*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Terrorismi on pelon liittolainen – niin ennen kuin nyt

Jälleen mieliä ovat kuohuttaneet Tukholmassa ja vähän aiemmin Pietarissa tehdyt terroriteot. Näiden tekijällä on tavoitteena saada aikaan kauhua ja paniikkia, pelkoreaktioita. Mahdollismman suuren pelkovaikutuksen aikaansaanti ja yleisön saaminen pois tolaltaan on kuulunut terrorismiin seikkana, josta ilmiö voidaan tunnistaa. Terroristien tavoitteita on aina syytä pohtia.

Terroriteko edellyttää aina etukäteissuunnittelua, tekijältään neroutta tuottaa suunnitellusti teko, joka on mieletön – toteutuneena ylittää terroriteosta kuulijoiden ymmärryksen siitä, miksi kukaan on ryhtynyt tekoon. Kun puhutaan pelon ja panikoinnin tuottamisesta, mielessä tietenkin ovat psykologiset vaikutukset, joiden tuottamisessa terroristi joutuu ennakoimaan ihmisten salaisia pelkoja, joista he nämä itsekään eivät ole välttämättä tietoisia. Terroriteon tulee siis vaikuttaa myös tiedostamattomaan, kysymyksessä on teon propaganda, josta puhutaan myöhemmin. 

Suunnitellun teon kuolonuhrit näyttävät olevan täysin satunnaisia, jolloin teolla on viesti, että tekojen lisääntyessä kuka hyvänsä voi joutua aivan satunnaisesti terroritekojen uhreiksi. Terroriteot toistuessaan kerta kerralta lisääntyvine kuolonuhreineen moninkertaistavat pelon siitä, että kuka hyvänsä meistä voi olla pelkästään huonolla tuurilla seuraava uhri. Latinan pelkoa merkitsevä sana ei ole suotta pohjana termille terrorismi.

Terroriteot symbolisina tekona viesteinä valtiolle, laajalle yleisölle ja sympatisoijilleen

Kauhuissaan terroritekoa ihmettelevältä huomaamatta useimmiten jää huomaamatta teon olleen tekijältään lähetetty viesti, so. kehotus täydelliseen passiivisuuteen tai täyteen alistumiseen. Niin 1800-luvulla kuin nykyäänkin terroriteoilla on viestitty vahvasti eletystä tyytymättömyydestä oloihin, ja teollaan terroristi pyrkinyt saattamaan vastustajansa kauhun valtaan ja kyvyttömäksi sekä ajattelemaan järkevästi että toiminnallaan vastaamaan tehokkaasti terroristin esittämään haasteeseen. Terroristille terrori on sotatoimi, jota harjoittamalla pyrkimyksenä on saada sotatoimen kohde tolaltaan. Poissa tolaltaan oleva hätiköi, antautuu ennakkoluulojensa vietäväksi ja kohdistaa vastatoimet viattomiin.  Terrorismi on ei-tavanomaisen sodankäynnin sovellutus.

Psykologisesti alttiina tulla terroristiksi on henkilö, jonka omaksumat arvot ovat niin vastakkaiset nyky-yhteiskunnan arvoille, että hänen on turvauduttava välivaltaan saadakseen toteutetuiksi tavoittelemansa arvot. Lisäksi hän edustaa sen verran pienikokoista yhteisöä, ettei hän voi kaataa samalla tavoin ajattelevien joukkovoimalla vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä. Edelleen hän ei voi nähdä mahdollisuuksia taivuttaa riittävän suuria ihmisjoukkoja haluamiensa olojen palauttamisen kannalle, ettei hän tarvitse käyttää terroritekoja tavoitteidensa edistämiseen.  

Liberaalin valtion kohtaamaan haasteeseen on vastattava luopumatta liberalismista

Kuulleessaan uutisen terroriteosta ihmisen kannattaa tutkia omaa mieltään selvittääkseen alttiutensa joutua pelkotilaan, jonka herättämiseksi terroriteko on tehty. Kyky lykätä pelkoreaktioita, tutkia sitten järjellä niitä ja kartuttaa tietoja tosiseikoista voivat auttaa pitämään pään kylmänä. Paniikinomainen turvallisuuden nimissä tapahtuva viranomaisvaltuuksien kohtuuttomaksi kasvattaminen voi johtaa ojasta allikkoon, eli saattaa menetetyksi sen turvallisuuden, jonka nimissä oli valmis luopumaan perusvapauksistaan ja -oikeuksistaan. 

Sataprosenntista turvallisuustta ei ole mahdollista tavoittaa, joten on lapsellista edes yrittää sitä. Poliisivaltiokehitystä ei saa päästää käyntiin. Niitä vapauksia ja oikeuksia, joista on luopunut, on hankalaa, ehkä mahdotontakin saada takaisin. Sen vuoksi  kannattanee säilyttää oikuesvaltio ja oikeudellinen turvaverkko huolimatta terrorismin uhan noususta.

On siis syytä kehittää epävarmuuden sietokykyään epämiellyttävyyksine kaikkineen, sillä valtioterrorismin vaara uhkaa suunnassa, jossa viranomaisten mielivalta sallitaan. Tässä suunnassa on oikeusvaltioperiaatteen tuho. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa sitä, että mielivalta pyritään kitkemään mahdollisimman hyvin, mikä on mahdollista vain yksilölle taatuin perusvapauksein, -oikeuksin, tuomioistuinkäsittelyin valitusoikeusineen jne. 

Poliisin menetelmiä on syytä kehittää terrorismin torjunnassa. Ne ovat armeijan menetelmiä tehookkaampia ja polliisin yhteistyön täytyy olla rikostutkinnallisesti tehokasta Euroopan demokraattisten  maiden kesken ja myös suhtessa Lähi-idän liittolaisiin. Vältettävä on kaikkea, mikä heikentää tavallisen kansalaisen oikeusturvaa.       

Terroristien tavoitteet länsimaisen valtion osalta  

Ollakseen mahdollisimman tehokas terroristi suunnitelmineen ja toteutuksineen ainakin pyrkii yllyttämään valtio laajoihin vastatoimiin, joita kaikkiin ihmisiin kohdistuvina ovat perusoikeuksien ja perusvapauksien jyrkät kavennukset. 1800-luvulla kehiteltyjen terroristien teorioiden mukaista on tavoitella terroriteolla valtio hylkäämään perusvapauksien ja -oikeuksien suojaaminen ja vedoten yleiseen turvallisuuteen alkaa tyrannisoida ja sortaa koko väestöä.

Terrorismi on länsimaisessa terrorismin teoriassa 1800-luvulta nähty menetelmäksi saada valtio muuttumaan alastomaksi kaikkia tasa-arvoisesti sortavaksi väkivaltakoneistoksi, jonka syntyminen saisi sorron ja vainon ulottuvilla olevat ihmiset nousemaan vapauden ja muiden perusoikeuksiensa puolesta valtiota vastaan. Saatetaan aiheellisesti kysyä, eikö nykyinenkin terrorismi pyri juuri sotatoimena houkuttelemaan vihollinen esiin sellaisena, ettei sitä ole mahdollista olla huomaamatta.  

Terrorismin vastustamisen nimissä, turvallisuutta liioitellen, voidaan pyrkiä tekemään valtiosta poliisivaltio, jolloin uhrataan paitsi vapaus, myös yleinen turvallisuus, koska myös tätä ei voida ilman vapautta säilyttää. Herättäessään paniikillista vastustusta terrorismi on hyöyllinen väline vastustajansa tekemänä, kuten esimerkiksi Vladimir Putinille Venäjällä.

Myös terroristi saattaa uskoa valtion muuttuvan perusvapaus- ja oikeusvastaiseksi terrorismin tavoitteena ja tulevan sellaiseksi, että sitä vastaan voidaan aktivoida valtioon passiivisesti asennoituvia valtiota vastaan. Kansainvälistyneen terrorismin vaikutukseksi voidaan ajatella mainittujen tavoitteiden toteuttamisen mahdollisuutta aivan maailmanlaajuisessa mittakaavassa.    

Terroristien aatehistoriasta tunnettu periaate on teon propaganda

Lyhyesti sanoen terrorismin tavoitteena oli saada valtio muuttumaan terrorismin uhkaan vastaten poliisivaltioksi. Kansalaisen alistaminen valtiolle yleisen turvallisuuden nimissä oli sitä, minkä terroristit olettivat tapahtuvan, ja sitä, mistä he odottivat hyötyvänsä, kun väestö kyllästyessään poliisivaltioon nousisi tätä vastaan.  1900-luvun punaiset armeijakunnat Länsi-Saksassa ja Italialla nojasivat yllä kuvattuun strategiaan harjoittaessaan terrorismia. Tällaista toimintatapaa sanottiin teon propagandaksi. Nykyisen islamistiterrorismin yhteydessäkään ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että terroristit pyrkivät siihen, että länsimaat hyökkäisivät kaikkine voimineen islamin maihin, hartaine toiveineen, että yhteinen vihollinen auttaisi muslimeita yhdistymään länsimaita vastaan.

Islamistista ideologiaan palveleva terrorismi on myös teon propagandaa. Islamistiset terroriteot länsimaissa harjoitettuina ovat tekijöiden viestejä kohderyhmänään länsimaiden muslimit. Näihin kuuluvat länsimaissa syntyneet ja islamiin kääntyneet – eivätkä juurikaan ensimmäisen polven maahanmuuttajat. Tavalla tai toisella länsimaalisiin arvoihin pettyneet muslimit ovat otollisia ottamaan vastaan islamin sanoman yhdestä totuudesta. Heitä voi verrata länsimaiden kristittyihin tai uuspakanoihin, jotka ovat niin ikään pettyneitä länsimaalaisuuteen.

Islamistinen terrorismi teon propagandana

Menestyksekkäisiin terroritekoihin islamistiterrorisit pyrkivät sen vuoksi, että tekojen tuloksena voi olla ne muslimit, jotka eivät ole saavuttaneet länsimaissa odottamiaan sosiaalisia statuksia, saadaan kääntymään islamismiin modernistisesta islamista. Menestyksekkäillä terroriteoilla näiden harjoittajat julistavat Muhammedille itsestään ilmoittaman jumalan kunniaa ja viestivät siitä, että islamismin omaksujat voivat saavuttaa parempia statuksia islamismiin, so. poliittiseen islamiin, sitoutuneita.

Sanottakoon selvyyden vuoksi, että sana islamismi on ajatus organisoida nyky-yhteiskunnat sellaisina kuin niiden on ajateltu olleen 600-luvulla Muhammedin toteuttamassa yhteiskuntamallissa. Islamisti on vastakohta modernistiselle muslimille, joka pyrkii tulkitsemaan islamin periaatteet sellaisina kuin käsittää ne, sopiviksi moderniin yhteiskuntaan. Islamisti on vallankumouksellinen, vertautuva oikeistovallankumoukselliseen, joka pyrkii valistusaikaa edeltäneenä aikana vallitsevaksi olettamien yhteiskuntaolojen palauttamiseen voimakeinoin. 

Teon propagandalla siis sitoutetaan länteen pettyneitä poliittiseen islamiin ja tällä tavoin houkutellaan lännestä vierastaistelijoita Lähi-idän sotaan koulutuksineen ja viimeisimpään teknologiaan perehtyneisyyksineen.  Nämä vierastaistelijat ovat islamististen sunnalaisliikkeiden paras voimavara ja valtti taistelussa vallasta. Lähi-idän muslimeita voi olla vaikeampi perinnesidonnaisempina muslimeina omaksumaan islamistinen sanoma.

Islamistiterroritekojen vähäisyys voikin johtua siitä, ettei Suomeen ole toistaiseksi syntynyt länsimaisiin arvoihin pettyneiden muslimien ryhmää. Suomessa ei ole ollut länsimaisuutta omaksuneiden muslimien ryhmää – lukuun ottamatta tataareja, jotka eivät ole alttiitta pettymään länsimaisiin arvoihin.

Oikeistoradikaaleille ja fundamentalistikristityille islamistinen terroristi on liittolainen yhtäläisinä tavoitteineen

Suomen populistiseen oikeistolaisuuteen kallellaan olevien joukossa on sitä vastoin länsimaisiin arvoihin pettyneitä suomalaisia ja kristittyjä. Näille populisteille (jotka ovat samalla oikeistolaisia) on hyödyksi omassa propagandassaan islamistinen terrorismi. Tämän avulla ne voivat kasvattaa kannatustaan ja samalla murentaa länsimaista arvopohjaa. Ajaen Putinin Venäjän asiaa järkyttääkseen näin kansainvälistä oikeutta mainitut oikeistoradikaalipopulistit luovat samalla viholliskuvaa islamista tausta-ajatuksenaan ajaa alas EU:ta ja Natoa pelkästään länsimaisten arvojen vastaisuuttaan.

Oikeistoradikaaliset populistit hyötyvät islamisteista samoin kuin jälkimmäiset hyötyvät heistä toinen toisensa vihollisina. Oikeistopopulistien ja kristillisten fundamentalistien islamin vihaan liittyvä islamin rakkaus selittyy sillä, että he rakastavat vihollisenaan islamia. Molempien tavoitteena on tehdä Suomen valtiosta poliisivaltio, jossa myös kaikilta syntyperäisiltä pyritään kaventamaan heidän vapauttaan ja oikeuksiaan, ja kenties edetä niin pitkälle kuin mahdollista – totalitarismiin asti.

Länsimaiset islamisteiksi kääntyneet islaminuskoiset ja muslimikäännynnäiset lienevät kullanarvoisia Lähi-idän sotanäyttämön islamisteille     

Länsimaista saadut vierastaistelijat ovatkin tärkeä perusta sunnalaisille islamistitaistelijoille sodassaan, jossa vihollisina ovat Syyrian presidentti Assadin alaviitti-lahkoon kuuluvat muslimitaistelijat ja kristittyjen ja arabinationalistien taistelijat sekä kaikkia em. tukevat Iranin kaksitoistashiialaiset ja Venäjän Vladimir Putinin lähettämät vierastaistelijat. Ollakseen islamisti muslimin on täytynyt olla aiemmin modernistinen muslimi ja tähän suuntaukseen pettynyt, joten olettaisin islamistien olevan arabimaiden modernismiin pettynyttä ainakin osin länsimaistunutta keskiluokkaa ja länsimaista niitä, jotka ovat pettyneet islamin modernistiseen muotoon.

Kristillisen fundamentalismin vahvistaminen voi olla muslimiterroristien intressissä          

Vierastaistelijoiden rekrytoinnin ohella länsimaissa toimivat islamistien iskuryhmät, joiden jäsenet saattavat olla paljolti täällä syntyneitä muslimeita tai muslimikäännynnäisiä, saattavat pitää tavoitteenaan kristillisen fundamentalismin vahvistamista, siis sellaisen, joka on niin ikään ilmaus pettymyksestä länsimaisiin arvoihin. Terrorismin tavoitteita voi olla myös edellä mainittu 1800-luvun ja 1900-luvun ideologisesti vasemmistolaisen terrorismin tavoitteena ollut pyrkimys saada liberaalinen valtio muuttumaan enemmän tai vähemmän ankaraksi poliisivaltioksi.

Sanoilla terrori ja terrorismi on se ero, että terrorismin harjoittaja ja teollaan viestijä on valtatavoitteitaan edistävä sosiaalinen ryhmä, kun taas terrori on ollut perinteisesti valtion, terrorisoijan, keino passivoida ne, joita se pyrkii hallitsemaan, jolloin jälkimmäinen termi on ollut käytössä kauimmin.  

Valtioterrori ja terrorismi modernissa muodossa syytä erotella toisistaan

1800-luvulla politiikassa käyttöönotettu toimintatapa ja vastaava termi on terrorismi, joka vakiintui hallitsijanmurhia ja korkeiden viranhaltijoiden murhaamista tarkoittavaksi. Mainitut terrorismia taistelutapanaan soveltaneet ja kehitelleet poliittiset ryhmät kannattaa mainita tässä analogisena ryhmänä islamistisille ryhmille senkin vuoksi, että niiden jäsenet olivat aiempiin aatteisiin pettyneitä.

1800-luvun Venäjän narodnikit tai 1900-luvun alun sosialistivallankumoukselliset, jotka sovelsivat – heistä kuuluisimpana Leninin isoveli – teon propagandaa. He olivat järjestään Venäjän ylintä sosiaalista kerrosta, joka poti sopeutumattomuutta yhteiskuntaoloihin länsimaisen koulutuksensa vuoksi.  Terrorismi voidaan ajatella juuri samaksi toiminnaksi vain nykyoloihin sovitettuna kuin mitä 1800-luvun ja seuraavan vuosisadan terrorismin harjoittaja-teoreetikot tuolloin kehittelivät.    

 

  

        

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Timo,armahda meitä. Voidakseni edes vähän lukea tekstiäsi, olen kehittänyt sellaisen metodin, että kopioin juttusi ja liitän sen tekstinkäsittelyohjelmaan. Muutan kirjasinkooksi 22 ja yritän selviytyä.

Alku näytti lupaavalta: "Näiden tekijällä on tavoitteena saada aikaan kauhua ja paniikkia, pelkoreaktioita. Mahdollismman suuren pelkovaikutuksen aikaansaanti ja yleisön saaminen pois tolaltaan on kuulunut terrorismiin seikkana, josta ilmiö voidaan tunnistaa. Terroristien tavoitteita on aina syytä pohtia."

Tässä vaiheessa ryhdyin pohtimaan mutta yö tuli vastaan, kiitos ja hyvää yötä. Tämä ei ole mitenkään kritiikkiä itse asiaan, kysymys on asian laajuudesta, jonka hallintaan minulla ei ole kovin laajaa keskusmuistikapasiteettia, haluan mieluummin hoitaa asiat eräkäsittelynä pienemmissä erissä, pala kerrallaan.

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

Olipas kahelia tekstiä.

Islamilaisen terrorismin luonnollinen ja totuttu sympatisoija on postmodernin "sorretun" intersektionaalisuuden ajattelun omaksunut uusvasemmisto, joka nimenomaan itsekin pyrkii tuhoamaan länsimaisen perinteisen kapitalistisen, judeokristillisen ja familialistisen hegemonian, jonka se katsoo sortavaksi ja korjaamattomaksi. "Populistit" taas pyrkivät tuhoamaan tämän uusvasemmistolaisen projektin ja ylläpitämään länsimaisen (modernin) hegemonian.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

”Islamilaisen terrorismin luonnollinen ja totuttu sympatisoija on postmodernin "sorretun" intersektionaalisuuden ajattelun omaksunut uusvasemmisto, joka nimenomaan itsekin pyrkii tuhoamaan länsimaisen perinteisen kapitalistisen, judeokristillisen ja familialistisen hegemonian, jonka se katsoo sortavaksi ja korjaamattomaksi.

Kiistinkö tämän jollakin perusteella? Suoranaisesti käsittelemättä kommentissa esiin nostettua asiaa esitin islamistisista terroristeista, siis muslimeina syntyneistä tai kääntyneistä, hypoteesin, että he saattavat olla pettyneitä modernisteja, jotka yritettyään sovittaa yhteen länsimaisia arvoja ja islamia ovat kääntyneet länttä vastaan; toisin kuin traditionaaliset muslimit, islamistit ovat traditionalisteja, jotka käyttävät väkivaltaa palauttaakseen kuvitellun menneisyyden. Näin ollenhan agendaltaan islamistit vertautuvat sellaisiin vasemmistovirtauksiin, joiden käyttövoimana on pettymys länsimaisiin arvoihin. Yhteinen vihollinen tosiaankin voi lähentää vasemmistolaisia ja islamisteja, kun jälkimmäiset ovat poliittiselta näkökannalta arabinationalismiin/-sosialismiin tyytymättömiä, vain jyrkemmin länsimaalaisuudesta ohjelmaltaan irtisanoutujia.

"Populistit" taas pyrkivät tuhoamaan tämän uusvasemmistolaisen projektin ja ylläpitämään länsimaisen (modernin) hegemonian.”
On kaiketikin triviaalisti totta, että ”populistit” pyrkivät taistelemaan marginaaliryhmiä ”uutena proletariaattina” pitävää vasemmistoa (siis ei-perinteistä vasemmistoa) vastaan. On mahdollista, että tällainen vasemmisto ja ”populistit” esittävät vain kilpailevat agendat. Keskustelua johtaa harhaan se, että länsimaiset oletetaan tunnetuiksi ja ristiriidattomiksi. Tarkoitetaanko länsimaisilla tai eurooppalaisilla arvoilla vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä perittyinä Ranskan vallankumouksesta ja kauempaa roomalaisten tasavaltalaisuudesta, res publica-ajattelusta?

Vai tarkoitetaanko kristilliseen monarkiaan, herran voideltuun, liittyvää hellenistisen sekakulttuurin itsevaltiuden perinnettä, jonka kristityt ja muslimit kummatkin aikanaan tunsivat? Osaksi radikaalioikeisto erityisesti Ranskassa tuntee nostalgiaa Ranskan vallankumousta edeltävään vanhaan järjestelmään vailla vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä, osaksi ajetaan ultrakatollisuutta, osaksi valistushanke ymmärretään kapean järjen hankkeeksi marxilaisuutena perikatoon johtaneena ja pyritään palaamaan hylkäämään järjen merkitys kokonaan jne.

Viimeksi maailmansotien välillä Georges Sorelin (sivunmennen sanoen omaperäisen antirationalistisen marxistin) innoittama vastavalituksellinen äärivasemmisto, ultrakatollinen antiliberalistinen tai ”porvarilliseen” liberalismiin pettynyt oikeisto, antimoderni monarkismi yhtyivät epätasaisesti modernisoituneessa Italiassa antiporvarilliseksi fasismiksi ja niin ikään epätasaisesti edistyneessä Saksassa valankumoukselliseksi ”konservatismiksi” ja kansallissosialismiksi. Näiden koulukuntien mystiikantäyteinen agenda nojasi keskiaikaisen antirationalismin pohjalle erilaisine tulkintoineen länsimaisuudesta kuin 1600-luvulla elpynyt rationalismi ja empirismi. Mystiikan juuret ovat varhaiskeskiaikaisessa Euroopan perinteessä. Ihmisten näyttää olevan vaikea sijoittaa itsensä sivilisaatioiden käsitteelliselle kartalle.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Ainakin separatistisella terrorismilla on selkeät tavoitteet.

Toimituksen poiminnat