*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Onko Trumpin kieli tarkoitettu ymmärretäväksi?

Totuuden jälkeisen presidentti Trumpin uuskielessä sanat eivät viittaa mihinkään, ainakaan eivät selvästi, ja jos ne viittaavatkin, niin aivan mielivaltaisesti, aivan miten sattuu, totta tai epätotta tai merkitystä vailla aivan sattumalta. On totuttu ajattelemaan, että kielen sanoilla on merkitys: ”jänis” voi tarkoittaa kahta asiaa: olla totta eläinlajista, jäniksistä, tai kenestä hyvänsä pelkurista, joka pötkii pakoon – aivan kuin Trump tähän asti on pelännyt Vladimir Putinia ja pelkurimaisesti luvannut vetäytyä Putinin maailmanherruuspyrkimysten tieltä.  

Samannäköisillä sanoilla voi sisällöstään, kielen ja maailman tiedetyistä yhteysistä, riippuen eri sovellusala 

Saimmekin kaksi jänis-sanaa, siis jänis1 ja jänis2. Niistä täytyy valita toinen. Trump käyttää kieltä tavalla, joka hukkaa sanan referentin, so. selvityksen siitä, ovatko jänikset tai pelkurit esimerkiksi ”jänis”-sanan ns. referentti, totuuden sukulainen, johon palaamme myöhemmin. Lauseyhteyteen upotettua selvitystä referentistä vailla oltaessa luullaan puhuttavan eläinkuntaan kuuluvista jäniksistä, vaikka puhutaankin mm. pelkuri Trumpista, ja muista ihmiskuntaan kuuluvista pelkureista, joista tekee pelkureita halu myötäillä Venäjää ja Putinia. Trumpin puheet suureksi palautettavista Yhdysvalloista ovat tarkoittaneet Yhdysvaltojen palauttamista Venäjää pienemmäksi apusuurvallaksi.

Tätä referenttiselvitystä antavasta vakiintuneesta tavasta puhua Trump luopui vaalitaistelun aikana ja jatkaa yhä presidenttinä luopumistaan ymmärrettävyydestä. Siksipä hän työllistää faktantarkastajia ja vastustaa totuuden periaatetta. Rakastaako moni perussuomalainen Trumpia, koska on itsekin hänenlaisensa pelkuri? Pelkurihan Trump on tai ainakin on olevinaan, kun hän on rakennuttavinaan muuria Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle ikään kuin pelkäisi Meksikoa. Edes konservatiivi Trump ei ole, koska hän haluaa rajoittaa muurin, tuottamattoman investoinnin, velkarahalla, jonka ottoa republikaanipuolueen enemmistö linjansa mukaan vastustaa. Jos hän on konservatiivi, niin Trump vain teeskentelee rakentajaa; jos populisti hän aikoo rakennuttaa sen konservatiivien harmiksi.

"Totuuden jälkeinen aika" merkitsee puheen viittauskohteen hukkaamista

Trump on merkki totuuden jälkeisestä ajasta sen vuoksi, ettei hänen puheessaan ole tärkeää selvittää tarkasti referenttiä, johon viitataan, vaan hyödyntää luonnollisen kielen retorisia keinoja nimenomaan erottamalla ne maailmaan suuntautuneista viittaussuhteista. Trump vetoaa filosofisiin subjektivisteihin, ns. antirealisteihin, joiden mielestä maailma on tehty.

Äärioikeistolaisuus, populistinen yltiökansallinen radikalismi, on hanke tuhota rappioliberaalien ja kulttuurimarsilaisten tekemäksi sen kannattajien uskoma todellisuus ja korvata tämä uudella todellisuudella. Todellisuutta pidetään päänsisäisenä asiana. Vanhan maailman väitetään syntyneen ”kulttuurimarksilaisten”, so. ei-perinteisten toisen maailmansodan jälkeisten vasemmistoajattelijoiden ja liberaalien vapausvouhottajien, ”rappioliberaalien”, päässä.  Tämän retorisen tempun taka-ajatuksena on houkutella arvokonservatiiveja kumouksellisen hankkeen taakse, kehittää Neuvostoliiton ja itäblogin hajoamisen jälkeistä äärioikeistolaista ryhtiliikettä äärikumoukselliselle linjalle. Suomessa perustuslailliset halutaan kehittää uudestisyntyneeksi Lapuan liikkeeksi.           

Puhuessamme tai kirjoittaessamme pyrimme tarkoittamaan sanoillamme jotakin, joten niillä on viestinnässä merkitys. Donald Tramp on voittoisa yhdysvaltalainen demagogi, kansankiihottaja, joka ei ole ymmärrettävä, ei toisille, ei itsellekään. Suomessa moni perussuomalainen haluaa saavuttaa kyvyn olla vaalien voittaja ja opettelee puhumaan täysin poliittista merkityksetöntä kieltä, esimerkiksi käyttää termejä ”rappioliberalismi” ja ”kulttuurimarxilaisuus” tarkoittamatta niillä mitään, ymmärtämättä itse ja kuulijoittenkaan ymmärtämättä mistä on puhe.

Sanoilla on kyky saada yleisymmärrettävä merkitys, jos niille sellainen halutaan antaa: onkin vapaus puhua täyttä hölynpölyä Trumpin ja eräisen perussuomalaisten ja ”rajat kiinni”-hyypiöiden tapaan tai olla selkeäsanainen puheissaan. Voi olla puhumatta Yhdysvalloissa valtavirtaistunutta Trumpin kieltä, joka on yleistymässä Suomessakin. 

Totunnaisesti oletetaan sanat jotakin merkitseviksi, jolloin ne merkitsevät jollekulle (kuuntelijoille) selvästi jotakin, kun sana, esimerkiksi ”kissa”, viittaa johonkin, so. kaikkiin kissoihin tai näiden johonkin osajoukkoon. Sanalla on ns. referentti, ja sillä, jolla tämä ei ole pelkästään ilmaisu (esimerkiksi kirjain- tai äänneyhdistelmä kissa) vaan ”järjestetty pari” jäseninään tuo ilmaisu ja jokin käyttötapaus eri tavoista käyttää samaa ilmaisua, esimerkiksi ”kissaa”.

Trump näyttää toistaiseksi huonolla menestyksellä sanoja sanomalla yrittäen asettaa muille rajoja

Viittaako Trumpin kielenkäyttö myös pyrkimystä muuttaa presidentti-instituution ja riippumattomien tuomioistuimien suhteita jälkimmäisten tappioksi ja purkaakseen näin oikeuslaitoksen ylläpitämää perustuslain suojaa yksilönvapaudelle? Hän sanoo julki sanoja välittämättä siitä, millaisia raportteja ne ovat maailmasta, ja sanojen avulla pyrkii määräyksiin siitä, että häntä toteltaisiin kysymättä.

Trump kohottautuu jumalalliseksi nostetun kansan ääneksi, jota koko hallinnon ja kaikkien, jotka haluavat tulla luetuksi kansaan, tulee sokeasti totella. Kielen tehtävänä on tällöin olla performanssi tai signaali, tyhjentyä symbolisesta sisällöstä. Näin hän toimii, vaikkakaan ei ole missään tuomarin asemassa valtiossa, jossa tuomiovalta on jyrkästi erotettu ylimmästä toimeenpanovallasta, presidenttisestä vallasta.

Trump esittää kielellisiä ulostuloja, sammakoita, jotka ovat ymmärrettäviä vain, jos päätellään niihin sisältyvän pyrkimys tehdä kielen avulla mahdolliseksi demokratian tuho ja rakentaa vähintään autoritäärinen ”banaanivaltio” Venäjän kuuliaiseksi apuvaltioksi. Tämän ideologisena mallina on Putinin vallankumouksellinen konservatismi, jolle hyvin vastaanottavaisia ovat Euroopan äärioikeistolaiset ryhtiliikkeet. Perussuomalaiset pyrkivät suomalaisversioksi tästä konservatismista, kuten Lapuan liike ja Isänmaallinen kansanliike pyrkivät aikanaan suomalaismuunnelmaksi fascismista.             

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Trumpin puheiden tarkoitus on herättää voimakkaita tunteita. Polarisoida. Ei hänen puheidensa yksityiskohdilla olekaan mitään merkitystä. Tuskin hän edes itse muistaa juttunsa.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Asian ydin Trump-ilmiössä on, että poliittisesti hyvin jakautuneissa Yhdysvalloissa vaalien aikana hän vainusi, millä tavoin esiintyen (vastoin kaikkia neuvonantajia) ja miten ja mitä tunteita herättäen hän onnistui saamaan oikean yleisön ratkaisevissa osavaltioissa.
Trump on ammattimainen viihteentekijä, joka osasi ottaa yleisönsä ja sovittaa puheensa siihen. Valmiiksi polarisoituneessa yhteiskunnassa hänen onnistui tavoittaa juuri tarvittavat äänestäjät, joiden rukouksiin hän oli vastaus. Puheen yksityiskohdat olivat itse asiassa ratkaisevan tärkeitä. Perussuomalaiset tahtoisivat Suomessa pystyä samaan.
Trump on ammattiviihdyttäjä. Poliitikkona hän on huono, että asiakysymykset voivat koitua hänen tuhokseen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jos demokratiaan kuuluu vallanpitäjien ja hallintotyylin vaihtuminen, on Trump erinomainen valinta. Mikään ei hänen kaudellaan ole kuten ennen.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Demokratiassa ei ole kysymys vallan vaihtumisesta, vaan vakaasta ja hallitusta vallanvaihdosta ja kansalaisten vapautta ja muita oikeuksia kunnioittavasta vallanvaihdosta ja autoritäärisen hallinnon synnyn ehkäisemisestä vallanvaihdossa. Valta vaihtuu diktatuureissa ja voi hallintotyylikin vaihtua. Hallinnon tehtävä on kuitenkin turvata olojen jatkuvuuden. Tämä on liberaali demokratiakäsitys.

Toimituksen poiminnat