*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Jussi Halla-aho – pelastaja vai sielunvihollinen?

Halla-ahon voitto saattoi jossakin määrin selkeyttää Suomen poliittista kenttää. Tarkkakorvaiselle kuuntelijalle hänen voitokkaan kampanjansa puheet osoittivat luopumista ”pienen ihmisen” tukemisesta hyvinvointivaltiollisin tavoin, jotka sisältyivät puolueohjelmaan, ja siirtymistä kannattamaan nykyisen keskustakokoomuslaisen hallituksen politiikkaa myös selväsanaisin puhein. Hän pyrki luotsaamaan puolueensa oikealla taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä ja liian lähelle nykyisen kokoomuksen ja keskustan arvoja.

Huolimatta meidän monien vastustamista käsityksistään Halla-aho on edukseen poliitikkona, joka vapauttaa puolueensa napanuorasta Timo Soiniin, jossa suorastaan ruumiillistui populistipoliitikon perikuvallinen demokratian halveksunta ja autoritäärisyys. Kuitenkin Halla-ahon yritys viedä perussuomalaisia oikealle talouspoliittisesti ja valtiota vähentäen ei onnistunut hallitusyhteistyön purkautumisen vuoksi.

Kuinka yksi henkilö voi nostattaa ihmisissä vastenmielisyyttä ja myötämielisyyttä niinkin paljon kuin Halla-aho?   

Toivottavasti Halla-aho varapuheenjohtajineen ei ole joko yksin tai he kaikki yhdessä se syy, jonka vuoksi hallituksemme keulahahmot ryhtyivät sekä eristämään perussuomalaisia hallitusyheistyöstä että osallistumaan perussuomalaisen puolueen hajottamiseen silläkin uhalla, että toimenpide paljastuttuaan voisi järkyttää luottamustamme poliittiseen järjestelmään. Epäluottamus sitä kohtaan on niitä tekijöitä, joiden vuoksi taipumus olla populisti istuu monissa ihmisissä. Hallituksen ministerit osoittivat syvää ajattelemattomuutta, kun he toimivat tavalla, joka saattaa heikentää luottamusta hallintoomme.          

Tultuaan keskustan ja kokoomuksen hallituskelvottomaksi julistamaksi perussuomalaiset varmaan joutuvat tavalla tai toisella lähestymään Suomen oppositioryhmiä, mutta silloin, kun he pyrkivät pysymään hallituksessa, heitä erotti ideologisesti keskustasta ja kokoomuksesta vain maahanmuuttokäsitykset ja EU:n vastustaminen. Muutoin natomyönteinen Halla-aho oli EU-vastainen.

EU-politiikkaa voidaan arvella syyksi perussuomalaisten eristämiseen. Uudella keskustan ja kokoomuksen tosiasiallisella vähemmistöhallituksella (huolimatta uudesta vaihtoehdosta/sinisestä muutoksesta?) ei ole esteitä lieventää maahanmuuttokäsityksiään.

Vahvistuuko vai heikkeneekö luottamus poliitikkoihin?

Nähtäväksi jää, missä määrin kansalaisten luottamus poliitikkoihin kärsi kolauksia, Soinin, Sipilän ja Orvon näyttelemän poliittisen teatterin vuoksi heidän leikkiessään hallituskriisiä, joka lienee ollut vain keinotekoisesti aikaansaatu tilanne.

Kuinka paljon ”nukkuneiden puolue” saa uusia jäseniä politiikkaan pettyneiden vuoksi? Pettymys voi olla syynä siihen, ettei viitsitä tuohtua hallituksen toiminnasta. Laki asettaa tunnetusti vain etiikan minimin.  Itse asiassa populismi voi olla hyveellisen politiikan kaipuuta. Tämä saattaa antaa moraalisen sysäyksen, joka ainakin jossakin määrin vahvistaa perussuomalaista puoluetta.

Halla-aho oikeistopoliitikkona     

Halla-aho ei ollut tyytymätön hallituksen politiikkaan talous-, terveys- ja sosiaalipolitiikassa, mutta sitäkin tyytymättömämpi siihen, että hänen käsityksensä mukaan hallituskumppanit eivät olleet toteuttaneet keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteisesti sopimalla tavalla hallituksen yhteisesti sopimaa maahanmuuttovastaista ohjelmaa. Tässä tulee ilmi, mikä oli Halla-ahon talouspoliittinen linja hänen voittonsa hetkellä tai vähän sen jälkeen. Jouduttuaan oppositioon perussuomalaiset eivät voi toimia sellaisena puolueena, jollaiseksi Halla-aho näyttää sen ajatelleen voitonriemuisina hetkinään.

Halla-aho halusi johdattaa oikeistopopulistit taloudellisesti, terveydellisesti ja sosiaalisesti sipiläläisen keskustan ja nykykokoomuksen linjoille ja patistaa keskustan ja kokoomuksen oikeistoradikaalille maahanmuutto-ja pakolaispoliittiselle linjalle. Tavoitteena oli hänen ”kansallismieliseksi” nimeämä perinteinen autoritäärinen oikeistokonservatismi.

Halla-aho perussuomalaisen identiteetin selkeyttäjänä

Halla-aho on identiteettipoliitikko, jonka tavoitteena on elvyttää oikeistossa kokoomuksen jo hylkäämä oikeistokonservatismi ja kitkeä perussuomalaisista perinteinen sosiaalipopulismi. Halla-aho pyrkii rakentamaan uudestaan oikeistolaisen kollektiivisen identiteetin, siis kansallisvaltioidentiteetin, valtion, joka on samalla yhtä ja samaa kansallisuutta ja kansakuntaa.

Halla-ahon johdolla perussuomalaisiin jäävät puolueen ne puoluelaiset, jotka ovat talous-ja sosiaalipolitiikassaan sipiläläisen keskustan ja kokoomuksen linjoilla. He tulevat kokoomuksen tapaiseksi oikeistopuolueeksi. Tässä suhteessa perussuomalaiset joutunevat arvioimaan uudestaan talous- ja sosiaalipoliittista linjaansa kasvaakseen uudestaan oppositiossa, kun he ovat joutuneet heitä lähinnä olevien oikeistoryhmien, kokoomuksen ja keskustan, vieroksumiksi. 

Perussuomalaiset ennen – kristillissosiaalisia populistejako?

Timo Soinin ”loikattua kätyreineen” perussuomalaisista hänen perustamastaan puolueesta voi tulla uusoikeistolainen puolue, joka haastanee kokoomuksen oikealta. Puolue lakkaa olemasta supisuomalainen perinteinen populistipuolue – luopuu viimeisistäkin agraarisuuden ja kristillissosiaalisuuden rippeistä. Itse asiassa jo Soini oli luopunut sosiaalipopulismistaan. Ollessaan Soinin vieminä hallitukseen kristillissosiaaliset perussuomalaiset toimittivat hallituksessa kokoomuksen sosiaalikonservatiivisen siiven virkaa, kun tällainen siipi oli hävinnyt kokoomuksesta ajat sitten.

Toisin kuin nykyiset halla-aholaiset, silloiset perussuomalaiset eivät yrittäneet tunkeutua kokoomuksen talouspoliittiselle tontille, vaan pyrkivät olemaan hallituksen äänettöminä yhtiömiehinä hallitusyhteistyössään. Tämän roolin perivät nyttemmin kaksikymmentä kansanedustajaa joukossaan perussuolaisministerit. Nämä Halla-ahon voitto sai lähtemään poliittisesta kohdistaan haluttomuuttaan hyväksyä demokraattisen vaalin tulosta Jyväskylän puoluekokouksessa.      

Ennen perussuolamaisten hajoamista Soini hänelle asemistaan kiitollisine seuralaisineen oli puolueen kristillissosiaalinen keulakuva ja puoluejohtaja tukenaan nuivat puoluelaiset, jotka Soini oli päästänyt puolueeseen keräämään muukalaiskammoisten ääniä. Nähtävästi näiden äänillä Soini uskollisine kumppaneineen pääsi herrahissillä Suomen hallitukseen, kun soinilaisen keskusta- tai vasemmistohakuisen sosiaalipopulismin kannatus ei olisi riittänyt puolueen kannatuksen ennen näkemättömään nousuun.

”Käärmeet” perussuomalaisten povella

Sampo Terhon, Soinin tukeman puheenjohtajaehdokkaan, Soinille karvas ja kaikille huomioitsijoille selvä tappio herätti Soinin havaitsemaan nuivien ja loppupeleissä Halla-ahon taakse jääneiden olleen käärmeitä, joita soinilainen puolue oli kasvattanut povellaan. Nämä ”käärmeet” olivat kuitenkin vapauteen Soinin holhouksesta kasvaneita perussuomalaisia. Hallituksessa olo oli synnyttänyt oman puolueen johtoon eliitin, jonka syrjäyttäminen demokraattisessa puoluevaalissa oli populistisen, eliitin vastaisen kentän suuri voimannäyttö. Tämä myös paljasti meille puolueen sisäiset voimasuhteet, jotka olivat ainakin kuusi vuotta ei-soinilaisten hyväksi ja Soinin omine kannattajineen tappioksi.

Jos Halla-ahon harvoja, mutta selviä kannanottoja kuunteli tarkalla korvalla puheenjohtajakilvan aikana, niin ei voinut olla syntymättä vaikutelmaa, että hänen tavoitteenaan oli palauttaa kansallisvaltiolle sen klassiset tehtävät, joita ovat sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen. Köyhistä, sairaista, työttömistä ja vähäosaisista huolehtiminen ei ole valtion klassisia tehtäviä siten kuin maanpuolustus, rajojen suojelu ja poliisi- sekä muiden turvallisuusinstituutioiden ylläpito.

Konservatismin tunnusmerkit

Halla-aho profiloi itsensä Orvon ja Sipilän suuntaan, jotka hekin arvostavat kuria, järjestystä ja turvallisuutta. Hekin Halla-ahon tavoin tahtovat rakentaa ihanteellisen talousjärjestelmän, jossa ei ole häiriöitä. Tuo häiriöttömyys puolestaan poistaa köyhyyden ja työttömyyden – tähän aatteeseen liittyvän uskomuksen mukaan. Tämä uskomus näyttää olevan yhteinen kaikille oikeistokonservatiiveille.  

 

  

  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Osuu samoihin omien ajatusteni suhteen. Miksiköhän niin moni persujen kannattaja ei ymmärrä tuota Jussin talouspoliittista linjaa vaan kuvittelee sen edelleen persujen tarjoama "pienten ihmisten puolustava". Taas kampitetaan ihmisiä oppositiopolitiikalla pari vuotta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Halla-aho nyt sattuu olemaan ainoa EU:n vastustaja, eli ei ole juuri vaihtoehtoja. Tasan varmaa ettei EU ole sen pienen ihmisen asialla, mutta onko sitten keskusta tai kokoomus?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tai sitten et Jarmo itsekään ole pienen ihmisen asialla. EU-vastaan kyllä olet, sitä en epäile.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Miten voi olla töissä siellä mitä vastustaa ja taitaa maistua ihan hyvin.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Halla-ahon valinta puheenjohtajaksi oli mieluinen. Hän kuuluu kuuluu hyvin vähäiseen järkipoliitikkojen heimoon. Onnittelut hänelle!!!!!!!!

Toimituksen poiminnat