen hallintojen synnyssä autoritäärisyys on välivaihe. Yksipuoluejärjestelmät (italian fasismi mallina natsilaistotalitarismille ja esistalinilainen bolsevikkivalta entisellä tsaarin Venäjällä) toimivat totalitarismin kasvualustoina). Itävallan pan-germaaniset antisemiitit ja Venäjän ja itäisen Euroopan panslavismi, erityisesti tsaarinvenäläisjuurineen, olivat taustatekijöitä natsi-Saksan ja stalinismin synnyssä.

Tärkeä on Arendtin erottelu totalitäärsisiin liikkeeisiin ja hallintoihin. Jälkimmäiset ovat lopputulos esellisesten toiminnasta. Totalitäärisen liikkeet ovat hallintoa edeltäviä. Totalitaristisessa hallinnossa myös totalitäärinen liike säilyy joko olemassa olleena ennen hallinnon perustamista (bolsevikit Venäjällä) tai syntyy rinnan hallinnon kanssa (natsi-Saksa), kun totalitarismin elementit yhdistyvät eri tajoilta demokratiassa. 

Arendt erottaa uuden antisemitismin vanhasta antisemitististä, joka oli harmittomampaa ja vailla tavoitetta hävittää juutalaisväestö. Aatehistoriallisesti uuteen antisemitismiin liittyy ranskalaisperäinen rasismi. Ranskan vanha vallankumouksissa syrjäytetty aatelisto uskoi olevansa germaanista ”rotua" ja parempia kuin kelttiläinen ja romaaninen ”rotu", Ranskan tavallinen kansa. Tämä ei kehittänyt omaa rasismiaan, vaan omaksui roomalaisen tasavaltalaisuuden.  Ranskan antisemitistit ja rasistit tavoittelivat 1900-luvun alussa valtaa, mutta kansasta noussut vastarinta kukisti heidän roskajoukkonsa.

Miksi uudessa totalitäärisessä antisemitismissä haluttiin hävittää juutalaiset? Heidän tiedettiin jo menettäneen entisen vaikutusvaltaansa, joka oli absolutismin ajalla; totalitaariseen ideologiaan kuului tuhota valtansa menettäneet väestöt ja sillä siisti. Poliittisten vastustajien ja uhaksi nähtyjen hävittäminen kuuluu autoritäärisyyteen, kun taas totalitäärisyyteen kuuluu nimenomaan viattomien hävittäminen ja näiden selittäminen mukamas vastustajiksi. Kun vastarinta on murrettu, käydään viattomien kimppuun ideologisen motivaation pohjalta. Totalitarismissa ideologia ei ole se, mitä julistetaan julkisesti, vaan se, mistä vaietaan ja mitä yksityisesti kannatetaan.  

Merkittävin ero viattomien vihollisiksi leimattujen hävittämisen suhteen natsismissa ja stalinismissa oli se, että stalinismissa ajateltiin viattomalla olevan uskollisuusvelvollisuus tunnistaa rikos, josta kuulustelija ja tunnustaja tiesivät, ettei rikosta ollut olemassa.  Molempiin totalitarismeihin kuului viattomien kärsimys ja tuhoaminen. Natsit eivät edellyttäneet mittaamiensa sitoutumista heidän järjestelmäänsä.

Tavanomaisessa yksipuoluejärjestelmässä valtio ja puolue sulatetaan toisiinsa ja puolueesta tulee valtion propagandamonopolin ylläpitäjä. Totalitäärisessä hallinnossa puolue ei sulaudu valtioon, vaan on rinnakkaisorganisaatio todellisena valtakeskuksena, sisäryhmänä ulkopuolisille paljastamattomine näkemyksineen tavoitteistaan. Mussolinilainen valtio oli kansallismielinen aidosti, hitleriläinen ”kansallismielisyys" oli teeskenneltyä, tarkoitettu vain ”hyödyllisille idiooteille", so. ensimmäisestä maailmansodasta hyvitystä hakeville saksalaisnationalisteille, nenästävedettäville konservatiiveille. Natsismi totalitäärisenä ideologiana oli vallankumousradikalismia, jonka tarkoituksena oli tehdä natsivaltakuntaan liitetyissä kansoissa arjalainen rotu ylimmäksi kastiksi ja muut, myös epärotuiset saksalaiset arjalaisten orjiksi. Juutalaisten totaalinen hävitys ja arjalaisrodun vahvistaminen elinkelvottomien sairaiden hävittämisellä kuuluivat natsien keinovalikoimaan.

Neuvostoliitossa vuodesta 1934 eteenpäin varkain kehittyä ja 1936 eteenpäin selvästi alkoivat näkyä samat totalitarismin piirteet. jotka olivat leimallisia vuodesta 1941 natsi-Saksassa. 1938 mennessä puna-armeija, johon bolsevikkidiktatuuri oli nojannut ja (jonka ansiosta järjestelmä jäi autoritääriseksi), joutui puhdistuksen kohteeksi. Kaikki yhteiskunnallinen valta siirtyi puolueen valvontaorganisaatioille, jotka tekivät valtiosta neuvostoineen puoluevallan kulissin. Vuodesta 1941 natsi-Saksassa SS-joukot omine poliisiorganisaatioineen ottivat yhteiskunnan valvontaansa sivuuttaen Saksan armeijan toisarvoiseen ja silmälläpidettyyn asemaan. Tie kaikkien viattomimpiin ja vaarattomimpiin kohdistuvalle terrorille oli nyt avoin. Natsien sodan aikana valloittamillaan alueilla juutalaiset olivat kaikkein puolustuskyvyttömimpiä, joten heitä syytettiin kaikesta aivan aiheetta ja juuri heidät pyrittiin tuhomaan kokonaan väitetyn rotumyyttiin perustuvan ”vaarallisuutensa” tähden. Kun autoritaarisuus saavuttaa asteen, jolloin ei enää ole vastarintaa tai vastustusta vallanpitäjille, totalitaarinen hallitus keksii syyttää erinäisiä vähemmistöjä vastustajiksi ja tuhoaa heidät. Kun kaikki valta on puolueella, sen ”turvallisuuselimet” muuttuvat terrori-ja tuhoamiselimiksi, jotka varoittamatta tuhoavat tavallisia viattomia ihmisiä vain pitääkseen yllä jatkuvaa liikettä kohti hävittämistä’. Stalinin ja Hitlerin ainutlaatuisuus oli siinä, että kumpikin pyri pikemminkin tuhoamaan kuin säilyttämään valtion, hylkäämään järkevät hyötynäkökohdat kuin seuraamaan niitä ja pitämään yllä pelkoa, joka oli hyödytöntä, koska sen avulla kukaan ei pystynyt välttämään omaa tuhoaan, jos totalitaarinen koneisto sattui valitsemaan juuri hänet uhrikseen. Venäjällä Stalinin kuolema johti totalitarismin lieventymiseen puolitotalitarismiksi ja autoritarismiksi. 

Totalitaarisessa valtiossa viedään klassinen tyrannia äärimmilleen. siis eristetään ihmiset toisistaan absoluuttisen vallan alle ja sysäämään heidät pohjattomaan yksinäisyyteen sekä riisumaan heiltä kaikki inhimillisyys, jolloin riisuntaa seuraava kuolema on vain vapahdus kärsimyksiin.  Yksilöllinen moninaisuus, so. yksilöiden vapaus määrittää oma yksittäisyys, eksistentiaalinen ja positiivien vapaus ja sosiaaliseen maailmaan puutteiden, ei-itseriittoisuuden eli toista tarvitsevuuden, korjaava yhteisöllisyys tuhotaan eli tuhotaan ihmisten yhteisöllisyys. Natsien hanke, joka paljastuu heidän omista suunnitelmistaan, jäi kesken: osassa heidän miehitysmaitaan ja eri tavoin eri liittolaismaissaan autoritääriset valtiot vajaine, mutta kuitenkin todellisine kansalaisstatuksellisuuksineen, säilyivät, mikä koitui noin neljän ja puolen Euroopan juutalaisten pelastukseksi. Mussolinin Italia onnistui pelastamaan juutalaisia (yksi esimerkki mainitakseni). Stalinin kuolemaan asti Neuvostoliiton valvontaorganisaatiot hävittivät eri kansallisuuksia eri vaiheissa eri määriä (tosin ilman tavoitetta hävittää jokin kansallisuus aivan kokonaan).

Arendt katsoo, että autoritääriset valtiot pyrkivät tekemään absoluuttisiksi valtansa ja olemaan jättämättä minkään suuruista vapauden piiriä kansalaisille, mutta ne pyrkivät säilyttämään valtiot, kun taas totalitaarinen hallinto pyrkii hävittämään valtiot, joissa ne ovat vallassa. Hitler ryhtyi sotaan tavoitellakseen juutalaisten lopullista tuhoa ja Euroopan valtioiden, myös natsi-Saksan tuhoa. Häntä elätti vain toivo siitä, että saksalaiset olisivat voitokkaita ja lunastaisivat oikeuden jäädä eloon, siis oikeuden, jota ei ollut heikoilla hänen käsityksensä mukaan. Saksan häviä hävityn sodan seurauksineen näyttäytyi Hitlerille vain luonnonvalinnan siunaukselliselta tulokselta, johon natsien oli tyytyminen. Saksan kansa reputti testinsä.                     

Omassa poliittisessa ajattelussaan, jota Arendt kehitteli totalitarismi-tutkimuksensa jälkeen, hän painotti aristoteelista lähtökohtaan ihmisestä yhteiskunnallisena olentona, ei-itseriittoisena, eksistentiaalisena perustanaan vapaus uutena alkuna, joka koetaan poliittisessa toiminnassa. Tässä kumotaan se ihmisten eristys ja irrallisuus. Tähän ihmiset ovat tuomittuja kaikissa tyrannioissa, joissa ihmisten julkinen tila vapauksineen ja tasa-arvoineen on hävitetty eristämällä ihmiset toisistaan pelokkaiksi ja toisilleen vihamielisiksi.  Yksilönvapaudet (siis negatiivisen vapauden eri ulottuvuudet) eivät ole itsessään riittäviä, vaan niiden pohjaksi on tarpeellista myöntää kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa moniarvoisuuden pohjalta avoinna olevien mahdollisuuksien avoinna tai suljettuna olemiseen. Vapauden ja tasa-arvon pohjalta on suotava pääsy yhteistoiminnassa päättämään yhteiskunnan oloista.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ovatko totalitarismin ainekset ajassamme – meidän tunnistamatta niitä?"

Ei, kyllä ne ovat tunnistettavissa.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Samaa olen minäkin pohtinut.

Tuntemani perussuomalainen ihmetteli äsken että hänkö on äärioikeistoa.

Kerroin, että vasemmistolainen haluaa jonkunlaista sosialismia, ainakin pankit, kaivokset ja suuryritykset yhteiskunnan haltuun. Lisäksi köyhälle kansalle parempaa elämää, koulutusta, sosiaaliturvaa, eläkkeitä. Ei persut ole mitään tällaista hallituksessa ajaneet.

Persut ovat selvästi porvarillinen puolue, kaiken yksityiomistus ja vapaa kilpailu eli riistäminen. Kokoomushan on tätä. Äärioikeisto-termi tulee käsittääkseni siitä että aletaan lietsoa vihaa joitain kansanryhmiä kohtaan, mamut, työttömät, työtä vieroksuvat nuoret ja muut kelvottomat.

Persuiksi lasken siniset ja Halla-ahon eskaaderit.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"... ainakin pankit, kaivokset ja suuryritykset yhteiskunnan haltuun."

Tuolla perusteella et taida eduskunnasta yhtään vasemmistolaista kansanedustajaa löytää. Tai ehkä kaksi.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Totalitarismi on tietysti aina liikkeessä. Neuvostoliitto ja Kiina lujittivat ja vannoivat kommunistisen puolueen yksinvaltaa pitkään, ilman taloudellisia vaihtoehtoja. Maon kuolema mahdollista valtaan Deng Xiaopingin, joka päästi markkitaloutta maan sisään: "Ei ole väliä onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se syö hiiriä".

Toisaalta Neuvostoliitto alkoi hajota jo ennen Mihail Gorbatsovin aikoja ja hajosikin sitten lopulta. Kuitenkin molemmissa maissa (Venäjä) on kapitalismin rinnalla jatkuvasti otettaan kiristävä poliittinen kontrolli, mikä on harvainvaltaista, siis autoritääristä ja ehdottomaan totalitarismiin pyrkivää.

ps. Hauska yksityiskohta. Pyrin tyttäreni kanssa Helsingin valtsikaan about 2008. Tytär tosissaan ja minä vähän läpällä. Tytär meni sisään heittämällä hallintoa opiskelemaan. Itse jäin kuudennelle varasijalle politiikan tutkiksen linjalle. Taantuma oli alkanut ja opiskeluun hakeutuvien massat olivat laadukasta porukkaa. Omilla pisteilläni olisin päässyt sisään kaikkina aiempina vuosina, mitkä oli nähtävissä. Vastasin kysymykseen: Hannah Arendt:n poliittinen ajattelu.

Toimituksen poiminnat