*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Katalonia – valtioton kansa, miehityksen uhkaama!

Huomiomme kohteeksi on yllättäen noussut yksi Euroopan niistä kansakunnista, jolla ei ole omaa valtiota, vaikkakin oma kieli, katalaani, ja keskiajalle asti ulottuva oma kirjoitettu kansankielinen perinne. Katalonia, vanha sivistyskansakunta, aikoo julistautua itsenäiseksi Espanjan valtiosta, johon sen asukaat eivät ole milloinkaan halunneet kuulua. Neuvotteluihin taipumaton Espanjan madridilaisen kansalliskiihkon valtaan joutunut keskushallinto on enemmän tai vähemmin verhotusti – uhannut miehittää Katalonian. Pitääkö meidän osallistua Euroopan valtiottomien kansojen identiteetin tuhoamiseen?

Jos Katalonia joutuu taistelemaan vierasta espanjalaista miehittäjää vastaan, kuten se joutui mm. 1600-luvulla, niin sitä ei pidä katsoa sivusta. Myöskään itsenäisyyden valinnutta Kataloniaa, jos näin käy, ei pidä sulkea EU:n ulkopuolelle vain siksi, että Espanjan madridilaisen kiihkonationalismin valinnut Espanjan hallitus pakottaa Katalonian eroamaan Espanjasta.

Omassa EU-Politiikassaan EU-maiden, Suomenkin, on aiheellista harkita valmiiksi kanta siihen, kuinka suhtaudumme EU-alueen valtiottomiin kansoihin, jotka haluavat kuulua EU:hun haluamatta kuitenkaan kuulua siihen valtioon, johon heidät on historiallisesti pakotettu.  Britannian erot myötä EU:sta lähtivät Skotlannin ja Pohjois-Irlannin valtiottomat kansat, vaikkakin halusivat kuulua EU:hun. Valtiottomia kansoja sivun mennen sanoen ovat Belgian flaamit ja Skandinavian pohjoisosien saamalaiset jotakin mainitakseni.     

EU-kansalaisina katalonialaisilla ja katalaaneilla on oikeus kuulua EU:hun riippumatta siitä, pysyvätkö he Espanjan kansalaisina. Kysymys Skotlannin itsenäisyydestä herätettiin uudelleen, kun EU:sta erottuaan äänestyksellä englantilaiset pakottavat Skotlannin. Britit muistavat Irlannin valtiottoman kansakunnan itsenäistymisen ensin vapaavaltiona, sitten täysin itsenäisenä. Vapaavaltion britit hyväksyivät, vasta sen jälkeen, kun Irlannin alueelle lähetettyjä brittivirkamiehiä irlantilaiset kaupunkisissit teloittivat. Tätä britit eivät kestäneet, joten ymmärtää sen, etteivät he ole halukkaita estämään kansanäänestyksiä.

EU-mailla ei ole myöskään oikeutta sallia Espanjan kovine otteineen yrittää hajottaa katalonialaiset toisiinsa vastaan: näin on tapahtunut kerran 1640—1652 sodassa, joka oli myös sisällissota katalaanien eri sosiaalisten kerrostuminen ja luokkien välillä. Tätä sotaa tarkastelen kohta lyhemmin. Viimeksi tasavallan ja Francon hallinnon aikana katalaanit ja katalonialaiset pyrkivät pysymään yhtenäisenä Madridia vastaan siinä, missä he voivat.   

Katalaanien ja katalonialaisen vastarinnan historiasta

Katalonialaisilla 1600-luvulta erittäin ikäviä muistoja siitä, mitä väkivaltaisuudessaan Espanjan valta maakunnan alueella voi olla pahimmillaan. Vuosina 1640—1652 he kokivat julman miehityksen alueensa väestöön kohdistuvine raiskauksineen, julmuuksineen ja terroreineen ja vapaussodan – Suomen tavisotaan vertautuvan – tuota miehittäjää vastaan, joka oli Madridissa istunut keskushallitus.

Katalaaneilla ei ole ollut Euroopassa muita vihollisia kuin Kastiliassa sijaitseva hallitusvalta. Tuolloin Katalonia, alueellisesti nykyisä rajoja laajempana, oli julistautunut itsenäiseksi. Viime kerta, jolloin Katalonia julistautui itsenäiseksi, oli vuosi 1934. Asturiassa, Katalonian naapurimaakunnassa kaivostyöläisten, kaivostyöläisten lakko oli kiihtynyt aseelliseksi konfliktiksi, edelleen paikalliseksi sisällissodaksi, minkä johdosta Espanjan armeija tunkeutui taistelualueelle. Vuodesta 1931, jolloin kuningas lähti maanpakoon ja valtaan nousu uusi tasavalta, katalonialaiset olivat taistelleet autonomian ja laajentamisen puolesta, saaneet jonkinasteisen autonomian.

1934 oli konkreettinen vaara, että Asturian kaivostyöläisten kapinaan tukahduttamaan, mm. tasavallan palveluksessa olleen Francisco Francon johdolla, tulleet keskusvallan joukot olisivat tunkeutuneet Kataloniaan. 1936 tasavaltalaiskoalition voitto takasi Espanjalle hallituksen, joka oli myönteinen Katalonian ja Baskimaan autonomian puolustajille. Autonomian vuoksi katalaanit ja muut katalonialaiset taistelivat espanjalaiskansallismielisiä vastaan, joiden kansallismielisyys ei ollut katalaanien kansallismielisyyttä, ei ollut siihen mennessä milloinkaan.

Katalonian kapina (1640—1652) – Suomen talvisodan vastine maakunnan kansan yhdistäjinä Espanjaa vastaan

Katalonia on Espanjan kehittyneimpään alueeseen kuuluva sen vuoksi, että sen asukkailla on perinteenä, että nekin, jotka ovat tehneet työtä, ovat saaneet syödä. Useassa paikassa Espanjassa mentaliteettia oli katolinen puritanismi, jonka mukaan vain niiden, jotka eivät tee työtä, ei syömänkään pidä. Tämähän ei ole mikään lähtökohta kehitykselle.  

Keskiajalla Katalonia nykyisen Espanjan itäiset osat käsittänyt Katalonia, oli kuulunut Aragonian kuningaskuntaan. 1640 Katalonialaiset nousivat kapinaan Espanjan Philip IV:n kruunua vastaan. Taloudelliset, poliittiset ja ikimuistoiset historialliset syyt olivat kapinan taustalla. 1517 Katalonia oli tullut Kastilian alaisuuteen, kun Kaarle V, Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin poika, tuli yhdistyneen Espanjan hallitsijaksi ja Itävallan keisariksi.  Muodollisesti yhtenäistetty valtio jäi hajanaiseksi. Espanjan itäkolkassa puhuttiin ja kirjoitettiin katalaania, Etelä-Ranskan oksitaanin kielen sukukieltä, kun taas Madridissa käytettiin kieltä, jota sanomme nykyisin espanjaksi. Eri kieliä käyttäneillä Katalonia ja Kastilialla oli erilaiset poliittiset traditionsa. Katalonian läänityslaitos muistutti enemmän Ranskan vastaavaa kuin Kastilian, jonka perustana oli Reconquest. Espanjan eri aluilla säilyi omat verotuksesta päättävät kokouksensa.

Kastilian nationalismin taustaa ei voida ymmärtää ilman reconquestaa, jolla tarkoitetaan Leonin ja Kastilian soturiaristokratian ja -monarkian pyrkimystä alistaa Espanjan islamin piiriin kuuluneet alueet. Hankkeena oli saattaa islamin kulttuurin piiriin kuuluvat sivistyksellisesti ja yhteiskunnallisesti korkeammalla tasolla olevat alueet jyrkän ja ahdasmielisen katolisuuden piiriin. Reconquesta tuli päätökseen Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin dynastiseen avioliittoon mennessä.

Reconguestan pohjalle perustettua Kastilian järjestelmää on kuvattu sellaiseksi, missä söivät ne, jotka eivät tehneet työtä, ja missä ne, jotka tekivät työt, eivät syöneet. Katalonian poikkeuksellisesti muuta Espanjaa korkeampi taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen kehittyneisyys, jolla tasolla on oikeastaan vain Baskimaa, perustuu mm. siihen, ettei se ollut osa Kastilian järjestelmää milloinkaan. Kataloniassa ne, jotka tekivät työtä, myös söivät.

Kastilian kurittoman armeijan sijoittaminen Espanjan ja Ranskan-sodan vuoksi Kataloniaan ja sen ylläpitämä komento raiskauksineen, julmuuksineen ja terroreineen aiheutti jo tuolloin tilanteen, jossa katalaaneilla ei olut muuta mahdollisuutta kuin nousta kapinaan. Alueen valloittaneet ranskaiset otettiin ystävinä vastaan heidän vallattuaan Katalonian. Katalaanien ensimmäinen itsenäisyystaistelu, joka vertautuu Suomen talvisotaan, ei johtanut itsenäisyyteen. Portugali saavutti itsenäisyytensä onnistuneesti, minkä vuoksi Euroopassa on nyt Portugali-niminen valtio. Myöhemmin Ranskan yhteydestä Espanjaan palannut Katalonia sen sijaan jäi osaksi Espanjaa vanhana keskiaikaisena kansakuntana ilman valtiota.   

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuinka hengenheimolaisia ollemmekaan.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Timon blogit ovat niin asiantuntevuudella harkittuja sisällöltään, että ne jäävät vähemmän kommentoiduiksi vain siksi, että kenelläkään ei ole juuri vastaan sanomista.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"kiihkonationalismin valinnut Espanjan hallitus"

Sanoisin "imperialismin valinnut Espanjan hallitus", ei nationalismin.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Pohjoismaalaiselle tulee mieleen ennakkotauksena Katalonian ja Espanjan itsenäisyyskiistasta Norjan itsenäistyminen Ruotsista ja Ruotsin armeijan asettama hyökkäysuhka, joka kuitenkin jäi toteutumatta. Katalonian nationalismi on maakuntanationalismia ja Madridin nationalismi Kastilian mnaakuntanationalismia, jolloin yksi maakunta vaatii yliherruutta toiseen maakuntaan.

Itsenäistyminen edellyttää paitsi julistusta, ennen muuta toisia valtioita, jotka tunnustavat maan itsenäistymisen, vaikkakaan se valtio, johon aiemmin kuuluttiin, ei antaisikaan tunnustusta.

Tällä hetkellä Katalonian itsenäisyyden perusteeksi ei ainakaan vielä voida vedota siihen, että Katalonia olisi kolonialistisen riiston kohteena. Tätähän perustetta on tullut tavaksi käyttää itsenäistyneiden siirtomaiden yhteydessä. Katalonia muistuttaa ehkä Norjan tapausta. Tosiasiallisesti Katalonia on maakunta, joka oli itsenäinen poliittinen yksikkö, kuten Norja varhaiskeskiajalla. Tämä tekee Katalonian mielenkiintoiseksi: Norja on ennakkotapaus.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Jos nationalismia ajattelee kansojen itsemääräämisoikeutena, niin sittenhän määrittely on aika helppoa. Pitää vain kysyä:

1) Onko katalaanit kansa?
2) Onko heillä jotain hyvää perustelua itsemääräämisoikeuteensa (kuten historiallinen oikeus alueeseensa)?

Jos vastaus näihin on kyllä, niin sitten hallitseva valtio ei mielestäni toteuta nationalismia, koska se ei hyväksy nationalismin perusperiaatetta, eli kansan itsemääräämisoikeutta. Silloin hallitsevan valtion politiikka muuttuu imperialistiseksi.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson Vastaus kommenttiin #8

Esitetty ajatus kansallisesta itsemääräämisoikeudesta voidaan nähdä kansallisuusajattelun yhtenä muunnelmana, jonka esitti kansainliittoajatuksen isä, W. Wilson, Yhdysvaltojen presidentti. Ajatus ei ole ollut kovinkaan suosittu. Suurten imperiumien, osmani-imperiumin (Turkin), Itävalta-Unkarin ja keisarillisen Venäjän hajotessa se nousi suosituksi itsenäisyyteen pyrkivien kansakuntien piirissä, mutta ei perinteisten valtionationalismien piirissä, joissa se koettiin separatismina.

Kysymykseen, ovatko katalaanit kansa, vastaus on tietenkin myönteinen, sillä heillähän on oma kielensä, oma kansalliskirjallisuutensa ja hyvin vahva kansallinen identiteettinsä. Kysymykseen historiallisesta oikeudesta alueeseen voidaan vastata myöntävästi, jos otetaan huomioon 900-luku, jolloin Katalonia oli itsenäinen monarkia, jolla oli oma kieli, nykyisen katalaanin edeltäjä, ja identiteetti itsenäisenä kuningaskuntana. Keskiajalla kaikkia oman ruhtinaan hallitsemia alueita hallittiin kunkin alueen oman tapaoikeuden ja perinteen mukaisesti.

Nykyinen Espanjan valtio on syntynyt vasta 1400-luvulla Kastiliasta ja Aragoniasta, jonka kanssa liittovaltiossa olevana Kataloniakin tuli osaksi Espanjaa. Espanjaa yhdisti aluksi vain sama hallitsijapari tai hallitsija, joten se oli kansakuntien tilkkutäkki. Espanjan kuninkaat käyttivät roomalaiskatolista kristinuskoa ja muslimienvastaista käännytysintoa etnisesti erilaisia espanjalaisia yhdistämään. 1700-luvun alusta alkaen keskusvalta halusi yhtenäistää valtiota, jolloin viimeistään silloin poistettiin keskiajalta juontuvat itsehallinnot.

Katalaanit takertuvat omakieliseen keskiaikaan asti ulottuvaan autonomiaperinteeseen. Kansallisen itsemääräämisoikeuden myöntämistä katalaaneille Espanjan valtio on kyllin vahva vastustamaan voimakeinoin ja kansainvälisen oikeuden normit, jotka ensi sijassa turvaavat vallitsevan tilan, eivät salli kuin poikkeustapauksissa johonkin valtioon historiallisesti liitetyn alueen eroamisen. Kysymys on siitä, ketkä kirjoittajat historiaa ja pääsevät hallitsemaan historiankirjoitusta silloin, kun kysymys on vanhoista keskiaikaisista poliittisista yksiköistä.

Käsittääkseni Euroopassa vain Norja ja Islanti ovat esimerkkejä näistä, mutta myös Itä-Europpassa esimerkiksi Tsekinmaa, Slovakia jne. Jälkimmäisten itsenäisyys liittyy Itävalta-Unakarin hajoamiseen. Kurdit Lähi-idässä jäivät epäitsenäisiksi sen vuoksi, että Iso-Britannian ja Ranskan sallittiin jakaa osmanivaltakunnan alueet tämän hajoteessa. Keskeinen kysymys on, mitkä muut valtiot tunnustavat itsenäistyvän valtion. Tavallisesti itsenäistymisen ovat tapahtuneet poikkeustapauksissa ja sopineet yhteen joidenkin suurtvaltojen etujen kanssa. Tässä ei ole tilaa käsitellä Venäjän-Turkin-sotaa ja Balkanin maiden itsenäistymistä, jotka olivat suurvaltojen etujen yhteensovittaimsta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Varmuuden vuoksi on syytä mainita, että katalaani on virallinen kieli sekä Katalonian itsehallintoalueella että itsenäisessä Andorrassa. Joillakin sivistymättömämmiilä keskustelupalstoilla on kuviteltu, että kieli olisi jotenkin uhanalainen.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Kiitoksia kommenteista.

Katalonialla on maineikas historiansa, kuten itsenäisyneillä valtiolla esimerkiksi Norjalla. Katalaani ei ole kielenä uhattuna, vaan siihen on samoin kuin maakunnan historiaankin varastoituna muisto varhaiskeskiaikaisesta itsenäisyydestä, kuten esimerkiksi Norjalla tai Islannilla. Irlanti kannattaa myös mainita, myös Skotlanti tai Pohjois-Englannin alue Englannin ja Skotlannin välillä ainakin potentiaalisena tapauksena.

Mikäli Katalonia itsenäistyy joskus, se muistuttaa joissakin suhtessa tämän valtioista Norjaa. Norjan tavoin Katalonia oli vuodesta 988 de facto-itsenäinen kuningaskunta. Borell II (932—992) peruutti mainittuna vuonnä aikaisemmin annetun uskollisuudenvalan frankkihallitsijoille. Borell II oli Grironan ja Ausonan kreivi vuodelta 945 sekä vuodesta 948 Urgellin kreivi.

Itsenäistyneen kuningaskunnan alue oli karolingisen frenkkihallitsijan ja keisari Kaarle Suuren perustama suoja-alue frankkivaltakunnan ja
Umaija-kalifikunnan Cordoban emiraatin välillä. Jälkimmäinen oli j0 800-luvulla jäänne Umaijadi-dynastiasta, joka oli hallittuaan arabivalloituksia Damaskoksesta käsin. Bagdadin kalifikunta tai Egyptin Fatimidi-dynastia oli valloittanut Umaijadien muut alueet.

Myöhemmin Barcelonan hallinnassa ollut Katalonia 1137 muodosti valtioliiton Aragonian kanssa, minkä jälkeen Katalonia ja Aragonia muodostivat siis liittovaltion.

Aragonia ja Katalonia olivat liittomonarkia, jota laajennettiin sodin siten, että siihen kuuluivat Valencia, Alicante, Murcia ja Baleaarit. Katalonian poliittinen merkitys väheni 1300-luvulla. 1714 Espanjan perimyssodan päätteeksi Katalonia menetti kokonaan autonomiansa, jota se alkoi tavoitella 1800-ja 1900-luvuilla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset