*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Mistä etsittävä ratkaisua Katalonian tapahtumiin – Espanjanko liittovaltiosta?

Yli 42 prosenttia äänioikeutetuista on suuri äänestysprosentti tilanteessa, kun äänestämisestä saattaa olla seuraamuksena vammoja, kumiluotien tai -pampun aiheuttamia tai jotakin vieläkin pahempaa. Eikö ole rohkeaa äänestää välittämättä noista seurauksista Espanjaan kuulumisen tai Espanjasta eroamisen puolesta tietäen, ettei äänestystulosta oteta huomioon? Moniko suomalainen menisi käyttämään äänioikeuttaan kuvatussa tilanteessa? Sen sijaan yli 42 prosenttia katalonialaisista meni antamaan äänensä joko Katalonian eron tai Espanjaan kuulumisen puolesta sen jälkeen, kun oli tehty heille tiettäväksi äänestyksen seuraamukset.

Espanjan keskusvalta ei uskaltanut jatkaa aloittamiaan voimakeinoja pelosta menetettävänsä maineensa Euroopan kansalaisten silmissä. Poliisitoimet ovat omiaan kääntymään niistä vastuussa olevaa hallitusta vastaan. Tähän osallistumisaktiivisuuteen jyrkkien pakkokeinojen paineessa on syytä kiinnittää huomiota. On selvää, että myös poliisiväkivallan vastaisiin massamielenilmauksiin ja -osoituksiin on ottanut osaa moni sellainen, joka kannattaa maakuntien kuulumista Espanjan liittovaltioon.

Espanjan keskusvallan tylysti toteuttama väkivalta mahdollisti kansanäänestyksen muuttumisen kansalaistottelemattomuudeksi, jossa ei tehty Mohandas Gandhin suosituksen mukaisesti väkivaltaa, mutta oltiin tarvittaessa valmiita paitsi vahingoittumaan, myös kuolemaan, sen puolesta, että kansanäänestys saadaan toteutumaan. Enemmänkin kuin Espanjasta eron vuoksi, ilmaistiin mieltä sen puolesta, että Espanja jatkaisi kehitystään kohti Espanjan liittovaltiota.       

Näin ollen EU:ssa ei ole syytä hyväksyä Espanjan poliisivoimien harjoittamaa väkivaltaa, vaan vaatia sen selvittämistä perin juurin ja asiasta tuomion julistamista. Näin on asia siitäkin huolimatta, että EU:n johdossa saattaakin olla tapahtuneen välivallan hyväksyjiä.

Nythän on käynyt niin, että poliittisesti keskustavasemmistolaisia ja -keskiryhmiä mielipiteiltään olevat Euroopan-unionimyönteiset itsenäisyys-ja kansallismieliset Katalonian kansalaiset näyttävät saaneen tuenosoituksia lähinnä oikeistopopulistisilta ”nationalisteilta”, jotka vastustavat EU:ta. Katalonian nationalismi näyttää olevan pikemminkin vasemmistolaista ja demokraattista nationalismia 1800-luuvn tyyliin kuin oikeistonationalismia 1930—1940-lukujen tyyliin. Onko EU menettänyt kokonaan suuntavaistonsa? Periaatteilleen uskollisina EU:n kannattajien tulee hyväksyä federalismi myös valtioiden, kansallisvaltioidenkin sisällä.

Epäpyhä liitto hyvin erilaisten nationalismien välillä – tuskin muuta kuin tilapäinen

Katalonian itsemääräämisen edistäjät ovat Skotlannin vastaavien aatekumppaneita. Suomessahan tällaiset oikeistopopulistit, perussuomalaiset ja muut EU:n parjaajat, ovat vastustaneet kansalaistottelemattomuutta, ainakin vasemmiston tai maltillisen kansanosan harjoittamaa. Vain pieni Putinin mahdollisesti rahoittama Suomi ensin-häirikköjengi on esitellyt kansalaistottelemattomuuden ivamukaelmia Helsingin rautatietorilla tai muualla. Nyt oikeistopopulistit sitten kannattavat Katalonian maltillisten ja vasemmiston äänestysmuotoista kansalaistottelemattomuutta. Miksi mielipide muuttuu jatkuvasti?

Katalonia on säilynyt uskollisena antiikin ja keskiajan autonomiaperinteille ja näiden vuoksi tai näistä huolimatta onnistunut muuta Espanjaa, paitsi Baskimaata, paremmin teollistumaan ja modernisoitumaan taloudessaan, demokratiassaan ja kansalaisyhteiskunnan oloissa. Niin Espanjan ensimmäisessä kuin toisessakin tasavallassa Katalonia oli jopa enemmän kuin Baskimaa Espanjan modernisoinnin veturina. Madridin keskusvallan ja Barcelonan paikalliskeskuksen suhde alituisine ”köydenvetoineen” ja erimielisyyksineen Espanjan epätasaisen kehityksen suunnasta on lyönyt leimansa Espanjan historiaan aivan joka käänteessä.    

Espanjan hallitus on tälläkin hetkellä yhtä heikko kuin röyhkeäkin, kun se ei jatkanut aloittamallaan linjalla. Katalonialaiset ovat järkyttyneet siitä, että heitä aatteellisesti lähellä ovat keskustaoikeistolaiset, -vasemmistolaiset ja keskiryhmäläiset näyttävät hyväksyneen Espanjan keskusvallan väkivaltaiset poliisitoimet rauhallisia kansalaisia kohtaan, jotka vain ovat vapaasti ilmaiseen mielipiteitään Espanjan yhteyteen jäämisen tai Katalonian eron puolesta. Miksi näin on?

”Laittomana” kansanäänestys ei ole rikoslain vastaisen merkityksessä laiton, ellei siitä tehdä sellaista

Kun kansanäänestys on ”laiton”, tarkoittaa tämä sitä, ettei se ole julkista valtaa juridisesti sitova. Tuskinpa Espanjassa epäpätevään äänestykseen osallistuminen on rikoslaissa julistettu rikokseksi. Normaalisti poliisilla on oikeus estää voimakeinoin rikoksen toteutuminen. Poliisitoimilla yritettiin lietsoa katalonialaisia väkivaltaisiksi, jotta poliisiväkivalta näyttäisi legitiimiltä.

Onko EU:ssa yleisemminkin suunnitteilla laki kansalaisten äänestysmuotoisen kansalaistottelemattomuuden kieltämiseksi? Tuskinpa! EU näyttää olevan hankkeena myös suurrimpien EU-maiden kannalta ongelmallinen, koska EU on jo johtanut vahvaidentiteettisten alueiden väestöjen pyrkimyksiin lisätä paikallista itsemääräämistään. Tämä on hyvä puoli EU;ssa-

Kenen puolelle ja miksi EU:n johtoelimet asettuvat, kun ne näyttävät hyväksyneen Espanjan poliisiväkivallan?  Siksikin, että monella Euroopan maalla on omia kansallisia kuulematta jääneitä vähemmistöjään, EU:n suurten jäsenmaiden näyttää olevan vaikea peittää sympatiaansa Espanjan keskushallitukselle.

Miksi Espanjan keskusvalta vastustaa tarvittaessa voimakeinoin Espanjan liittovaltiollistamista? EU ei ole syytä tukea sitä.        

Kataloniassa kysymys on 2010 alkaneesta konflikti Espanjan ja Katalonian välillä, kun Espanjan perustuslakituomioistuin hylkäsi esityksen Espanjan muuttamiseksi avoimesti liittovaltioksi. Siinä vaiheessa, kun Espanja siirtyi Francon kuoleman jälkeen demokratiaan poikkeuksellisen rauhanomaisesti, Espanja sai perustuslain, jonka mukaan se on piilevästi liittovaltio tai matkalla liittovaltioksi.

Myös katalonialaiset ja Espanjan toistenkin alueiden asukkaat, joita katalonialaiset ovat aina rohkaisseet kehittymään säilyttäen omat perinteensä (espanjalaisethan ovat kaikkialla ja kaikkineen hyvinkin perinnetietoisia) ovat EU-kansalaisia. EU:n johdon ei pitäisi ruokkia Espanjaa uudelleen sisällissotaan. Historiallisestihan Espanja on käynyt monia sisällissotia (usein unohdetaan 1800-luvun sodat kruununperimyksestä).  

Nykyinen keskushallitus on selvästi pyrkinyt säilyttämään Espanjan yhtenäisvaltioina federalistisine piirteineen, kenties jopa pääsemään näistäkin eroon. Francisco Francon haamu on noussut haudastaan. Espanjan historiassa pitkä liittovaltion tavoittelun perinne, joka syntyi 1640-luvulla käydyn epäonnistuneen itsenäisyyssodan jälkeen. 1800-luvun lopulla Espanjan ensimmäisen tasavallan toteuttajat pyrkivät sveitsiläismalliseen tasavaltaan. Espanjan toisessa tasavallassa 1930-luvulla äärikonservatiivien ja -oikeiston, kirkon ja armeijan, kapinalliset pyrkivät estämään Espanjan kehittymisen maakuntiin perustuvaksi liittovaltioksi.

Voidaan sanoa, että Euroopassa Espanja on maa, jonka maakunnat heijastelevat identiteetteineen antiikin Rooman valtakunnan oloja, joissa maakunnat säilyttivät laajasti oman kielensä, kulttuurinsa jne. Huolimatta keskusvallan yrityksistä 1400-luvulta alkaen hävittää keskiaikainen Espanja omaleimaisine maakuntineen antiikista periytyvine oloineen, Espanjassa yhä elänee ja erityisesti Kataloniassa ja Baskimaalla, autonomian henki.             

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset