*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Kun autonomiaa ei saa – olkoon itsenäisyys tai täystuho!

Tuskin Mariano Rajoy oli järjenjuoksultaan niin hidas kuin vaikutti olevan jatkuvine kyselyineen, aikooko Katalonia itsenäistyä, vaan ymmärsi itsenäisyysjulistuksen annetuksi ja lykätyksi, jotta voidaan käydä neuvottelua katalaanien ja muiden katalonialaisten itsemääräämisoikeuden sisällöstä ja laajuudesta; näistähän Espanja ei ole halunnut käydä keskustelua. Katalonia on osoittanut neuvotteluhalukkuutensa vuodesta 2010 asti nykyhetkeen Espanjan politisoituneen perustuslakituomioistumen päätöksistä, joissa mitätöidään Katalonian itsehallinto katalaaneille tärkeiltä osiltaan. Espanja on pettänyt omat lupauksensä, jotka se antoi katalaaneille Francon kuoleman jälkeen tai ainakin loi katalaaneissa turhia odotuksia. Mikään tiedotusväline tai kukaan akateemisista piireistä asiantuntijana haasteltu ei näytä halunneet tuoda tätä puolta esille. Miksi meiltä pimitetään informaatiota Katalonian kysymyksestä?

Miksi poliittista, periaatteessa sovittelullista kysymystä käsitellään Espanjanssa perustuslakiongelmana? 

Tässä tilanteessa Espanjan keskusvalta Rajoyn ministereineen hallitessa ei enää ansaitse katalaanien luottamusta. Vuodesta 1010 asti Rajoy on pyrkinyt mitätöimään Espanjan ja Katalonian tekemän sopimuksen autonomiasta. Tuona vuonna Espanjan perustuslakituomioistuin päätti mitätöidä osan Katalonian itsehallinnosta. Se poisti maininnan siitä, että Katalonia on kansakunta, ja heikensi katalaanin kielen hallinnollista asemaa. Tämän jälkeen Katalonian kaikki paikallispuolueet omaksuivat tavoitteekseen Katalonian itsenäisyyden.

Perustuslaki on alun alkuaankin ollut kompromissi ja koostunut yhteensovittamattomista pyrkimyksistä. Samaan asikirjaan on sovitettu täysin kuvitteellinen ajatus yhtenäisyydestä ja realistinen ajatus useasta kansakunnasta, jotka vastaavat historiallisen Espanjoiden valtion kielelliskulttuurisia osia. Kuvitellut yhtenäisyyden kirjaimellinen toteuttaminen oli jo 1936 kenraalien kapinan taustalla ja johtikin ennennäkemättömään vedenvuodatukseen. Jos Kataloniassa vuodatetaan verta, niin EU:ssa emme voi katsella sivusta asiaa menettämättä eurooppalaisia arvojamme. 

Katalaaneilla ei ole enää nykytilanteessa perusteita ajatella, että heidän ainakin tuhat vuotinen kielensä, lähes tuhat vuotinen kirjallisuutensa ja lähes tuhat vuotinen jonkinasteinen itsehallintonsa olisi turvassa Espanjan keskusvallan sorrolta. EU näyttää antaneen suostumuksensa sille, että Espanja lähtee tukahduttamaan katalaanien kieltä ja kulttuuria. Katalonian tie itsenäisyyteen voi olla ohdakkeinen. Kieliryhmänä katalaanit eivät ole pienimpiä.

Vuonna 2010 Katalonian autonomiaa kaventanut ja vahvan protokansakunnallisen perinteen päätöksessään sivuuttanut perustuslakituomioistuin koostuu tuomareista, joita on 12 ja joiden toimikausi 9 vuotta. Heistä 4 on senaatin, 4 edustajahuoneen ja 2 oikeuslaitoksen sekä 2 hallituksen valitsemia ja kuningas muodollisesti virkaansa asettamia. Perustuslakituomioistuimen jäsenten puoluepoliittisten sidonnaisuuksien vuoksi voidaan aiheellisesti kysyä, ovatko he poliittisesti riippumattomia tuomiovallan käyttäjinä.  

Kun tiedämme EU:n vastustaneen nykyisen Puolan hallitusvallan pyrkimystä sitoa tuomarit hallitukseen, miksi Espanjan on sallittu olla erottamatta vallanjako-opin mukaisesti tuomiovalta lainsäädäntö-ja toimeenpanovallasta. Ainakin voi kysyä, onko Katalonian yhteydessä Espanjan perustuslakia tulkittu tavalla, joka pikemminkin hajottaa kuin eheyttää Espanjaa Espanjan yhtenäisyyttä keppihevosena pitämien puolueiden lyhytnäköisen politiikan vuoksi.

Talous ei ole katalaanien keskeinen tyytymättömyyden aihe, vaan se, että Espanjan voimakkaasti politisoitunut perustuslakituomioistuin, jonka on syytä epäillä pyrkivän vesittämään vaivoin aikaansaadun Espanjan ja Katalonian sopimuksen tämän alueen autonomiasta ja asemasta Espanjan osakansakuntana. Taloudellisesti suuri painoarvo antaa itsetietoisuutta ja itsetuntoa katalaaneille heidän oikeustaistelussaan. Yksinään Portugalin kokoisena kansantaloutena, joka tuottaa viidesosan Espanjan bruttokansantuotteesta ja miltei kolmanneksen viennistä, Katalonia ei ole tuotannollisesti eikä taloudellisesti muutoinkaan mikään kääpiövaltio, joksi se ehkä kuvitellaan täällä pohjan perukoilla. 

Kataanin kieli ei ole välittömästi uhattuna  – puhujamäärältää (9,5 miljoonaa) huonommassa asemassa EU:ssa kuin koko edellyttäisi      

Katalaani ei ole puhujamäärältään arvioiden mikään vähemmistökieli Euroopassa. Ellei Espanja tai EU voi tarjota katalaanille kokoaan vastaavaa asemaa Euroopassa, niin Katalonian itsenäisyys on välttämätön po. aseman turvaamiseen. Katalonian kansallispäivä on vuonna 1714 koettu surupäivä siitä, että keskiajalta, ainakin 1100-luvulta, periytyvä hallinnollinen, kielellinen ja kulttuurinen autonomia tuli kumotuksi.

Voi aiheellisesti kysyä, onko Rajoyn tavoitteena tuhota yli tuhat vuotta käytössä ollut katalaanin kieli? Tämä on elpynyt Francon diktatuurin sortotoimien aiheuttamasta alennustilasta Katalonian koulutuksen pääkieleksi Kataloniassa. Ensimmäisenä kielen espanjan ohella katalaania puhuvat ja kirjoittavat Katalonian asukkaat kuuluvat 9,5 miljoonan eurooppalaisen kieliryhmään, jonka kieltä käytetään nykyisin Espanjaan kuuluvissa Kataloniassa (asukkaita 7,5 miljoonaa), Andorrassa ainoana virallisena kielenä, Valenciassa, osassa Aragoniaa, Mallorcassa (ja muilla baleaarien saarilla), Ranskan eteläosassa sekä Italian eteläosissa ja Sardiniassa. Jäsenvaltioidensa vankina EU ei ole myöntänyt katalaanille virallista asemaa, vaikka katalaaneja on puolet enemmän kuin esimerkiksi suomea puhuvia.

Kenties Espanan keskusvallalla on koko ajan ollut pyrkimys hajottaa Katalonian koululaitos, jossa viimeisten 30 vuoden aikana on katalaanin kieli asetettu etusijalle kansallisena kielenä kastilian eli espanjan kielelle ja Katalonian katalonialainen historia siten kuin meillä Suomessa on ollut suomalainen historia Suomen historiana. Katalaanilasten identiteetin vahvistamisesta Mariono Rajoyn hallitus saattaa hyvinkin olla huolissaan. Kastilian kieli ja katalaani ovat Kataloniassa tasa-arvoiset, mutta katalaania painotetaan alueen historiallisena kansallisena kielenä. Keskusvallan ja Katalonian paikallisen autonoan välinen epäluottamus, jota keskusvallan välivalta on vahvistanut, saattaa ruokkia katalaanien pelkoa siitä, että taas aletaan puuttua katalaanin kielellä olevaan vahvaan asemaan.

Onko EU julistamine arvoineen enää uskottava salliessaan Espanjan syventää katalaanien sortoa?  

EU:n hajoamisen siemen sisältyy siihen, että EU on jäsenvaltioidensa vanki siten, ettei sen piirissä sallita olemassa olevien valtionrajojen muuttamista tai jäsenvaltioiden lukumäärän muuttamista demokraattisilla ja rauhanomaisilla päätöksillä. EU:n ei tarvitse olla kansallisvaltioiden tai kansallisuusvaltioiden, etnisesti, uskonnollisesti tai muutoin yhtenäisten, valtioiden liitto, mutta missään nimessä sen ei tule olla imperiumien liitto, vaikka sen sopiikin olla liittovaltioiden liitto. Sveitsin jääminen EU:n ulkopuolelle selittyy osaksi sillä, että Sveitsi on hajautetturakenteinen liittovaltio. EU näyttää olevan tai tällä hetkellä Katalonian kysymyksessä teeskentelee olevansa pelkkä valtioliitto.

Ollakseen liittovaltio EU:n elimillä tulisi olla toimivaltaa jäsenvaltioiden sisäisissä asioissa. Valtioliitossakin ollakseen toimiva on syytä olla jokin järjestely valtioliittoon kuuluvien eritasoisten osien riitojen sovitteluun. Espanjalle käytännössä myönnetty oikeus kieltäytyä EU:n välityksestä on merkki siitä, ettei EU:lla ole toimivaltaa säädellä sitä, toimivatko EU:n osat unionin julistamien periaatteiden mukaisesti. Sen, mitä EU on julistanut, on järkevää katsoa sitovan EU:ta myös sen piirissä harjoitetusta toiminnasta. EU:n uskottavuus on kärsinyt suuresti siitä, että se sietää piirissään valtiota, joka kohtelee kielellisesti ja kulttuurisesti valtaväestöstään poikkeavia ryhmiä samoin kuin Venäjä, Kiina jne. siis myöntämättä näiden identiteeteille liikkumatilaa.

Kataloniassa katalaania puhuvat asukkaat kuuluvat 9,5 miljoonaan ihmisen romaaniseen kieliryhmään, jonka puhujia on toisilla Espanjan itsehallintoalueilla enemmistönä (Valencia ja Mallorca) tai vähemmistönä (Aragonia) tai muissa Euroopan valtioissa (Ranska, Italia). Itsenäistä valtiota katalaanin puhujilla ei ole muualla kuin Andorrassa. Historiallisesti on syytä muistaa katalaanin kielen jo kartagolais-, helleenis-ja roomalaisakalta alkunsa saanut tuhat vuotinen historia lisäpiirteineen, joihin lyövät leimansa kansainvaellusajan gootit, karolinginen frankkivaltakunta Ranskan muodostumiseen kuuluvine piirteineen, etelä-Ranskan 1200-luvun albigenssisodat sekä Aragonian kruunu.   

Ellei Kastilian ja Katalonian historiallista eroa erillisinä komposiittivaltion osina tunnusteta, niin kriisi ei ole ratkaistavissa rauhanomaisesti.    

Aragonian kruununmaissa oli käytössä oma kieli, romaaninen eli koillisen Espanjan roomalaisten paikallisesta puhekielestä kehitetty katalaanin kirja-ja yleiskieli, jota puhuu tälläkin hetkellä 9, 5 miljoonaa kielenkäyttäjää Kataloniassa, Ranskassa, Andorrassa ainoana virallisena kielenä Espanjassa – Kataloniassa, Valenciassa ja Mallorcassa sekä muualla baleaareilla ja Italiassa ainakin Sardiniassa ja Sisiliassa. Yhtä suurena kielenä kuin esimerkiksi unkari katalaani ei ole EU:n täysin virallinen kieli toisin kuin esimerkiksi iiri, joka on virallinen kieli vaikkakaan ei ole enää käytännössä elävä kieli Irlannissa. Katalaania puhutaan Kataloniaa laajemmalla alueella, joten katalaanin asemaa koskeva kysymys ei rajoitu vain Espanjaan.

Espanjan ja Katalonian historiat ovat osaksi erilliset: katalaaneilla on eri keskiaikaiset kuninkaat kuin kastilian asukkailla ja edelleen espanjaa vanhempi omakielinen kirjallisuus, joiden varaan he ovat rakentaneet kansallisen identiteetin. Espanja – kuten Espanjan nykyinen pääministerikin tietää – johtaa poliittiset ja hallinnolliset perinteensä Leon-Kastilian reconquista-armeijan perustamista ristiretkivaltioista. Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin avioliitto, josta lasketaan Espanjan yhtenäisyyden vasta alkaneen yhtenäisvaltiopiirteineen, synnytti vasta tuolloin liittomonarkian, jonka puoliskoja hallittiin omin laein ja viranhaltijain. Itäisen Espanjan Aragonian kruununmaihin kuuluneet alueet säilyttivät oman kielensä, lakinsa ja viranomaisensa yhdistymisestä huolimatta.

Espanja oli maailmanvalta-ajallaan Amerikan kullan liiallisen maahantuonnin aiheuttaman inflaation vuoksi suorastaan nälkärajalla eläneen veroista kokonaan vapautetun aateliston ja papiston hallitsemia sekä veroa maksavan talonpojiston elättämän valtio, jonka yläluokka käänsi kurjuutensa katolisen kristinuskon hyveeksi, munkkisoturin tai ristiretkeläisen pidättyväisyyden hyveeksi. Isabellan ja Ferdinandin karkotettua maasta pankkilaitosta ylläpitäneet juutalaiset ja maatalouden kukoistukselle välttämättömiä kastelulaitteita ylläpitäneet islaminuskoiset Espanjan yhtenäistäminen johti ennen kukoistaneen maatalouden rappioon. Espanjan maailmanvalta eli Amerikan rikkauksien varassa tekemättä investointeja siten kuin nykyisin öljysheikit öljyn varassa. 

Katalaanien kielen käyttö ei rajoitu vain Kataloniaan, vaan on käytössä useammassa Euroopan maassa   eikä ole vain Espanjan kieli             

Puhujiensa lukumäärä ajatellen, katalaani ei ole Euroopassa vähemmistökieli. Katalaaneja on yhtä paljon kuin unkarilaisia ja puolet enemmän kuin suomalaisia. Heidän kansallisen herätyksensä tapahtui samoihin aikoihin kuin suomalaisten, siis 1800-luvulla. 1700-luvun alussa menetettyään oikeuden olla eurooppalainen kansakunta kansakuntien joukossa katalaanit on alennettu omaa lukumääräänsä vastaamattomaan vähemmistökielen asemaan. Vaikkakin Kataloniassa katalaani on käytännössä etusijalla Espanjan valtakunnalliseen ja maailmankieleen verrattuna, jota puhutaan enemmän kuin englantia, siis hyvin turvattu ja alueen identiteetin pohja, siltä puuttuu kokoaan vastaava status EU:ssa ja Euroopassa, minkä saavuttamiseksi itsenäisyys saattaa olla näillä näkymin paras keino.

Miksi Rajoy on olevinaan hidasjärkinen? Miksi hän on koko ajan uhkaillut panna toimeen sellaisen lainkohdan (§ 155), jonka toimeenpanosta voi olla seurauksena se, että tulee näkyväksi sen, että Espanja on ollut vain yhtenäiseksi kuviteltu valtio? Lainkohdan on jo kauan pelätty tai toivottu näkökannasta riippuen, hajottavan Espanjan.

Todellisuudessa Espanja ei ole ollut yhtenäinen valtio milloinkaan, vaan oikeastaan on säilynyt omaleimaisten alueiden kulttuurisena mosaiikkina roomalaisajalta asti, siis sekä goottien, muslimien että kristittyjen hallinnon ajan. Francisko Francon yritys pakottaa espanjalaiset elämään yhdessä Espanjassa monen Espanjan sijaan johti siihen, että noin prosentti maan väestöstä menetti henkensä. Rajoyn venkoilun aiheuttanevat lainkohdan toimeenpanon odotetut vaikeudet, hidasteet jne. eikä vähiten siksi, että Rajoy tarvitsee muidenkin kuin oman puolueensa tuen. Laki edellyttää käsittelyn senaatissa, jossa kananpuolueella on enemmistö.    

Katalaanit valtiottoman kansakuntana, joka tarvitsee itsemääräämisen takeeksi ja itsepuolustukseen itsenäisyyttään

Valtiollinen itsenäisyys on katalaaanien historiallisen kokemuksen nojalla varmin tae kansalliselle itsenääräämiselleen. Jos Espanja olisi erillainen valtio kuin on ollut omaksuttuaan harhakäsityksen yhtenäisyydestä, niin itsemäärääminen olisi mahdollista myös ei-itsenäisenä valtiona, esimerkiksi liittovaltion osana, jossa kansakunnan asema on turvattu. Enää on jäljellä vain itsenäisyys keinona tähän. itsenäisyysliike on vakuuttunut tästä synnyttyään vasta 2010. 

Katalaanit viettävät kansallispäivänään sitä päivää, jolloin Barcelona antautui vuonna 1714, koska sen jälkeen Espanjassa nousi valtaan hallitsija, joka lakkautti Katalonialla aiemmin säilyttäneet 1000-luvulta asti olleen itsehallinnon. Espanjan toisen tasavallan aikana (1931—1939), jonka loppupuoli oli sisällissotaa, autonomia palautettiin Espanjan tasavallassa tasavallan puolella taistelleille katalaaneille, jotka kuten Espanjan baskitkin asettuivat autonomiansa turvaamisen vuoksi tasavallan puolelle. Katalonian Generalitatin johdossa oli sisällissodan aikana Lluis Companys, Katalonian 1934 itsenäiseksi julistaja, jonka natsit toimittivat Ranskasta maanpaosta Francon käsiin ja teloitettavaksi 1940. Näin hänestä tuli myös vuodesta 2010 Katalonian autonomiaa ja itsenäisyyttä ajavan liikkeen piirissä kansallissankari, jota kunnioitetaan marttyyrinä. Tasavallan sisällissodassa kokema tappio oli jo toinen kerta, kun katalaanit olivat olleet Espanjan sisällissodassa hävinneellä puolella.

Ollen 1714 myöskin hävinneellä puolella katalaanit menettivät autonomiansa edellisen kerran ja ovat muistelleet tätä menetystään em. kansallispäivinään. Espanjan perimyssota, vaikkakin oli Euroopan mittainen konflikti, johon osallistuivat Englanti, Ranska, Preussi ja Itävalta, oli myös Espanjassa käyty sisällissota.  Espanja on ollut sisällissotien luvattu maa.  Kaarlistisotina tunnetut sodat 1800-luvulla olivat niin ikään sisällissota.       

Varhaismodernin historian tuntija tunnistaa Espanjassa valtion, joka on säilyttänyt keskiajan ja varhaisen uuden ajan ns. komposiittivaltion piirteet. Kastilian ja Aragonian kuningaskuntien muodostama valtio 1400-luvun lopulta alkaen säilyi komposiittivaltiona, siis kahdesta eri lakien, tapojen ja viranhaltijoiden mukaan toimivasta kuningaskuntaisesta osasta. Aragonia oli itsessään komposiittivaltio, johon kuuluivat Aragonian kuningaskunta, Katalonian kreivikunta ja Valencian sekä Mallorcan kuningaskunta. Komposiittivaltiota ei yhdistänyt muu kuin yhteinen hallitsija ja yhteinen uskonto, siis katolilaisuus.

Komposiittivaltion piirteiden säilyminen merkitsee sitä, ettei voida oikeastaan selvästi sanoa, mikä yhdistää Kastilian aluetta ja Kataloniaa tai muita katalaanin kielisiä alueita: monarkia ei yhdistä tasavaltalaisia katalaaneja Espanjaan eikä kirkkokaan, kun puolet katalonialaisista on eronnut kirkosta. Katalaanit ovat suurin kansakunta, joka on jätetty heitteille EU:ssa, joka rakentuu voimakkaasti valtiokansakuntien varaan. Se, että Espanjassa puhutaan yhtenäisyydestä, on puhetta siitä, mistä on puute. Kastilian kieli, so. espanja, on maailmankieli, joka ei ole katalaanin, baskin tai galecon kielisten äidinkieli tai kansalliskieli. Vieraantuminen katolilaisuudesta ja monarkiasta vieraannuttaa Espanjan asukkaan myös espanjasta. Demokratiaa Espanja näyttää toteuttavan vain paperilla.         

Espanjan pääministeri on olevinaan täysin tietämätön siitä, että Katalonia johtaa poliittisen ja hallinnollisen perinteensä vielä 1400-luvulla olleen Aragonian kruununmaista, keskiaikaisesta pienten monarkioiden liitosta, so. komposiittimonarkista, johon kuuluvia Iberian niemimaalla olivat Barcelonan rajakreivikunnan lisäksi Aragonian kuningaskunta, Valencian ja Mallorcan kuningaskunnat sekä Ranskan puolella Roussillonin alue 1100-luvulla. Tämä ja Barcelonan kreivikunta olivat frankkihallitsijoiden, Pipin Pienen, Kaarle Suuren ja Ludvig Hurskaan, arabien ja maurien armeijalta valtaamia. Rajakreivit olivat aatelisarvoltaan herttuoihin tai Itä-Euroopan ruhtinaisiin vertautuvia. Arabihallinto Kataloniassa rajoittui vain 80 vuoteen. Tultuaan kristilliseksi valtioksi umaijadien muslimiemiraatin naapuriin Barcelonan kreivikunta eli Katalonia oli erossa katalaanin kielisenä sekä arabien hallitsemasta Espanjasta että arabeilta vallatuista muista kristillisistä alueista, joista muodostui Leon-Kastilian valtakunta, jonka kieli oli Kastilian kieli. Kulttuuriaan hedelmöittävät vaikutteet Eurooppaa lähes joka suhteessa korkeammat vaikutteet katalaanit saattoivat omaksua itsenäisinä ja vapaina muslimivallasta sinä aikana, kun muu Espanja alueittain vaihdellen joutui olemaan pitempiä tai lyhempiä aikoja arabien vallassa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Onko mahdoton ajatus. Katalonia itsenäistyy, mutta säilyy osana Espanian kuningaskuntaa ? Samalla tapaa kuin Kanada ja Australia ovat Englannin kanssa samaa monarkiaa.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Se on mahdollinen, mutta edellyttää sovitteluratkaisua. Espanjan keskusvallan hallitus ja perustuslakituomioistuin eivät ole valmiita tällaiseen ratkaisuun. Heikoksi osoittautunut EU ei halua tulla osapuoleksi. Sveitsi olisi ollut valmis ryhtymään sovittelijaksi. Sovittelu ei ole ollut mahdollinen vuodesta 2010, koska Espanjan pääministeri piiloutuu perustuslakituomuoistuimen päätösten taakse, jotka sivuuttavat Espanjan, Kastilian, ja Katalonian etujen yhteensovittamisen. Sovittelua edellyttää kysymys Katalonian kansallisesta identiteetistä osana perinteisen Espanjan pannationalistista identiteettiä.

Katalaaneilla on selvä kansallinen identiteetti. Sen sijaan Espanjan identiteetti ei voi olla kansallinen, vaan edellyttää pannationalismia, siis jotakin, mikä yhdistää Espanjan omaleimaiset alueet. Espanjan yhtenäisyys on heikolla pohjalla, jos muu ei niitä yhdistä kuin roomalaiskatolinen kirkollisuus ja monarkia. Pahimmassa tapauksessa Katalonian kriisi saattaa olla merkki siitä, etteivät Espanjan alueet kykene pysymään koossa. Tällä hetkellä Espanjassa on heikko vähemmistöhallitus, koska muunlaista hallitusta ei ole kyetty muodostamaan. Näitä osin voi yhtyä Jukka Kekkoseen, vaikkakaan ei muutoin. EU:n toomettomuus voi olla merkki EU:n itseleen kohtalokkaasta heikkoudesta.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hyvinvoivien katalaanien sorto.....jospa puhuttaisiin ihan oikeasta ja ajankohtaisesta sorrosta: Kurdistan.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Ainakaan minä en väitä blogissani, että katalaanit olisivat sorrettuja. Puhun korkeintaan menneisyyden sorrosta, jotka muistoina osaltaan murentavat katalaanien luottamusta Madridin hallitukseen. Kiistan ydin on, kuinka tulkitaan Espanjan perustuslain mainintaa Espanjan yhtenäisyydestä, so. tarkoitetaanko, että Espanjassa on vain yksi kansallisuus vai sitä, onko espanjalaisuus pan-identiteetti, siis jokin, mikä yhdistää eri paikallisidentiteettejä, jotka ovat monelle espanjalaiselle tärkeämpiä kuin ylimmän tason espanjalainen identiteetti. Ylimmän tasoinen identiteetti on ilmeisesti eniten hukassa, jos katolilaisuus ja monarkia eivät voi toimia sellaisina.

Katalonian kysymys kulttuurisena heijastelee Espanjan hallituksen heikkoutta ja epätoivoista yritystä lisätä kannatustaan Katalonian kustannuksella. Agendalle on nostettu kysymys, josta ei voida identiteettisyistä sopia yhtä helposti kuin taloudesta. Tämän osalta voi olla kysymys vain siitä, että Katalonia haluaa veroautonomiaa, joka käsittääkseni on annettu jo Navarralle ja Baskimaalle. Miksi ylipäänsä on annosteltu autonomiaa eri määrin eri alueille? Voi kysyä tätä.

Hollantilaisuus oli kerran osa espanjalaisuutta, siis yksi Espanjan alueidentiteeteistä. Tähän asti katalaanien alueidentiteetti on ollut siten hollantilaisuus aiemmin espanjalaisuuden osa. Tuomioistuinpäätöksillä ei ole syytä autoritäärisesti määräämällä edes yrittää hävittää omaleimaisen alueen paikalliskansakuntaisuutta.

Galitcian ja Baskimaan osalta saattaa piillä sama ongelma. Vuodesta 2010 alkaen kriisi näyttää olleen Madridissa: Katalonian kysymys on alueen asukkaiden reagointia Espanjan valtakunnan tason epäselvään tilanteeseen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tulee taas mieleen vanha sananlasku, jonka mukaan laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. On myös niin, että jos ajatusmallina on kaikki tai ei mitään, tuloksena on useimmiten se ei mitään.

"Miksi poliittista, periaatteessa sovittelullista kysymystä käsitellään Espanjanssa perustuslakiongelmana?"

Tämä on hyvä kysymys ja toteamus perustuslakituomioistimen politisoituneisuudesta paikkansa pitävä. Tämän pitäisi opettaa jotakin niille, jotka haikailevat meillekin perustuslakituomioistuinta. Paitsi tietysti jos päätösvaltaa on tarkoitus siirtää pois demokraattisesti valituilta elimiltä poliittisin perustein valitulle elimelle. Ei perustuslakituomioistimen pystyttämisellä nosteta perustuslakia sivuavia kysymyksiä minkään puhdasotraisen ja ehdottoman objektiivisen elimen käsiteltäväksi. Sellaisella piilotetaan poliittisia ratkaisuja juristerian taakse.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset