*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Mikä olisi oikea nimitys ns. oikeistonationalismille?

Perussuonalainen puolue on ollut jo jonkin aikaan muuttumassa aivan erilaiseksi kuin se kerran oli – vaikka se syntyikin SMP:n eli Suomen Maaseudunpuolueen raunioille. Taustaltaan em. Veikko Vennamon puolue oli sosiaalista agraariradikalismia. Tämän korvannee ennen pitkää radikaalioikeistolaisuus. Perussuonalaisten perinteeseen erittäin huonosti sopivaa ovat esimerkiksi myönteiset lausunnot nykyisestä Unkarista, tällä hetkellä jo autoritääriseksi puoluevaltioksi luisuneesta itäeurooppalaisesta maasta.

Kuullessaan sellaisia voi helposti lukea ne merkeiksi siitä, että perussuomalainen ideologia on vaihtunut populismista elitismiksi. Jos elitistinen suuntaus vahvistuisi, niin olisiko jäljellä enää populismia? Lähteekö järki perussuomalaisista samalla, kun Timo Soini luopuu puheenjohtajuudesta. Toki tunne on aina ollut osa perussuomalaisuutta, mutta myös järkeä on ollut. Kenties populismi on enää vain sumuverho, jonka suojissa tavoitellaan liberaalin demokratian tuhoa.

Perussuomalaiset ja kapina järkeä vastaan

Kiihtymään päin myös Suomessa on kapina järkeä vastaan, juuri 1800-luvun vasta-aate valistukselle, näkyvimmillään ”ruplarahoituksellisessa” (termi Jussi Halla-aholta) rajat kiinni-liikkeessä, mahdollisesti Vladimir Putinin erityissuojelua nauttivassa ja Ilja Janitskin Suomen presidentiksi ajavassa katuaktivistiliikkeessä. Tässä liikkeessä tapaamme klassisine piirteineen kapinan järkeä vastaan (tarvitsee vain kävellä Rautatien torilla Rajat kiinni-mielenosoitusleirin ohi).

Unkari-ja Donald Trump-ilmiöihin havaittavista yhteyksistä ajatus helposti siirtyy 1800-luvun politiikan romantiikkaan, ohjelmaan, joka voidaan tiivistää sanoihin: kaikki on tunnetta – esimerkiksi kaikki on kansallistunnetta tai kaikki on rotutunnetta. Vuosien 1920—1940 (Espanjassa 1970-luvulle jatkunut) poliittinen virtaus, jolle on yleisnimeksi annettu italialaisen suuntauksen nimi ja joka siis tunnetaan fasismina, on romanttisen politiikan äärisuuntaus, jonka äärimmäisimpänä on 1930—1940 lukujen Saksan totalitaristinen natsismi. Poliittinen romantikko näkee perustavantunteen, vaihtelevasti kansallisen, rodullisen tai etnisen tunteen politiikan ydinasiaksi.  

Pakolaisvastaisia ja maahanmuuttokriittisiä puheitaan rajat kiinni-liike ja perussuomaalaiset – kuten Donald Trumpkin – pitävät herättääkseen kuulijoissa heidän valtapyyteitään hyödyttäviä tunteita. Pohjana heillä on mietitty teoria, joskaan ei heidän itsensä miettimä, vaan uudelleen lämmitettynä fasistien vallankumousoppi, jonka mukaan kansan aktiivisuutta pyritään ohjailemaan siten, että vaaleilla saadaan äänten enemmistö, minkä jälkeen kansa pidetään poissa sekaantumasta vallanpitävien asiaan.

Miksi maahanmuuttokriittiset oikein pyrkivät valtaan?

Eliitti pyrkii tekemään tyhjäksi liberaalin demokratian instituutiot, jotta kansa jäisi eliitin arvoille. Italian fasistien teoria oli fasismin menestyksen salaisuus. Perussuomalaisetkin pyrkivät aivan samaan kuin Mussolini ennen heitä. Hitler oli vain Mussolinin oppipoika.  

Teoriansa fasistit ottivat aikansa yhteiskuntatieteestä, laajemmin 1800-ja 1900-lukujen laajemmasta anti-intellektualismin perinteestä, jossa pyrittiin ottamaan huomioon romanttisoiva politikkakäsitys, jossa tunne on kaikki, järki ei mitään.      

1800-ja 1900-luvun vaiheen anti-intellektualisteja olivat mm. italialaiset ”machiavellisteina” tunnetut yhteiskuntatieteilijät, kuten kansantaloustieteilijä ja sosiologi Vilfredo Pareto ja Gaetano Mosca, ns. eliittiteorian luojat, saksanjuutalainen Robert (tai Roberto) Michels, oligarkian rautainen laki-teesin esittäjä. Italialaisen fasismin intellektuellit ja poliitikot ottivat heidän ajattelunsa huomioon kehittäessään kansallisen vallankumouksen teoriaansa. Pareto oli Fasistisen Italian virassa ja Michels 1936 asti fasistien puolueyliopiston professorina. Nosca oli antifasisti.

Friedrich Nietzschen, 1800-luvulla eläneen tasa-arvoisuutta kritikoineen merkittävän anti-intellektualistin, ajatukset – soveltuvin osin – samoin kuin 1800—1900-luvun vaihteen muotifilosofin ranskalaisen Henri Bergsonin näkemykset vaikuttivat fasistien teoreettisiin näkemyksiin, jolloin heille jälkimmäisen ajattelijan näkemykset välittyivät ranskalaisen väkivaltaa ihannoivan Georges Sorelin välityksellä.  

Fasistit pyrkivät em. teorioiden avulla tunnistamaan valtiovallan kaappaamisen kannalta hyödylliset tunteet herättääkseen ne äänestäjissä ja saadakseen heidät vaaliuurnille ilmaisemaan juuri noita tunteita. Samaan aikaan on fasistien kannalta toivottavaa järjen sumeus tai suoranainen sokeus eliittivallan säilymiseksi.

Miten liberaali demokratia puolustautuu oligarkiaa vastaan?

Anti-intellektualistisen eliittiteorian mukaan tosiasiassa syntyy hallitsevien ja hallittavien oligarkkinen suhde, so. harvojen herruus ja useimpien riippuvuus noista harvoista, mistä taas seuraa, että demokratia on harhaa. Fasistien näkökannalta näin on hyvä ja kaikkein paras on, että he ryhtyvät eliitiksi siten, että kansan tehtäväksi jää pelkästään antaa eliitille tukensa ja niin ikään edelleen tuhottava oikeusvaltio, lehdistönvapaus, muut perusvapaudet ja -oikeudet jne., jotka takaavat liberaalissa demokratiassa sen, ettei yksilöä pääse sortamaan.

Unkarissa vastavalistuksen tai järjen hylkäävä asenne on tällä hetkellä ottanut varaslähdön, siirtymä aatteeseen, että kaikki on kansallistunnetta, on tapahtunut, ja Puola on ehkä seuraava.  Viimeisimmän voittonsa kyseinen valistuksen vastaliike saavutti Yhdysvalloissa viime vuoden presidentinvaalien Donald-Trump-ilmiössä. Ruplarahoituksellinen radikaali- tai vaihtoehto-oikeisto on tuonut kaduillemme 1800-lukuisen vastavalistuksellisen kapinan järkeä vastaan ja yrittää tuoda myös hallintoommekin.

Joudutaanko liberaalin demokratian puolesta uudelleen taistelemaan?

Ajan merkeistä voidaan päätellä, että me eurooppalaiset joudumme mahdollisesti uudistamaan sen taistelun ja voiton, jotka kävimme ja saavutimme vuosina 1920—1940 italiassa, 1930—1940-luvulla Saksassa ja Suomessa vuosina 1929—1932 lapualaisterrorin aikana vuoteen 1936 Suomessa jatkuneen oikeistosuuntauksen aikana.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä vaihtelevilla viiveillä useimmissa Euroopan maissa käytiin pitempi tai lyhempi taistelu demokratian puolesta tätä uhkaavaan 1700-luvun valistuksen vastaista kapinaa vastaan, joka silloinkin esiintyi populismin valekaavussa.

Pohjimmiltaan populismilta ja nationalismilta näyttävä ilmiö oli uuden eliitin yrittelyä nousta valtaan ”kansallisella vallankumouksella”. Suomessakin demokratian onnistui voittaa haasteensa kerran.

Anti-ja ulkoparlamentarismin haaste Suomelle 1930-luvun alussa

Lapualaisvuosina Suomessa romahti tuomioistuinlaitos ensi kertaa sitten 1500-luvun loppupuolen ennen Nuijasotaa (sota-aikoja ei ole syytä laskea mukaan). Lapualaisvuodet olivat niiden padottujen tunteiden purkamista, joita ei voitu purkaa heti valkoisten voiton jälkeen, koska niiden purkaminen olisi voinut vaarantaa mahdollisuuden saada itsenäisyystunnustus.   

Onko rajat kiinni-ihmisten sydäntä lähinnä haave perustaa puoluevaltio? Heidän retoriikastaan voimme jotenkin aistia halun kumota liberaali demokratia tähän kuuluvine järjen, vapauden ja tasa-arvoisuuden liittoineen ja korvata se hierarkkisen eriarvoisuuden yhteiskunnalla.

Puheineen ja ulkoiselta käyttäytymiseltään rajat kiinni-liike herättää mielikuvia selkeään johtajuuteen nojaavasta kansanliikkeestä, jossa kansan osuudeksi jää liehitellä kansanomaisia johtajia, joiden ja kansan välillä aukenee ammottava kuilu, aivan kuin isäntien ja heidän orjiensa. Mitä tämä sitten merkitsee rajat kiinni-liikkeen ja perussuonalaisten suhteen kannalta?

Onko tulevaisuus Suomessa ruplilla rahoitetun rajat kiinni-liikkeen vai perussuomalaisten?

Taistellessaan ruplarahoituksellisen rajat kiinni- oikeiston mahdollisista kannattajista perussuomalaiset voivat joutua omaksumaan myös mainitun väen aatteen, jonka ytimenä on liberaalin demokratian väheksyntä. Järjen vastainen kapina voidaan nähdä taustaksi nyt jo uudestaan nousevalle väkivaltaa ja vallankumousta kaihtamattomalle radikaalioikeistolle tai ”vaihtoehto-oikeistolle”. Tälle ”populismi” tai ”nationalismi” on vain valhekaapu tai kiertoilmaus, ei kerrassaan muuta, vain ja ainoastaan silmänlumetta.

Länsimaailma nykyisessä olotilassaan mahdollinen on vain siksi, että keskiajan jälkeistä taiteen ja tieteen varhaista modernia seurasi valistukseksi nimetty myöhempi 1700-luvun moderni vastavaikutuksineen, joita sanotaan romantiikaksi. Valistuksen järjen kritiikistä alkunsa saanut romantiikka sai äärimmäisen muotonsa fasismin eri muodoissa vuosina 1920—1940. ”Kaikki on tunnetta”-virtauksen jyrkin muoto sisältää ajatuksen hierarkkisesta, kerroksellisesta eriarvoisuuden rakenteesta, sellaisesta kuin sääty-tai kastiyhteiskunnassa. Eliitti perustelee asemansa korkeakulttuurin puolustamisella.

Islamin maailmasta muodostuneen uhkakuvan avulla ”kaikki on tunnetta”-tai ”rajat kiinni”-liike pyrkii mahdollisesti uhkan torjuakseen luomaan Eurooppaan paljolti samanlaisen yhteiskunnan, jollaiseksi liikkeessä nähdään muslimiyhteiskunta eli opin puhtautta vaalivan eliitin yhteiskunta.

Mitä opimme historiasta?  

1800-luvun mittaan syntyneeseen laajaan järkeä problematisoivan kulttuuri-ja aatevirtaukseen, jonka monet muodot olivat poliittisesti harmittomia ja kulttuuria hedelmöittäviä, syntyi myös oma rikkaruohonsa 1900-luvun alkupuolella, joka myöhemmin nimettiin ensinnä Italiassa, jo ensimmäisen maailmansodan aikana, syntyneen liikkeen mukaan, joka edusti järjen vastaista kapinaa jyrkimmillään.

Liike sai yleiseurooppalaisena nimen fasismi, joskin sen edustajat eri Euroopan maissa nimesivät sen omilla nimillään. Ennen toista maailmansotaa Suomessa tuota liikettä edusti usea järjestö, monen pienen lisäksi Lapuan liike ja IKL. Strategiakseen Euroopan fasistiset puolueet omaksuivat populismin. Minään oikeina populisteina Fasisteja tuskin kannattaa pitää. Heidän johtajansa ja tarvitsivat kansaa korkeintaan palvomaan heitä ja osallistumaan eliitin vallan ympärille rakennettuihin rituaaleihin.  

Euroopan tunnetuin fasistiliike oli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ympärille synnytetty natsismi, jonka juuret olivat fasismia enemmän 1800-luvun sosialismin varhemmissa muodoissa. Natsit eivät käyttäneet itsestään fasisti-nimitystä. Tässä liikkeessä myös totalitarismi vietiin äärimmilleen, vaikkakin tuo sana ei kuulunut liikkeen terminologiaan. Italiassa Benito Mussolini oli ottanut myönteisessä merkityksessä totalitarismin aatteensa nimeksi, vaikkakin häneltä jäi se suurimmaksi osaksi toteuttamatta. Fasistinen Italia jäi autoritääriseksi valtioksi, siis kehittymättä täydelliseen autoritäärisyyteen.         

Se liike, jota sanottiin fasismiksi sen esiintyessä eri puolilla Eurooppaa eri muunnelmin, oli piirteiltään heterogeeninen, moniaineksinen, kannattajineen niin ikään moniaineksinen, samoin kuin aatteiltaankin, ja vaikkakaan ei aina toteuttanut totalitarismia, aina kuitenkin oli liberalismin vastainen. Fasismi oli eliitin keino saada kansa eliitin taakse ja kansalaisten edut poljettua maan rakoon. Tavoitteena näyttää olleen tehdä jokainen ihminen niin riippuvaiseksi eliitistä, ettei tämän toimia valvonut kukaan. Ihminen luopui vapauksistaan vähittäin ja voimatta saada takaisin menettämäänsä.            

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Ihmisethän segregoituvat vapaaehtoisesti myös maiden sisällä, eli etnisyyden/uskonnon perusteella kerääntyvät samoille alueille asumaan. Tämä on yleinen ilmiö kai kaikissa maissa.

Sama ilmiö kai on pohjimmiltaan kyseessä tuossa, ja siinä, että halutaan sitten itsehallinto/kansallisvaltio.

Segregaatio johtaa maiden sisällä joskus no go -alueisiinkin. Ja Ruotsin mellakoissa kai kyse myös tästä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Liberaalia demokratiaa ns. jatkuvana ilmiönä tuskin lienee olemassakaan? Se lienee joidenkin yksilöiden höttöunelmaa?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Liberaaliksi sanotaan demokratiaa, jollaissa on riippumattomat tuomioistuimet, vallanjako ja perusvapaudet ja -oikeudet. Näin ollen oikeudellisia kysymyksiä ei siten ratkaista enemmistöpäätöksillä siten, kuin ns. despoottisessa enemmistöpäätösjärjestelmässä, jossa enemmistön oikeustaju on periaatteena.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Mikä olisi oikea nimitys ns. oikeistonationalismille?''

Kansallissosialismi.

Sitten pitää miettiä, mitä eroa sillä on vasemmistonationalismin kanssa?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

''Mikä olisi oikea nimitys ns. oikeistonationalismille?''
Kansallissosialismi.

Tätä nimitystä Saksan kansallissosialistien työväenpuolueen jäsenet (natsit) käyttivät itsestään, mutta hehän olivat osa aikansa nationalististen puolueiden kirjosta. Fasisteiksi heidät luetaan, vaikkakaan eivät termiä itse aikanaan käyttäneet, poliittisen ideologiansa tyylin vuoksi (juuri tuo ajatus kaikesta tunteena). Espanjan ja latinalaisen Amerikan falangistit ovat olleet oma lukunsa. Italiassa fasistit saivat tukea nationalisteilta, jotka eivät olleet fasisteja, vaan näiden tukijoita.

Termiä radikaalioikeisto voidaan ajatella, jos kysymyksessä on oikeistolaisuuden ja radikalismin kombinaatio.

Sitten pitää miettiä, mitä eroa sillä on vasemmistonationalismin kanssa?
Onko esimerkkiä vasemmistolaisuudesta nationalismista? Kansallinen bolsevismiko on mielessä? Saattaisi ajatella, että nationalismin tekee oikeistolaiseksi ajatus talousjärjestelmästä sivuseikkana aivan riippumatta siitä, mitä kulloinkin ajetaan nationalismin piirissä talousjärjestelmäksi.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Sosialismihan on vasemmistolaista?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Jos sosialismi taloudellisena oppina ja mallina katsotaan vasemmistolle kuuluvaksi, niin Saksan kansallissosialismi kaiketikin pitäisi luokitella vasemmistoksi, joskin Hitler pyrki hakeutumaan keskelle poliittista kenttää.

Kansallissosialisteilla ja fasisteilla (Italia) oli tapana sanoa heidän liikkeestään, että se oli poliittisen oikeisto- ja vasemmisto-erottelun yläpuolella ja että liike oli epäpoliittinen. Näin lienee, kun noista liikkeistä keskustellaan historillisina ilmiöinä, Historiantutkijat ovat joutuneet omien näkemystensä mukaan sijoittamaan natsit ja fasistit eri kohtiin poliittista kenttää, kun nämä itse eivät ole olleet halukkaita näin tekemään, mahdollisesti populistisuuttaan tai ties mistä syystä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #7

#7
''Jos sosialismi taloudellisena oppina ja mallina katsotaan vasemmistolle kuuluvaksi, niin Saksan kansallissosialismi kaiketikin pitäisi luokitella vasemmistoksi,,

Kyllä kansallissosialistit olivat varmasti vasemmistoa, eikä oikeistoa. Ei edes keskustaa kuin joiltakin osin.

Tilanne on sama kuin sunni ja shiamuslimeilla. Kumpi niistä on se oikea muslimi?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson Vastaus kommenttiin #9

Islam jakautuu sunneihin ja shioihin (jo 700-luvulta alkaen), mitä voidaan verrata kristinuskon jakautumiseen Rooman ja Bysantin kirkkoihin. Shiat ja sunnit voidaan ymmärtää kahdeksi uskonnoksi. Sunnit jakautuvat mystisiin sufeihin ja oikeaoppisuutta painottaviin ei-mystisiin sunneihin. Shioissa voidaan erottaa iranilainen 12-imaamin shiat ja 7-imaamin ismaeliitit. Syyrian alaviitit ei ole varsinaisesti muslimeja, joskaan eivät ole selvästi sanoutuneet irti islamista, kun taas druusit ovat eronneet oltuaan aiemmin shioja, ismaeliitteja. Mainittuja ryhmiä on syytä pitää omina tunnustuskuntinaan, jotka ovat oikeita muslimeja omin kriteereillään.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Äskeinen dokumentti Buchenwaldin kapoista oli aikamoinen yllätys minulle, kohtuullisen paljon lukenutko ajasta. Kapot mielsin alkeellisesti liettua-, ukraina- ja Latvialaisilmiöäsi. Buchenwaldissa ne olivatkin vangittuja saksalaisia kommunisteja, jotka yhteisymmärryksessä natsien kanssa pyörittivät keskitysleirin arkea. Lopultahan leirin vapautuksenkin omivat nämä kommunistit ja lopulta muodostivat Itä-Saksan puoluekaaderin, Buchenwaldista tuuli teemapuisto sosialistiselle valheelle jne.

Se lohduttaa, ettei kait Halonenkaan tiennyt tai välittänyt tästä tunnustamisfarssissa, jota ei voi sivuuttaa CV:ssä. Kommunistit/sosialistit versus natsit, ei näitä erota toisistaan edes rautakangella.

ps Tämä on vähän ohi aiheen, mutta suosittelen katsomaan Areenasta ko dokumentin. Monelle varmasti uutta tietoa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#8
Myöhemmin nuo DDR-saksalaiset ideoivat ja perustivat vihreän liikkeen.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#8
Halonen on pakosta sisäpiiriläisenä tiennyt kommunistien juonet. Halosta ei pidä väheksyä.

Halonen oli aikoinaan hyvin närkästynyt, kun niin paljon kiihkovirolaisia jäi leirittämättä ja eivät oppineet tavoille.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

"Kapoiksi" sanotaan keskitysleirien eliittivankeja(mieleeni tulevat mm. juutalaiskapot):nämä toimivat vartijoiden apuna, ovat verrattavissa perinteisissä orjayhteiskuntien, kuten osmannivaltakunnan ja Pohjois-Afrikan islamilaismonarkioiden, orjamarkkioilta ostettuihin eliittiorjiin; näille isäntä uskoi vastuullisia tehtäviä. Kommunistien nousu eliittivangeiksi ei ehkä olekaan niin outoa, kuin miltä ensi näkmältä saattaa vaikuttaa. Natsit olivat kansallissosialisteja, jota "natsi" tarkoittaa heidän itsensä käyttämänä terminä, kuten kommunistitkin sosialisteja, kansainvälisiä sosialisteja sopivasta aatehistoriallisesta näkökulmasta. Aatteilla on helposti yhteisiä piirteitä, juutia ja etuja, myös halua keskinäisiin kompromisseihin. Kommunisteja ajattelemme radikaaleina, mutta niin natseistakin on syytä ajatella. "Radikaali" tarkoittaa politiikan ulkopuolellakin juuriin menevää, perinpohjaista tai perusteellista. Sanassa radikaalioikeisto "radikaalilla" tarkoitetaan pohjimmaista eroavuutta siihen, mitä oikeistolla tavanomaisesti tarkoitetaan. Radikaalivasemmisto analogisesti tarkoittaa radikaalisuutta suhteessa tavanomaiseen vasemmistoon. Radikalisoituminen voi tarkoittaa ääripäiden kohtaamista tai sulautumista toisiinsa. Radikaalinen on jotakin, mikä aivan joka kohdassa eroaa siitä, mitä siitä lähtökohtaisesti on ajateltu. Tätä tullaan harvoin ajatelleeksi radikaali-termistä (peräisin luonnontieteistä).

Toimituksen poiminnat