timoandersson Yksilön vapauden puolesta

EU:sta liittovaltio? – mutta millaisten osavaltioiden?

Liittovaltioajatus on nyt esillä Euroopassa. Saksassa sosiaalidemokraateilla näyttää olevan ehdotus tehdä EU:sta ennen pitkää liittovaltio. Federalismikysymykseen Espanjan valtiossa myös liittyy Espanjan perustuslakikriisi, joka on puhjennut Katalonian itsehallintoalueella, jossa katalaanit ovat ajaneet itsenäisyyttä tuskastuttuaan siihen, että Espanja on liittovaltiomainen yhtenäisvaltio vain nimellisine osavaltioineen. Olisiko hyvä lakkauttaa EU valtioliittona ja tehdä liittovaltioksi ja lakkauttaa Espanja yhtenäisvaltiona ja tehdä itsehallintoalueista osavaltioita. Koostuisivatko Euroopan Yhdysvallat nykyisistä yhtenäisvaltioista tai Katalonian tapaisista alueista? – mikä ja minkä kokoinen milläkin kriteerein on syytä määrittää perusyksikkö, joka katsotaan EU:n osavaltioksi.

Onko syytä organisoida osavaltiot myös sisäisesti itsenäisistä alueyhteisöistä? Onko siis syytä pyrkiä eräänlaiseksi liittovaltioista tai paremminkin valtioliitoista koostuvaan liittovaltioon? Euroopan alueellisen monimuotoisuuden, paikalliskielien ja -tapojen säilyttämiseksi voisikin olla paikallaan järjestää Euroopan Yhdysvaltojen osavaltiot valtioliitoiksi, jolta puuttuu ns. kompetenssikompetenssi eli oikeus osallistua oman toimivaltansa määrittelyyn.  

Mikä on eurooppalainen federalismin periaate – sveitsinmallinen hajautus valtiossa    

Federalismin käsitettä kaikki eivät ymmärtäne aivan sammalla tavoin. Itse ajattelen liittovaltiota yhtenäisvaltion vastakohtana (jolle vastakkainen on myös valtioliitto, jonka keskusvalta ei muodosta omaa valtiota). Federalismia on kahta lajia: Amerikan-yhdysvaltalaista ideologista federalismia; eurooppalaista federalismia, joka pohjautuu läheisyysperiaatteeseen. Yhdysvaltalainen on erottamaton liberalismista ja demokratiasta (tai varhemmin tasavaltalaisuudesta). Sveitsiläismallinen federalismi pohjautuu pikemminkin organisaatiollisena kuin ideologisena siis läheisyys-tai ensisijaisuusperiaatteeseen, johon myös EU on sitoutunut Euroopan neuvoston päätöksellä. Periaatteen mukaan liiton tasolla käsiteltäviä ja ratkaistavia kysymyksiä ovat vain sellaiset, jotka liiton perustason yksilöt ovat delegoineet pysyvästi liittotasolle.

Läheisyysperiaate voidaan esittää myös niin, että yksilöt ovat perustavin päättäjätaso heihin vaikuttavissa asioissa ja että jokainen ylempi taso tekee alemman tason päätöksiä vain, jos alemmalta tasolta on annettu valtuudet päättää asioista, joista päättäminen vaikuttaa alemmilla tasoilla. Periaate edellyttää valtuuksien selvää jakamista liittotason ja perusyksikköjen välillä (joita kutsutaan Sveitsissä kantoneiksi) sekä perusyksikköjen oikeutta päästä tarkistamaan valtuuksien yksiselitteisestä jaosta määräävän perustuslain säädösten toteutumista.

Espanjan perustuslakikriisin (ns. Katalonian kriisin) taustalla tyytymättömyys Espanjan näennäiseen federalismiin

Espanjan tämänhetkisen perustuslakikriisin taustalla on se, ettei perustuslaista ole yhteisymmärrystä siitä, onko Espanja valtiona yhtenäisvaltio tai liittovaltio. Huolimatta hajautetusta rakenteestaan eli jakautumisestaan autonomisiin yhteisöihin näiltä puuttuu liittovaltion osille kuuluva oikeus päästä tarkistamaan sitä, toteutuuko perustuslaki sellaisena kuin sen on tarkoitus. Kansapuolue tulkitsee perustuslakia yhtenäisvaltion perustuslakiksi, kun taas Katalonian katalaanit ja muut heidän tavallaan ajattelevat liittovaltion perustuslaiksi. Espanjan senaatti on liian heikko voidakseen edustaa liittokamarina autonomisia yhteisöjä, joista Katalonia on Kanadan autonomisen provinssin Quebecin tavoin kieleltään ja kulttuuriltaan poikkeava (joskin Quebec on myös uskonnoltaan poikkeava – katolinen), kuten myös Navarra ja Baskimaa kummatkin baskinkielisen väestön vuoksi.

Vaikka puhutaankin Katalonian kriisistä, pitäisikin puhua Espanjan perustuslakikriisistä, joka liittyy tavallaan Espanjan perustuslain liialliseen tulkinnanvaraisuuteen. Tämä syntyy siitä, että perustuslailla tavoitellaan sekä hajautettua että keskitettyä valtiota määrittelemättä selvästi keskusvallan ja valtion alueellisten osien valtuuksien eriyttämistä toisistaan. Puuttuu ymmärrys siitä, mitä tarkoittaa se, että valtio on liittovaltio. Oikeisto haluaa yhtenäisvaltiota, jossa on hajautusta, joka saattaa jäädä nimelliseksi; vasemmilla puhutaan liittovaltiosta. Maassa ei ole kuin marginaalisesti ymmärrystä federalismista.  Kataloniassa asiaan on tuskastuttu ja on pantu toivo katalonian valtiolliseen itsenäisyyteen.

Liittovaltion rakentaallinen ongelma, joka tulisi hoitaa  

Liittovaltioihin on sisäänrakennettu se rakenteellinen ongelma, etteivät perusyksiköt (kantonit, osavaltiot) lähtökohtaisen poliittisen tai taloudellisen heikommuutensa vuoksi kykene riittävästi tarkistamaan sitä, että liittovaltion ja perusyksikköjen eriytetyt toimivallat ja valtuudet toteutuvat perustuslain mukaisesti, joten liittovaltiolla on taipumus kehittyä yhtenäisvaltioksi. Tämä pulma näkyy voimakkaasti Yhdysvaltojen historiassa. Sitä vastoin Sveitsi kansanäänestyksineen ja Kanada ovat kyenneet paremmin huolehtimaan perusyksikköjensä oikeuksien toteutumisesta. Jos myös EU:n halutaan kehittää liittovaltioksi, niin on syytä rakentaa perustuslain tarkistusjärjestelmä liittovaltion perusyksikköjen käyttöön. On syytä myös valita eriytetympi kuin yhteistoiminnallinen federalismi, jossa (jälkimmäisessä) liittovaltion ja perusyksikköjen toimivallat ovat päällekkäisiä ja hämärtyvät liiaksi.                 

Keskustelussa liittovaltiosta on aina ensin ratkaistava kysymys siitä, mitkä päätetään ottaa niiksi yksiköiksi, joille myönnetään perusyksikön asema, edustus liittovaltiossa ja valtuudet, jotka jäävät siirtämättä liittoutuman tasolle, sekä mitkä valtuudet siirretään ja kuinka turvataan se, ettei liittotaso kahmi valtaa enempää kuin valtuuksien hoito edellyttää. Ihmisyksilöiden vapauden ja muiden perusoikeuksien suoja, liittovaltion perusyksikköjen (kuntien, kantonien tai osavaltioiden) yhteisen puolustuksen, yhteismarkkinoiden, takaaminen ovat ainakin liittovaltiolle kuuluvia. Sen sijaan koulutus, kulttuuri jne. kuuluvat luontevasti perusyksiköille, mutta voidaan delegoida jonkin väliportaan tehtäväksi, jos jokin määrä perusyksiköitä muodostaa kulttuurisesti, kielellisesti ja etnisesti eriytettävän alueen liittovaltiossa. Ajankohtaiseksi esimerkiksi käy els Països Catalans, jossa omakielinen ja kulttuurinen autonomia voisi edellyttää EU:n piirissä läheisyysperiaatteen soveltamista koko alueella.

Yhtenäisvaltio voi olla hajautettu, kuitenkin turvaton osayhteisöjensä kannalta, minkä voi liitovaltiota voi harkita 

Espanja on loistava esimerkki yhtenäisvaltio-ja osavaltioluokittelujen ongelmallisuudesta. Autonomisiin alueisiin jakautuvan Espanjan autonomiset alueyhteisöt ovat institutionaalisesti samanlaisia omine yksikamarisine kansanedustuslaitoksineen ja hallituksineen. Toimivallaan jako perustuu autonomioiden epäsymmetrisyyteen, kun autonomisten alueiden valtuudet vaihtelevat. Keskusvallan asema on erittäin vahva. Espanja ei ole liittovaltio, koska senaatin asema on erittäin heikko, autonomiset yhteisöt eivät voi osallistua perustuslain tarkistamiseen. Edelleen alueellisten autonomioiden perustuslait ovat riippuvia keskusvallan parlamentin hyväksymisestä. Vaikka toisinaan Espanja saatetaankin nähdä liittovaltioksi, ei se ole sellainen. EU on puolestaan esimerkki valtioliitosta, ei valtiosta huolimatta liittovaltiollisista piiretistään. Sen voi myöntää, että Espanja Suomea hajautetumpana valtiona on lähempänä läheisyysperiaatteen toteutumista kuin Suomi (tosin Suomi oli lähempänä liittovaltiota eräänlaisena osavaltiona olevan Ahvenanmaan itsehallintoalueen osalta).

Espanjan tuomarikunta on sekä Katalonian itsehallintoalueella että muulla Espanjassa kastiliankielistä eikä katalaaneilla ole oikeutta eikä mahdollisuutta käyttää omaa kieltään oikeudenkäyntikielenä.  Suomessa sekä suomea että ruotsia on oikeus käyttää oikeudenkäyntikielenä, jolloin ankarassa mielessä Suomi ei ole kielellisesti yhtenäinen – ei kansallisvaltio. On myös vaikea ymmärtää, miksi katalaanilla on virallinen asema vain Katalonian itsehallintoalueella, mutta ei muualla Espanjassa. Sehän ei ole EU:n virallinen kieli ja kenties osaksi myös siksi, ettei katalaania saa puhua Espanjan keskusparlamentissa, siis ei virallisena muualla kuin Katalonian itsehallintoalueella.

Espanjan keskusvallan haikailuna pitää tai kehittää Espanja yhtenäisvaltioksi voidaan pitää nykyisen Espanjan kansanpuolueen valituksia siitä, että Katalonian itsehallintoalue pitää yllä ajatusta katalaanista itsehallintoalueen pääkielenä ja kastiliankieltä taas ”vieraana kielenä”. Kieliolot ovat samat Suomessa Ahvenanmaan osalta, kun Ahvenanmaalla itsehallintolakiin perustuva asema Suomessa siten kuin osavaltioilla on liittovaltioissa kaiketikin myös mahdollisuuksineen tarkistaa se, että osavaltion valtuudet tulevat säilymään ”liittovaltiosopimuksen” mukaisesti.

Ruotsin kielen asemaan Ahvenanmaalla rinnastuu katalaanin asema Katalonian itsehallintoalueella.  Voidaankin ajatella, että Suomi on liittovaltio juuri Ahvenanmaan osalta, sillä tällä on itsehallintolakiin perustuva asema Suomessa siten kuin osavaltioilla on liittovaltioissa mahdollisuuksineen tarkistaa se, että osavaltion valtuudet tulevat säilymään liittovaltiosopimuksen mukaisesti. Liittovaltiollisine piirteineen Espanja ja Katalonia osavaltiollisine piirteineen eivät rinnastu Suomenvaltion ja Kittilän suhteeseen, kun ajatellaan Espanjan perustuslain pykälän 155 toimeenpanoa Katalonian itsehallintoalueella.

Lex Kittilä ei koske minkään Suomen ”osavaltion” kuntaa, koska Kittilä ei sijaitse Suomen ainoan osavaltion alueella, koska sehän ei sijaitse Ahvenanmaalla. Kyllä Kittilän kunta on yhtenäisvaltio-Suomen lainsäädännöllisen toimivallan piirissä. Ahvenanmaan osalta Suomella ei ole välttämättä samaa toimivaltaa itsehallintolain vuoksi. Jos Espanjaa esitellään liittovaltiona, niin Katalonian aluehallinnolle tulisi varata mahdollisuus tarkistaa, onko pykälän 155 Espanjan perustuslain itsehallintoalueperiaatteiden mukainen tässä tapauksessa. Keskusvallan aiempi poliisiväkivalta, jonka salliminen merkitsi kansalaisvapauksien lakkauttamista katalonialaisilta, saattoi olla myös autonomian vastaista, jos Espanja tosiaan on liittovaltio. Liittovaltiossahan järjestysvalta on osavaltiolla (vrt. Yhdysvallat) eikä osavaltion tarvitse suostua yhteistyöhön liittovaltion kanssa.

Mistä voidaan tunnistaa aitoa liittovaltio, milloin on kysymyksessä vain näennäinen liittovaltio? 

Kun pohditaan sitä, mikä tekee liittovaltiosta liittovaltion ja mikä tekisi Espanjasta sellaisen, voi sanoa monen liittovaltion (USA:n, Saksan) olevan yhtenäisvaltio ja ainakin Yhdysvalloissa monikin on sitä mieltä, ettei tämä ole perustuslain alkuperäisen tarkoituksen mukaista. Liittovaltiolla on ns. kompetenssikompetenssi eli oikeus vaikuttaa siihen, millainen kompetenssi sillä on. Valtioliitossa tähän kuuluvat valtiot päättävät valtioliittoelimien kompetenssista täysin. Kompetenssikompetenssilla liittovaltio on varustettuna, mutta se ei ole ainakaan tarkoitus olla yhtenäisvaltio suvereeni valtio, jolla on sopimus osiensa kanssa siitä, missä asioissaan nämä ovat suvereeneja (esimerkiksi järjestysvallan organisoinnissa) ja missä asioissa liittovaltiolla on oma suvereenius (ulkopolitiikka, armeija, perusoikeusvalvonta jne.) Ottaakseen aitoja askeleita liittovaltion suuntaan nykyisin vielä valtioliittona olevan EU tulisi saada valtuudet juuri varmistaa perusoikeuksien toteutumisen taso koko EU:n alueella. EU:n pyrkimys federaatioon (federalismi) ymmärtääkseni tulisi tarkoittaa juuri tätä.     

Liittovaltion tarkoitus on selvästi jakaa kokonaisuuden ja osien valtuudet. Tarkoitus on joskus jäänyt toteutumatta sen vuoksi, että Yhdysvalloissa ei ole järjestetty riittävän hyvin osavaltioille oikeutta ja mahdollisuutta tarkistaa sitä, että liittovaltioiden valtuudet, jotka perustuslailla on määritelty, pääsevät toteutumaan myös osavaltioiden valtuuksien ja toimivallan osalta. Tämän tarkistamisen oikeus ja mahdollisuus (joka Sveitsissä toteutuu kansainäänestyksinä) on nimenomaan perustavin, välttämättömin kriteeri.

Kun pohditaan sitä, mikä tekee liittovaltiosta liittovaltion ja mikä tekisi Espanjasta sellaisen, voi sanoa monen liittovaltion (USA:n, Saksan) olevan yhtenäisvaltio ja ainakin Yhdysvalloissa monikin on sitä mieltä, ettei tämä ole perustuslain alkuperäisen tarkoituksen mukaista. Liittovaltiolla on ns. kompetenssikompetenssi eli oikeus vaikuttaa siihen, millainen kompetenssi sillä on. Valtioliitossa tähän kuuluvat valtiot päättävät valtioliittoelimien kompetenssista täysin. Kompetenssikompetenssilla liittovaltio on varustettuna, mutta se ei ole ainakaan tarkoitus olla yhtenäisvaltio suvereeni valtio, jolla on sopimus osiensa kanssa siitä, missä asioissaan nämä ovat suvereeneja (esimerkiksi järjestysvallan organisoinnissa) ja missä asioissa liittovaltiolla on oma suvereenius (ulkopolitiikka, armeija, perusoikeusvalvonta jne.) Ottaakseen aitoja askeleita liittovaltion suuntaan nykyisin vielä valtioliittona olevan EU tulisi saada valtuudet juuri varmistaa perusoikeuksien toteutumisen taso koko EU:n alueella. EU:n pyrkimys federaatioon (federalismi) ymmärtääkseni tulisi tarkoittaa juuri tätä.     

Liittovaltion tarkoitus on selvästi jakaa kokonaisuuden ja osien valtuudet. Tarkoitus on joskus jäänyt toteutumatta sen vuoksi, että Yhdysvalloissa ei ole järjestetty riittävän hyvin osavaltioille oikeutta ja mahdollisuutta tarkistaa sitä, että liittovaltioiden valtuudet, jotka perustuslailla on määritelty, pääsevät toteutumaan myös osavaltioiden valtuuksien ja toimivallan osalta. Tämän tarkistamisen oikeus ja mahdollisuus (joka Sveitsissä toteutuu kansainäänestyksinä) on nimenomaan perustavin, välttämättömin kriteeri. Liittovaltiota epäsymmetrisesti autonomisten alueiden osalta muistuttava Espanja ei ole liittovaltio sen vuoksi, ettei tällaista tarkastusmahdollisuutta ole. Tämän puuttuminen on yhtenäisvaltion merkki.

Liittovaltiota epäsymmetrisesti autonomisten alueiden osalta muistuttava Espanja ei ole liittovaltio sen vuoksi, ettei tällaista tarkastusmahdollisuutta ole. Tämän puuttuminen on yhtenäisvaltion merkki. Espanjan senaatti ei käy liittovaltion osavaltioiden etuja edustavasta kamarista.

Katalaanien itsenäisyyskansanäänestyshanke voidaan nähdä Katalonian asukkaiden tavaksi tarkistaa Espanjan ”liittovaltio”-perustuslain federalismin toteutuminen ja käyttää eroamisoikeutta, mikäli Espanjan keskusvallan ylimääräisiä ja mikäli em. tavalla tulkitun perustuslain säädöksiä toteuteta keskusvallan vallankaappauksen vuoksi.  Espanjan keskushallinto toimii omassa asiassaan kuin norsu posliinikaupassa ja vaarantaa EU:n uskottavuuden kuin pahinkin oman pesän likaaja. Tämä on pahin asia Espanjan perustuslaki kriisissä. Tähän pitäisi saada selkoa sen osalta, onko Espanja myös periaatteiden tasolla ja paperillakin liittovaltio, jollainen se saattaa joiltakin osin olla käytännössä tai on ollut sellainen. Tosin Espanjan keskushallinto saattaa tuhota em. käytännön ja olla tiellä diktatuuriin.      

Espanjan ylähuoneen 226 nelivuotisesta senaattorista on 208 kansan valitsemaa ja vain itsehallintoelimien asettamia 58. Provinsseista valitaan kustakin 4 senaattoria, jokainen autonominen alue saa yhden senaattorin jokaista miljoonaa asukasta kohti ja autonominen kaupunki 2 senaattoria ja saarilla on 1—3 senaattorin kiintiöt. Katalonialla on siis noin 7 senaattoria. Kuitenkin senaatilla on alahuonetta vähemmän valtaa, joten autonomisten alueiden edustajilla on vähemmän valtaa.  Espanjassa senaatti ei siis täyttäne ”osavaltiokamarin” tehtävää, mutta myös Yhdysvaltojen senaatin on katsottu edustavan huonosti osavaltioita. 

Yhdysvallista tiedetään annettavan kompensaatiota pienille osavaltioille ja senaatilla olevan edustajanhuoneeseen nähden tasa-arvoista valtaa, mutta kuitenkin on tyytymättömyyttä siihen, ettei senaatti toimi kyllin hyvin osavaltioiden etujen puolesta. Kolmanneksi voidaan ottaa esiin perustuslakituomioistuimen asema. Perustuslakituomioistuimessa on 12 tuomaria 9 vuoden toimikauden ajan, jotka kuningas virallisesti nimittää, vaikka ei valitse, koska edustajahuone valitsee 4, senaatti 4, oikeuslaitos 2 ja hallitus 2. Perustuslakituomioistuimen kokoonpanossa eivät itsehallintoalueet ole välttämättä riittävästi edustettuina (kun on kysymys poliittisesti kootusta tuomaristosta).

Yhdysvallista tiedetään annettavan kompensaatiota pienille osavaltioille ja senaatilla olevan edustajanhuoneeseen nähden tasa-arvoista valtaa, mutta kuitenkin on tyytymättömyyttä siihen, ettei senaatti toimi kyllin hyvin osavaltioiden etujen puolesta. Kolmanneksi voidaan ottaa esiin perustuslakituomioistuimen asema. Perustuslakituomioistuimessa on 12 tuomaria 9 vuoden toimikauden ajan, jotka kuningas virallisesti nimittää, vaikka ei valitse, koska edustajahuone valitsee 4, senaatti 4, oikeuslaitos 2 ja hallitus 2. Perustuslakituomioistuimen kokoonpanossa eivät itsehallintoalueet ole välttämättä riittävästi edustettuina (kun on kysymys poliittisesti kootusta tuomaristosta).

Mistä tunnistetaan yhtenäisvaltion ja liittovaltion rajatapaukset?

Espanja käy siis esimerkiksi yhtenäisvaltiosta ja liittovaltion rajatapauksesta, jota Espanjan perustuslakituomiosituin Kansanpuolueelle mieleisissä päätöksissään ei ajattele liittovaltioksi, jollainen Espanja saattaisikin olla jo käytännössä. Selväpiirteinen liittovaltio valtio olisi vain osavaltioedustuksineen (kuten kamareineen osavaltioedustusta varten), lakiin kirjattuine osavaltiolla ja liittovaltiolla olevine eriytettyine valtuuksineen, jotka eivät mene mielellään päällekkäin, jos on kysymys eriytetystä federalismista. Tällaiset puuttuvat Espanjalta, joten sen alueilla tai alueellisilla kansakunnailla ei ole edustusta tai perustuslin tarkistusmahdollisuutta. Espanjan keskusvallan sotilaspoliisivoimien väkivalta taannoisena kansaäänestyspäivänä herätti vakavan epäilyksen perusoikeuksien huonommasta toteutumisesta kuin EU:ssa edellytetään. Tämä on riippumatonta kansanäänestyksen laillisuudesta tai laittomuudesta. Sanomatta on siis selvää, että liittovaltiomalli edellyttää sekä liberalismia että demokratiaa ja näitä toteutuvina.

Vaikkakin EU ei ole muuta kuin valtioliitto – ei liittovaltio ainakaan toistaiseksi, sen vuoksi, että se on hyväksynyt eurokansalaisten perusoikeuksien luettelon, EU on luvannut suojella heidän oikeuksiaan siitä riippumatta, mihin yksittäiseen EU:n jäsenvaltioon he kuuluvat toisen kansalaisuutensa nojalla. Näitä EU:n valtioista riippumattomia eurokansalaisen perusoikeuksia loukattiin taannoin Katalonian itsenäisyyskansanäänestyksen yhteydessä. Loukkaaminen on siitä riippumatonta, katsottiinko äänestys lailliseksi tai ei. EU:n pidättyväisyys osoitti selvästi, että perusoikeuden takaaminen on toistaiseksi lain kuollut kirjain.  

Liittovaltio tehtävineen, joihin kuuuluu mm. perusoikeuksien toteutumisen takaaminen valtioalueella, ja piilevä eromamisoikeus valtioliitosta

EU on taannut kaikille valtioliittoon kuuluville kansalaisille, siis EU-kansalaisille omalla kansalaisoikeusjulistuksellaan perusoikeudet, joten EU:lla oli velvollisuus suojella poliisiväkivallan kohteeksi joutuneiden katalaanien ja muiden itsenäisyysmielisten sekä kansanäänestykseen osallistuvien perusoikeuksia nimenomaan perusoikeusasiakirjansa vuoksi. Jokaisen suomalaisen EU-kansalaisen kannattaa jo omasta puolestaan olla huolissaan siitä, ettei EU suojele kaikkia kansalaisiaan. Espanja astui EU:n tontille loukatessaan Kataloniassa EU-kansalaisten perusoikeuksia. Koulutus, kulttuuri ja yleinen järjestys, mutta myös liittovaltion periaatteiden toimeenpano ovat tavallisemmin läheisyysperiaatteen piiriin kuuluvia toimialoja. Pykälän 155 toimeenpanon olisi kuuluttava läheisyysperiaatteen mukaan Katalonian aluehallintoelimille.

Liittovaltion perustuslaki sisältää liittymisprosessin, mutta ei tavallisesti eroamisprosessia, koska ei ole haluttu tarjota yksittäiselle osavaltiolle tilaisuutta painostaa liittovaltiota, mutta tämä ei tarkoita eroamisoikeuden puuttumista. Federalismi esiintyy tavallisesti eri aatevirtausten yhteydessä: näitä ovat liberalismi tai tasavaltalaisuus (Yhdysvallat) taikka myös 1800-luvun anarkismi läheisyys-tai ensisijaisuusperiaatteen sisältävänä aatevirtauksena, mutta myös sosiaalidemokratia ainakin itävalatalisessa muodossaan, jonka vaikutusta se on, milloin se siintyy sosialistisissa virtauksissa.

Millainen liittovaltio EU:sta voisi tulla?

Suunniteltaessa EU:sta liittovaltiota on aiheellista kiinnittää huomio siihen, millaiset Euroopan osat saavat osavaltion aseman, sisältääkö perustuslaki jonkin tehokkaan tavan tarkistaa osavaltioiden valtuuksien säilymisen liittovaltiossa perustuslaissa täsmällisesti ja tarkasti määritellyssä muodossaan, koska tätähän läheisyysperiaate edellyttää ja nimenomaan myös tehokkaan oikeuden erota liittovaltiosta. Eroamisoikeus on kuitenkin siten epäsuora, että jos liittovaltio polkee osavaltion oikeuksia suostumatta korjaamaan rikkomustaan, niin osavaltiolla on ”luonnollinen” oikeus erota, muutoinhan eroamisoikeus ei ole tehokas. 

Yhtenäisvaltioista erottaa liittovaltiot – ei hallinnon hajautuneisuus, vaan em. valtuuksien selvä määrittely liittovaltioissa ja mahdollisuus tarkistaa niissä tuomioistuinten tai kansanäänestysten (Sveitsi) avulla valtuuksien säilyminen sellaisina kuin nämä ovat perustuslaissa. Edelleen liittovaltiossa osavaltioilla on oma edustus osallisena sen päätöksenteossa. Ilman valtuuksien täsmällistä jakamista ja omissa kysymyksissään suvereenien ja tasa-arvoisten perus-ja liittotason eriyttämistä läheisyysperiaate jää toteutumatta aidosti.

Periaatteessa valtioliittosopimus on kahden tasavertaisen osapuolen välinen, vaikkakin liittovaltio on vahvempi poliittisesti ja taloudellisesti. Mitä pienempiä osavaltiot sattuvat olemaan, sitä heikompi käytännössä osavaltio on ja sitä vahvempi liittovaltio. Liittovaltion ja osavaltion suhde voi olla jännitteinenkin, mikä on hyvä asia liittovaltiosuhteen säilymiselle. Tavallisesti federalismin taustaideologiasta, mikä se milloinkin on, riippuu, miten minimaalinen tai maksimaalinen liittovaltio osavaltioihin nähden ja mitä tehtäviä sille uskotaan. liberalismi on ollut taustalla liittovaltion minimoimista korostavassa federalismissa ja muita min-anarkismin tausta-aatteita on ollut 1800-luvun anarkismi, jossa suosittiin läheisyys-tai toissijaisuusperiaatetta regionaalisten, aluepohjaisten sopivan pienten yhteisöjen hyväksi. Tämä oli min-anarkistinen sovellus Sveitsin tyyppisestä federalismista täydennettynä suoralla ja tehokkaalla eroamisoikeudella.

Federalismin aatehistoriasta       

Eurofederalismi läheisyys-tai toissijaisuusperiaatteen korostamisineen muistuttaa teoriassa aiempaa eurooppalaista federalismia, jonka malliliittovaltio on Sveitsi. Eurooppalainen federalismi sai ensi kertaa jossakin määrin poliittista myötätuulta 1800-luvun puolivälissä. Sen korostajat olivat samoja, jotka tunnetaan myös anarkismin teoreetikkoina tuolta ajalta. Tuolloin Italian yhtenäistymisliikkeen yhtenäisvaltioaatetta kritikoivat ranskalaispoliitikko Pierre-Joseph Proudhonin ja Italiassa vieraillut venäläinen ruhtinas Mihail Bakunin. Vahvistuttuaan Italian tuolloisen vapaustaistelun yhteydessä federalismi jäi Italian yhdentymisen varjoon. Jos haluaa etsiä Euroopassa ideologista federalismia, tätä löytää varmimmin juuri anarkisteilta.

Amerikan-yhdysvaltalainen federalismi oli alkuaan keino toteuttaa demokratiaa (aluksi tosin rajallisemmin kuin nykyisin pidetään ihanteena) suhteellisen pieniä yhteisöjä laajemmassa piirissä sekä jakaa valtaa paitsi vertikaalisesti, myös horisontaalisesti ja lisäksi rakentaa liittovaltio sellaiseksi, että yksilön vapaus ja muut oikeudet on suojeltuja kansalaisyhteiskunnassa. Tätä tarkoitusta varten liitettiin perustuslakiin perusvapaus ja -oikeusluettelot. Yhtenäisvaltiollistumista, joka on vastoin perustuslakia, on tapahtunut perustamisen jälkeen sen vuoksi, että liittovaltion ja osavaltioiden valtuudet ovat muuttuneet päällekkäisiksi ja siksi, että senaatti ei riittävän hyvin edusta osavaltioita.

Miten estetään liittovaltion persutuslaissa liittovaltion varkain tuleminen yhtenäisvaltioksi tarkoituksensa vastaisesti?    

Eurooppalaisesta näkökulmasta läheisyys-tai ensisijaisuusperiaate on sama asia kuin federalismi. Tämä edellyttää valtuuksienjaon selvästi ilmoittavan perustuslakiasiakirjan, jonka toteutumisen valvonnan oikeus on Sveitsissä kantoneilla tai muissa liittovaltioissa osavaltioilla (perusyksikköjä tarkoittavat nimitykset vaihtelevat). Jonkinlainen perustuslakituomiosituin tarvitaan, jos halutaan toteuttaa valvontaoikeus oikeudellista tietä. Tarkistamisoikeudetta ei tulla toimeen, koska käytännössä liittotaso on taloudellisesti ja poliittisesti vahvempi kuin osavaltiot tms., joten näiden täytyy olla oikeus valvoa tehokkaasti sitä, että liittovaltio ei ylitä perustuslain rajaamia valtuuksiaan. Sveitsissä perustuslain tarkistukset toteutuvat kansanäänestysten kautta.

Liittovaltiot kehittyvät liittotason vahvemmuuden takia helposti yhtenäisvaltioiksi vastoin niiden alkuperäistä tarkoitusta. Paitsi ulkoisen turvallisuuden ja politiikan asiat, liittovaltiolle kuuluvat sekä osavaltioiden että liittovaltion kansalaisten perusoikeuksien suojelu mielivaltaista hallintoa ja muita perusoikeuksien loukkaamista vastaan.

EU valtioliitona ainakin joissakin asioissa valtioliitollisine piirteineen

EU on valtioliitto suurimmalta osin, ja liittovaltio vain raha-, sisämarkkina-asioissa sekä ohuesti turvallisuuskysymyksissä. EU on pyrkinyt rakentamaan eurokansalaisuutta esimerkiksi siten, että on luvannut suojella siihen eurokansalaisten perusvapauksia ja -oikeuksia. Kuitenkin Katalonian itsenäisyyskansanäänestykseen osallistuvien katalaanien ja muiden katalonialaisten oikeuksia EU ei suojellut Espanjan virkavaltaa vastaan. Tämä on selvä merkki, ettei EU ole liittovaltion niiden perusoikeuksien suhteen, jotka se on vahvistanut omissa perusoikeusasiakirjoissaan. Euroopan unionin jäsenvaltiosta Belgia, Saksa ja Itävalta ovat liittovaltioita, muut taas ovat yhtenäisvaltioita.      

Euroopan useimmat valtiot, myös EU:hun kuuluvat, ovat yhtenäisvaltiota, joiden hajautettua tyyppiä tällä hetkellä perustuslakikriisissä oleva Espanja. Suomi on yhtenäisvaltio, jos kohta Ahvenanmaan osalta, se on liittovaltio, koska Ahvenanmaan itsehallintoalue on eräänlainen osavaltio itsehallintoaan koskevan erityislain vuoksi. Kummassakaan valtiossa läheisyysperiaate tuskin toteutuu, koska läheisyysperiaate edellyttää liittovaltiorakennetta. Espanja liittovaltiopiirteineenkin on periaatteissaan ja ideologialtaan yhtenäisvaltio, joten ongelmiaan se ei pysty ratkomaan federalismin kautta.

Katalaanien oikeustaistelu on tärkeä EU:n kannalta. He seuraavat läheisyysperiaatetta, joka luonnollisesti soveltuu heidän omakielisen opetuksen, kirjallisuuden ja kulttuuriperinnön puolustamiseen. Katalonian itsehallintoalue on nykyisin erotettu muista katalaanien maista, jotka yhdessä autonomiayhteisön kanssa muodostavat katalaanien kotimaan.  

On läheisyysperiaatteen mukaista yhdistää kyseiset alueet Espanjan liittovaltiossa omaksi yhteisökseen, jossa voitaisiin vaalia katalaaninkielistä kulttuuria. Kieliyhteisö voisi toimia liittovaltion aitona osana, joka kattaa jotakin kieltä kulttuurissaan käyttävät liittovaltion perusyksiköt ja joka muodostetaan delegoimalla valtuuksia läheisyysperiaatteen mukaisesti. Tällä tavoin kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus voidaan säilyttää suurten kielten, kuten Espanjassa kastilian kielen (espanjan), uhasta huolimatta. Katalaanin ja baskin kielet voidaan turvata tuolla tavoin alueella, jossa espanjan (kastilian) kieli on dominoivassa asemassa.

Missä suhteessa Espanjassa historian näkökulmasta yhtenäiskulttuuri, missä suhteessa ei ole!

Espanjalainen yhtenäisyyskulttuuri on syntynyt arabialaisen ja islaminuskoisen Andalusian alueella 800 vuoden kuluessa. Tämän yhtenäisyyskulttuurin ulkopuolelle jäivät Espanjan pohjoiset alueet: Galicia, alueet, joista Kastilian valta laajeni etelään päin; Asturia, Navarra-Baskimaa ja Aragonia sekä Katalonia. 1400-luvun loppuun mennessä eteläiset yhtenäiskulttuuriset alueet liitettiin siihen asti erossa oleviin pohjoisiin alueisiin.

Jaakko Hämeen-Anttila on korostanut voimakkaasti Espanjan yhtenäisyyskulttuurin muotoutumista tilanteessa, jossa islamilainen arabiankielinen ja berberikielinen eliitti hallitsi espanjankielistä kristillistä kansaa, joka ei ollut täysin tasa-arvoinen eliitin kanssa. Pohjoiset alueet Espanjasta joko välttivät tai olivat lyhemmän ajan muslimivallassa. Urasyistä arabivalloittajien alueilla monet espanjalaiset arabialaistuivat ja osa heistä islamilaistui, kunnes vaihtoivat taas identiteettiä pohjoisten valloittajien tullessa uusiksi vallanpitäjiksi.     

Käsitykset Espanjan maantieteellisen alueen kielihistoriasta vaihtelevat, Melko selvää on, että 700-luvulta alkaen Espanjassa puhuttiin Rooman vallan ajoilta useita romaanisia kielimuotoja, ja Espanjan niissä osissa, jotka olivat osa Umaijadi-kalifikuntaan kuluvaa emiirikuntaa, romaaninen väestö eli rinnan arabialaismaurilaisen eliitin kanssa, osin arabialaistui ja jotkut islamilaistuivatkin ja syntyi yhtenäiskulttuuri, jonka ulkopuolella olivat Galicia, Asturia, Navarra (alkuaan baskimaata), Aragonia ja Katalonia jne., Nämä eivät olleet espanjalaisen yhtenäiskulttuurin piirissä. Pohjoisen väestöillä oli omat iberialaiset ja romaaniset erilliskulttuurinsa. Katalonia syntyi Ludvig Hurskaan vallattua Frankkivaltakuntaan suojavyöhykkeeksi (700—800) nykyisen Katalonian alueen: alue tuli kuulumaan kielellisesti oksitaanisten romaanisten kielten puhuma- alueeseen.

Ranskan kieli eriytyi saksan kielestä Ludwig Hurskaan poikien jakaessa valtakuntansa. Syntyi myös ero Etelä-Ranskassa, Pohjois-Italiassa (Torinon seutu, Piemonte jne.) ja Espanjassa katalaanialueet ja baleaarien saaret sekä Sardinia jne. puhutun kielen ja Pohjois-Ranskan kielen välillä vähitellen. On syytä muistaa, että Italian pohjoisosat kuuluivat Frankkivaltakuntaan, jota käsitti lisäksi nykyisen Ranskan ja osia Saksasta.

Provensaali on sitä oksitaania, jolla kirjoitetiin Ranskan vanhin trubaduurirunous, joka levisi kyseisten romaanisten kielten läheisyyden ja samanlaisuuden vuoksi myös Italiaan. Nykyistä italiaa puhuttiin vasta Toscanassa.  Espanjan kieli näyttää syntyneen sekä saraseeneilta Espanjan keskiset ja eteläiset alueet valloittaneiden kastiliankielisten valloittajien kielestä että muslimivallasta vapautettujen romaanisten kielten sekoittumisesta, kun eteläinen romaaninen kieli oli omaksuttu arabialaisia tai arabian välityksellä omaksuttuja lainoja muista kielistä kuin arabiasta.  Muslimivalloituksen aikaan syntyneet rajat näyttävät säilyneen.    

Maailmankielenä (englantiakin puhujamäärältään suurempana) espanja ei ole vaarassa, joten Euroopassa yli yhdeksän miljoonan puhujan katalaani on suuremmassa vaarassa, sikäli kuin on vaarassa. Ainakaan se ei tarvitse Katalonissa erityissuojelua, olkoon siellä vähemmistö-tai enemmistökieli.  Katalaani on kuitenkin historiallisesti keskeinen asema keskiaikaisen Aragonian kuningaskunnan keskeisten osien kielenä. Vaikkakin kastilian kieli on/olisi enemmistökieli, niin tästä ei välttämättä seuraa/seuraisi vaatimusta ottaa se koulujen pääopetuskieleksi. Katalonian pyrkimyksellä Espanjan aidoksi osavaltioksi tai vaihtoehtoisesti itsenäistyä Espanjasta eroamatta kuitenkaan EU:sta on kulttuurihistoriallinen ja alukielen vahvistmaispyrkimys. Kulttuurinen monimuotoisuus on siis tavoite, jota osavaltion asemalla tai erolla Espanjasta voi tavoitella.

Ruotsikaan ei ole Suomessa pelkkä vähemmistökieli tai itse asiassa ei ollenkaan sellainen, vaan maan kansallinen kieli, jolla on kirjallisen käyttönsä ja sivistyksen kielenä historiallinen arvo (Suomenkaan historiaa ei voit tutkia ilman ruotsia). Oksitaanin kielen, keskiaikaisen trubaduurirunouden kielen, muotona, jolla on myös oma kirjallisuutensa, myös katalaanilla on paikkansa. Katalaanien ja Katalonian maiden kasallisena kielenä katalaanilla on merkitys, joka voi painaa pohdittaessa sitä, missä mitassa katalaanin tulee olla opetuskieli koululaitoksessa. Alueen kanta-asukkaisen kansallisena kielenä katalaani on riippumatta siitä, kuuluuko Katalonian aluehallinto autonomisena, osavaltiona tai muulla tavoin Espanjaan tai onko itsenäinen. Itsenäisessä Kataloniassa, joka on EU:n jäsen, espanja ei-kansallisena vähemmistö-tai enemmistökielenäkin nauttisi oikeuksia. 

Moitteineen siitä, että katalaania opetetaan vain vieraana kielenä Katalonian itsehallintoalueella, Espanjan keskusvalta ei toimi läheisyysperiaatteen hengessä. EU:n osalta voi yhtyä siihen, että yli yhdeksänmiljoonan katalaanin kielellä tulisi olla EU:n virallisen kielen asema. Katalaani on sitä paitsi suurin oksitaaniromaanisten kielten kunnan kieli ja tällaisena säilyttämisen arvoinen – kun ottaa huomioon Ranskan yhtenäisvaltion kielipolitiikan ylipäänsä.

Katalaanin kieltä voidaan käyttää esimerkkinä kieliryhmästä, jollaista ei ole voitu tai haluttu ottaa tasavertaisesti huomioon nykyisen epätyydyttävän Euroopan ubionin organisaation piirissä.  Käsitykset sen kielihistoriasta vaihtelevat, mutta 700-luvulta alkaen Espanjassa puhuttiin Rooman vallan ajoilta useita romaanisia kielimuotoja, ja Espanjan niissä osissa, jotka olivat osa Umaijadi-kalifikuntaan kuluvaa emiirikuntaa, romaaninen väestö eli rinnan arabialaismaurilaisen eliitin kanssa, osin arabialaistui ja jotkut islamilaistuivatkin ja syntyi yhtenäiskulttuuri, jonka ulkopuolella olivat Galicia, Asturia, Navarra (alkuaan baskimaata), Aragonia ja Katalonia jne. , jotka eivät olleet espanjalaisen yhtenäiskulttuurin piirissä.

Pohjoisen väestöillä oli omat iberialaiset ja romaaniset erilliskulttuurinsa. Katalonia, joka syntyi Ludvig Hurskaan vallattua Frankkivaltakuntaan suojavyöhykkeeksi nykyisen Katalonian alueen tämä alue tuli (700—800) kuulumaan kielellisesti oksitaanisten romaanisten kielten puhuma- alueeseen Ranskan kieli eriytyi saksan kielestä Ludwig Hurskaan poikien jakaessa valtakuntansa. Syntyi myös ero Etelä-Ranskassa, Pohjois-Italiassa (Torinon seutu, Piemonte jne.) ja Espanjassa katalaanialueet ja baleaarien saaret sekä Sardinia jne. puhutun kielen ja Pohjois-Ranskan kielen välillä vähitellen. On syytä muistaa, että Italian pohjoisosat kuuluivat Frankkivaltakuntaan, jota käsitti lisäksi nykyisen Ranskan ja osia Saksasta.

Provensaali on sitä oksitaania, jolla kirjoitetiin Ranskan vanhin trubaduurirunous, joka levisi kyseisten romaanisten kielten läheisyyden ja samanlaisuuden vuoksi myös Italiaan. Nykyistä italiaa puhuttiin vasta Toscanassa.  Espanjan kieli näyttää syntyneen sekä saraseeneilta Espanjan keskiset ja eteläiset alueet valloittaneiden kastiliankielisten valloittajien kielestä että muslimivallasta vapautettujen romaanisten kielten sekoittumisesta, kun eteläinen romaaninen kieli oli omaksuttu arabialaisia tai arabian välityksellä omaksuttuja lainoja muista kielistä kuin arabiasta.  Muslimivalloituksen aikaan syntyneet rajat näyttävät säilyneen.    

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Saksan demarit haluvat Suomen ulos EU:sta. Olen samaa mieltä.

Suomi ei kykene täyttämään edes vapaata tavaroiden liikkuvuutta alueellaan.

Suomen paikka ei ole siten EU:ssa.

Suomen pitää nöyrästi lähteä unionista, koska se ei sovi Suomelle.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Totaalinen valhe. Aivan huuhaaväite. Kukaan SPD:ssä ei halua Suomea ulos EU:sta.

Toimituksen poiminnat