Voiko terroristi olla muslimi – pohdiskelua islamista?

Kun Turun joukkopuukotuksesta epäiltyä tutkitaan ”terroristisessa tarkoituksessa toimineena” ja oletettuna puukottajana (joka on esiintynyt väärällä identiteetillä), ajatuksena on lähtökohtaisesti hänen olemisensa terroristi. Uskonnoltaan hän on islaminuskoinen. Siksi mahdollisesti luullaan hänen uskonnollaan olevan tekemistä sen törkeän väkivaltarikoksen kanssa, josta häntä alustavasti epäillään. Tekotavaltaan hänen puukotusrikoksensa on samankaltainen kuin Euroopassa tehdyt ns. islamilaisten terroristien teot.

Missään syvällisessä merkityksessä heidänkään törkeät rikoksensa, saati Turun puukottajan rikokset, eivät ole islamilaisia. Paremminkin ne ovat fundamentalistisesti tulkitun islamin nimissä tehtyjä rikoksia. Sellaisina ne eivät mitenkään voi edustaa yli miljardin maailmassa elävän muslimin islamia, maailman toiseksi suurinta uskontoa. Vaikkakin terroristi sitoutuisikin islaminuskoon jollakin tasolla, terrorismin mitään harjoittajaa ei voida pitää maailman kaikkien muslimien edustajana hänen tehdessään terroristitekonsa.

Terrorismi ei kuulu traditionaaliseen islamiin

Maailman useimmat islaminuskoiset ovat traditionalisteja, hedelmiltään terroristiteot ovat tyypillisesti tekoja, jotka eivät ole traditionalistisen muslimin tekoja. Lähes kaikissa uskonnossa rikkaruohona myrkyllisine vaikutuksineen nykyään rehottava fundamentalismi, joka ei liity uskontojen traditionaaliseen muotoon, on aiheuttanut islamin vääristyneen muodon, johon terroristien teot korkeintaan voivat liittyä. Poliitisesti erittäin vaarallisina terroristiteot eivät edusta useimpia yli miljardista maailman muslimista, joista fundamentalismiin hurahtaneet eliittiryhmätä ovat kuin pisara meressä. Fundamentalistit ovat kenties ryhtyneet tekoihinsa siksi, etteivät heidän aatteensa saa vastakaikua traditioihin sitoutuneessa muslimienemmistössä. Olisi syytä käyttää termiä "fundamentalisti-islamilainen terrorismi", ei islamilainen terrorismi.      

Konkreettisesti umma on laajimmillaan vain ne muslimit, jotka mahtuvat kokoontumaan yhteen moskeijaan ja joilla on oma imaaminsa, joilla on uskonnollinen auktoriteetti heihin. Umma kaikkien muslimien yhteisönä on abstrakti eikä, koska se ei jakaudu kirkoiksi organisoituihin ja papiston johtamiin kirkkokuntiin siten kuin kristityt. Niin paljon kuin Turun puukottaja muistuttaakin pikkurikollista puukotuksineen, jotka niin ikään näyttävät vain pikkurikollisen tekeleiltä, häntä tutkitaan terroristina, jollaisen oletetaan nojaavan jonkinlaiseen islam-tulkintaan ja ainakin ajattelevan toimivansa koko Islamin, universaalisen umman, uskovien yhteisön puolesta maailmanlaajuisesti. Mikäli Turun puukottja osoittautuu funfamentalisti-islamin edustajaksi, kysmyksessä ei ole traditionaalinen islam, vaan fundamentalisti-islam, jonka tunnistamiseen tulisi kouluttaa Suomen poliisikuntaa, jotta se suoriutuisi poliisitoimista, jotka ovat ainoa tapa vastata terrorismin haasteisiin.

Kirjoituksen loppuosa on traditionaalisen islamin joidenkin muotojen ja näiden sisältöjen esittelyä. Aloitan väitteestäni, jonka mukaan perinteisesti jihadista ei ole kysymys islamilaisesti motivoituneissa terroristiteoissa. Turun puukottajan tekoja ajatellaan yleisesti osaksi pyhää sotaa, jota pelkäämme islaminuskoisten haluavan käydä meitä tai niitä vastaan, jotka heidän joukossaan teeskentelevät muslimeja. Yksi tapa ajatella terroristeista tekoineen on, että he pyrkivät nostattamaan suomalaisten vihaa muslimimaahanmuuttajia vastaan ja saamaan nämä vihapäissään puolestaan liittymään riveihinsä taistelemaan siitä, kuka saa vallan muslimien joukossa.

Mitä islamin usko on?   

Abstraktilla ummalla on yhteinen yhteisenä kultti pakollisine viisikertaisine päivittäisine rukouksineen, kausittaisine, erityisesti ramadan-kuussa tapahtuvine paastoineen ja almujen veroluontoisine antamisineen sekä uskonkilvoitteluineen (ja tähän sisätyvine pyhine sotineen), joista käytetään termiä jihad, ja vähintäänkin kerran elämässä tehtyine vapaaehtoisine pyhiinvaelluksineen. Islamista vähän tietävän mieleen jihad’ista tulee pyhä sota. Tällainen tulkinta on fundamentalisteille tyypillisesti kapea tehden sodasta ainoan tavan osoittautua hurskaaksi, jolloin kaikki muut hurskauden muodot unohdetaan. Lähes kaikista uskonnoista, eikä vähiten kristinuskossa eikä vähiten juuri nykyään, tavataan fundamentalismia, jossa hukataan uskonnollisten tekstien todellinen merkitys. Hukkaan joudutaan, koska uskotellaan olevan jokin kirjaimellinen merkitys, jonka toistamiseen papukaijamaisesti tähdätään opetuksessa, esimerkiksi Räsäsen tai Huhtasaaren tapaan.

Lähtökohtaisesti Turun puukottajaa näytetään ajateltavan Turun olevan nykyisä jihadistisia sunnamuslimeja, joten hänen käymäänsä sotaa voivat suositella pyhäksi sodaksi keskenään tasa-arvoiset Koraanin ja Muhammedin sunnan, perimätiedon, tuntijat, siis lain tuntijat. Tietenkään näin ei ole asian laita. Sunnalaisten koraanioppineiden kesken ei ole yhteisymmärrystä jihadistien julistaman ja käymän sodan oikeutuksesta. Arvattavasti jihadistiset hajanaiset ryhmät vain uskottelevat kannattajilleen käyvänsä tälläistä sotaa joidnekin kullekin ryhmälle myötämielisren koraanioppineiden myötäillessä heitä. Mitenkään laajemmin tämä ei liity vakavampaan sitoutumiseen islamiin tai johonkin sen suuntaukseen.  

Pelokkaan yleisön puuttelliset tiedot islamista saattavat saada heidät uskomaan puukotusten liittyneen pyhään sotaan. Tämä on ns. pientä jihad’ia, jota erotetaan isosta jihad’ista, jolla tarkoitetaan yleensä henkistä kilvoittelua. Tätä ei pidä sekoitettaman pyhään sotaan. Puukotuksia ei tule pyhää sotaa ainakaan sen vuoksi, että me ajattelemme ne sellaiseksi eikä siinäkään tapauksessa, että puukottaja luulee käyvänsä pyhää sotaan. Tällä on puukottajasta riippumattomia edellytyksiä, jotka eivät välttämättä täyty puukotuksissa.

”Pieni” jihad on aina julistettu ja sen julistajana on islamin lainoppiin pohjautuvine perusteineen joku, jolla on uskonnollinen auktoriteetti julistaa pyhä sota ja julistuksellaan antaa puukotuksille pyhän sodan status, sunnamuslimien kalifi tai – shiiamuslimien imaami (joka tuskin tulee kysymykseen Turun puukottajan tapauksessa). Ketään, jota voisi pitää kalifin asemassa olevana, ei ymmärtääkseni ole. Kertokoon se, joka uskoo tietävänsä, että sellainen on.  Mitään muslimien käymää pyhää eli ns. jihad’ia (oikeammin ”pientä” jihad’ia) ei ole syytä pelätä, koska tämän edellyttämää mahtia, jolla olisi käsissään sekä poliittinen että uskonnollinen valta ei ole tällä hetkellä: ei ole auktoriteettia, jonka julistamana uskonnollisesti motivoitunut sota olisi aidosti jihad. Tietenkin yksinkertaisia muslimeita saatetaan höynäyttää uskottelemalla heille, että heille markkinoitu jihad olisi koraanioppineiden laajasti tunnustama sota, jonka sankarikuoleman kärsimällä voisi saavuttaa poikkeuksellisen sankarikuoleman tien autuuteen. Ensimmäisessä maailmansodassa romahtaneen Osmanin-valtakunnan jälkeen sunnimuslimeilla ei ole ollut kalifaattia. Kuten todettiin, yhtään sunnalaista kalifia ei ole eikä voida julistaa sunnalaista jihad’ia enää. Vain harhaanjohdetut muslimit voivat uskoa tähän. 

Islamin uskontunnustuksen arviontia

Islamin ydin on uskontunnustuksessa, joka on selväpiirteisesti ja ongelmallisesti yksijumalainen ja vailla kaikkia välittäjiä palvojien ja palvonnan kohteen välillä. Äärimmäisen yksinkertaisesti ja selväpiirteisesti todetaan: älä äläkä pidä profeettana ketään Muhammedin jälkeistä sellaisena. Jälkimmäinen osa viittaa vain kunnioitetun profeetan asemaan aikaisempien kunnioitettujen profeettojen linjan päätepisteenä. Islamissa on kielletty pitämästä Muhammedia, viimeistä profeettaa, tärkeämpänä ketään häntä edeltävää profeettaa, joista tärkein on Jeesus Marian poika, sama, josta kristityt väittävät muslimien mukaan herjaavasti, että hän on jumalan poika. Tähän sunnalaiset eivät ole mitään lisänneet.

Shiialaiset lisäävät siihen joko kahteentoista Muhammedin jälkeiseen imaamiin katkenneen (ns. kaksitoistashiialaisuus) tai tähän mennessä katkeamattoman (ismaililaiset suuntaukset) sarjan, jossa Iranissa enemmistöuskontona oleva kaksitoista shiialaisten kahdestoista imaami on kätkeytynyt, kunnes palaa Mahdina, lunastajana, viimeisten aikojen alussa, ja seitsemässhiialaisten opin mukaan jokin imaami on palaava lopun aikoina Mahdina ollen palanneena viimeinen. Mahdina palaavan imaamin oppi tunnetaan mahdilaisuutena. Ismaili, josta ismaililainen suunta saa nimensä, on shiialaisuuden kuudennen imaamin, merkittävimmän shiialaisen lainoppineen, eri poika, kuin kaksitoistashiialaisten seitsemäs imaami. Seitsämäntenä imaamina näissä suunnissa on eri henkilö.  

Shiialaisten suuntausten ominaispiirre on kaikkien imaamien kuuluminen Muhammedin, tyttären ja tämän puolison ensimmäisen imaamin Alin, Muhammedin serkun, ja puolisoiden marttyyrikuoleman kärsineen pojan imaami Husseinin jälkeläisiin. Imaamit ovat Muhammedin seuraajia ja vertaisia Allahin tahdon seuraajina, joskaan eivät profeettoja. Sunnalaisten käsityksen mukaan kalifit, jotka valitaan muslimien joukosta käyttämään sekä poliittista että uskonnollista valtaa, ovat profeetan seuraajia, eivätkä hekään ole profeettoja. Shiialaiset suuntaukset hyväksyvät oikeaan johdetuista kalifeista vain imaami Alin.

Tärkeimpänä on tunnustus, jossa pitäydytään yhdessä Jumalassa, Adamin, Nooan, Abrahamin, Jaakobin ja Mooseksen Jumalassa Allahissa, joka on ykseys, sekä profeetoissa, joista Muhammed on viimeinen.  Varhemmista toiseksi tärkein on Jeesus Marian poika. Muita kunnioitettuja profeettoja ovat Adam, ensimmäinen ihminen, Nooa, Abraham, Mooses, Daavid ja Jeesus. Nämä ovat Allahin profeettoja, ja näistä arvovaltaisimpia ovat ne, joilla Allah antoi kirjan. Ne toiset uskonnot, jotka nojaavat edeltävien profeettojen kirjoihin, ovat kirjan uskontoja ja niiden profeetat kirjan profeettoja.

Jeesus Marian poika on Muhammedin jälkeen tärkein kirjan profeetta, siis ilmoituskokoelma Evankeliumit saaja. Shiiojen mukaan hän on palaava yhdessä Mahdina palaavan viimeisen imaamin kanssa. Sekä imaamit, jotka vain Shiiat tunnustavat, että sunnimuslimien tunnustamat oikeaanjohdetut kalifit, joita useimmat shiiat eivät tunnusta imaameikseen, eivät ole profeettoja. Shiioille heidän imaaminsa ovat lähes profeettojen veroisia uskonnollisten tulkintojen ja ohjeiden esittäjiä. Islamiin kuuluu ulama eli islamilainen uskonnollinen kirjanoppineisto, jolla 800-luvulta lähtien sunnimuslimien piirissä on ollut korkein auktoriteetti. Muslimien piirissä tätä auktoriteetti oli oikeaan johdettujen kalifien, profeetan sijaisten aikana, kulloisellakin kalifilla. 1200—1300-lukujen mongolivalloituksiin mennessä kalifit olivat menettäneet sekä uskonnollisen ja poliittisen auktoriteettiasemansa sunnimaailmassa.          

Muslimille Allah, isolla kirjoitettuna erisnimi, on siis ykseys, mistä seuraa, ettei ole hänen lisäkseen mitään, jota hän ei ole luonut. Ykseys on arabiaksi tauhid. Arabia on taivallisen Koraanin kieli, jolla kirjaa on luettava ymmärtääkseen sen oikein. Muslimit pitävät tätä ykseysoppia, yksijumalaisuutta ilman loogisia häiriötekijöitä, keskeisenä. Abbasidien kalifikunnassa vakiintui ja jopa hetkeksi virallistettiinkin käsitys, jonka mukaan Koraani, Allahin taivallinen sana, on luomaton, sillä muutoinhan Koraani on Allahin rinnalla, minkä vuoksi ykseyden sijaan vallisisikin kaksinaisuus, mikä ei ole yksijumalisuudessa mahdollista. Tämän näkemyksen kannattajia sanotaan mutazililaiseksi. Tätä näkemystä sunnalaiset ortodoksit vastustivat jyrkästi, mutta näkemys välittyi shiialaisuuteen.

Islamissa on myös oppi Koraanista jumalallisena, taivaallisena ikuisena sanana muistuttaa kristillistä oppia Jeesuksesta kristuksena, jossa jumalallinen sana tulee lihaksi. Allahin sana on Koraani ja edellä mainittu sharia-laki, joka sisältyy koraaniin joskin vain yleisluontoisina eettisinä ohjeina. Näin ollen sharia-lain voidaan ajatella olevan joko luotu tai luomaton. Luomatotomana sharia-laki on Allahin rinnalla, mikä voi sotia Allahin ykseyttä vastaan. Tämä nousi pulmaksi erityisesti sunnimuslimeille. Nämä, jos ovat oikeaoppisia, siis vastustavat ajatusta, jonka mukaan Allahin, Abrahamin ja Mooseksen Jumalan, sana on luotu, siis pitävät Koraania luomattomana väittäen, ettei se järkytä Allahin ykseyden oppia. Tätä järkyttävänä islamin rationalistit pitivät ajatusta Koraanin luomattomuudesta, kuten kaikki muslimit pitävät kristittyjen kolminaisuusoppia erotteluineen isään, poikaan ja pyhään henkeen. Tällä opillaan muslimien mukaan kristityt vääristävät Allahin, siis Abrahamin ja Mooseksen Jumalan, ilmoitusta itsestään.

Islamin laki sunnimuslimien mahdollisena yhdistäjänä 

Islamin laki, jonka tuntijoiksi maallikkomuslimit – kun pappeja islamissa ole – ovat kouluttautuneet, tunnetaan figh-lakina eli juristien tulkinnallista näkemystä siitä, mikä on Koraanin ja profeetan normatiivisten hadith’ien eli sunnan sisältämä oikeus on; näkemystä, jonka muodostaminen aloitetiin 600-luvulta ja sai vakiintuneen muodon jo 800-luvulla. Siinä tapauksessa, kun ei ole muodostunut käsitystä siitä, miten profeetta olisi toiminut jossakin ongelmatilanteessa, oppineet joutuvat esittämään oman mielipiteen eli fatwan, johon muut yhtyvät tai esittävät oman eriävän mielipiteensä.

Jos jokin yhdistää sunnalaista islamia, niin tällainen on lainoppi eli figh. Tämän koulukuntia on sunniittisen perinteen mukaan ollut neljä. Figh on puhtaasti inhimillinen laki, koska se perustuu ihmisten erehtyväiseen tulkintaan yli-inhimillisestä ja -luonnollisesta. Laajasti tunnettu arabian sana on sharia, jolla tarkoitetaan oikeaan johtavaa polkua, jolla tarkoitetaan pelkästään Allahilla olevaa ja hänen ihmisille antamaa lakia, josta ihmisten tiedossa on vain Koraaniin sisältyvä ja profeetan menettelytapaohjeeseen eli sunnaan sisältyvä normi. Figh-koulukunta on sunnamuslimeilla neljä, ja näiden lisäksi kahdentoista imaamin shiioille, so. Iranin enemmistöuskonnolla, on oma koulukuntansa, joka on nimetty kuudennen imaamin mukaan.

Koko islamin umman, uskovien yhteisön, käsittävää kalifaattia ei ole. Muslimimaailmassa islamin nimissä käytävät sodat eivät voi olla ”pieniä” jihad’eja uskottavassa merkityksessä. Sunnimuslimien jidad’it ovat siis enemmän tai vähemmän teeskenneltyjä eivätkä sunnimuslimit ole niihin velvoitettuja. Puukottaja ei voi edustaa kaikkia yli miljardia muslimia. Nämä kaikki eivät voi olla vastuussa puukotuksista. Heillähän ei ole organisaatiota.

Jokaisella toiseksi edellisessä kappaleessa mainitulla koulukunnalla on omat tuomarinsa, jotka antavat oikeuspäätöksiä. Historian kuluessa islamilaiset valtiot johtajansa kalifin tahdosta ovat rajoittaneet fatwojen antamista keskittäen ne vain muutamille oppineille. Islamin tunnustukseen eivät sovi papit, koska ykseydellistä, kaikki moninaisuusopilliset, kuten kolminaisuusopin yms. poissulkevaa monijumalaisuutta edustavana uskontona islam ei salli välittäjiä yhden Jumalan ja tämän tahtoon täydellisesti alistuvien palvojiensa välille, olkoon kysymyksessä ei-mystiset tai mystiset aatesuunnat sen piirissä. Uskontoon perehtyneiden ihmisten välinen tasa-arvoisuus on Islamin sääntö. Historian kuluessa profeetan sijaiset, kalifit, eivät ole säilyneet uskonnollisina auktoriteetteina, vaan pelkästään sunnimuslimeja symbolisesti yhdistävinä. Kun uskon-ja kirjanoppineet koraanin ja Hadithien, selittävän perimätiedon, tuntijat ovat auktoriteetteina ohjauksessaan oleville maallikoille.

Islam muistajien yhteisönä

Shiiat voidaan käsittää islamin suuntaukseksi, jossa profeetan rinnalle on nostettu profeetan ydinperhe, oikeaan johdetun kalifin asemaan ainoana shiiana päässyt Ali, Muhammedin vävy, profeetan tytär Fatima, edellisen puoliso, heidän poikansa Hussein, joka omalla marttyyrikuolemallaan umajadidynastiaa vastaan, lunasti oikeudelleen äidilleen ja itselle edustaa Viimeisellä tuomiolla shiioja. Tämän ydinperheen jälkeläiset ovat imaameja kaksitoistashiialaisuuden mukaan kahdenteentoista asti ennen kahdennentoista imaamin paluuta. Viimeistä tuomiota ja seitsemänshiialaisuuden mukaan katkeamattomasti, kunnes seitsemäs imaami palaa Mahdina.

Kahdentoista imaamin shiialaisilla, joiden keskuksena on Iranin islamilainen tasavalta, imaami, kahdestoista imaami on kätkettynä. Jotta Iran siis voisi käydä islamin pyhittämää sotaa, edellytyksenä on, että joku voisi esiintyä imaamin tahdon ilmaisjana. Toisin kuin sunnamuslimeilla, siioilla on oppineiden hierarkia, jonka korkeimmat jäsenet voisivat julistaa sodan ja suositella sille jihad’in statusta Koraanin tulkinnan ja imaamien sunnan eli perimätiedon. kuten profeetan menettelytapaohjeistuksen, pohjalta. Kukin tekisi omansa saattaen joutua keskinäiseen ristiriitaan, jolloin yhteisymmärrysvaatimus ei toteudu.

Islaminuskoisia voi luonnehtia muistajien yhteisöksi. He muistavat 600-luvulla eläneeksi uskomaansa profeettaan, profeettojen sinettiin, viimeisimpään, toiseksi tärkeimmän Jeesuksen Marian pojan jälkeen tulleeseen jo Adamista alkaneiden profeettojen ketjussa. Muslimit muistavat profeetan sijaiset, kalifit, joilla oli uskonnollinen ja poliittinen valta samoin kuin profeetalla oli ennen. Sunnimuslimit ylistävät kalifeja, shiiamuslimit kiroavat kolme ensimmäistä ja tunnustajat vain Alin, Muhammedin tyttären miehen, ja kunnioittavat profeetan veroisina imaameina Muhammedin tyttären ja vävyn jälkeläisiä, jotka Islamin historiassa on sivuutettu kalifeja valittaessa. Seitsemässhiialaiset, ns. ismaililaiset, odottavat jonkin imaamin palaavan mahdina yhdessä Jeesuksen Marian pojan kanssa. Heillä oli oma oikeusoppinsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu