timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Pitävätkö - herää epäilys -- perussuomalaiset Suomen asevoimia puolustusvoimina?

Kiinnitin huomion alla toistettuun sanontaan ja tämän kulttuurisiin juuriin – nyt ottamatta varsinaisesti kantaa naisten tai ylipäänsä asevelvollisuuden järjestämiseen.

Armeija on miesten koulu, niin kuin kliseisesti sanotaan. Sen ovat miehet luoneet, miehiä varten.

Puolustusministeri Jussi Niinistö, perussuomalainen, on lausunut yllä olevan (katso edellinen viite), johon palaan vielä kerran. Lausuma sisältämää harhaanjohtavaa asennetta tuo ”satojen” tai oikeammin tuhansien vuosien (tarina koskettelee ainakin 3000 vuotta vanhaa aikaa) sopii kuvaamaan.

On hyvä, että naiset pääsevät vapaaehtoisena armeijaa, ja samaa etua toivoisin myös miehille. Selostan nyt, mikä on miesten koulu -puheissa anakronistista.

”Miesten koulu”-käsitys antaa ymmärtää armeijan tehtäväksi pönkittää ikivanhaa soturikunniakäsitystä, joka on aikansa elänyt puhuttaessa nykyisistä armeijoista – tästä huolimatta se elää sitkeästi yhteiskunnassamme ja tavassamme ajatella. mitä on olla mies ja mitä se ei ole. Po. käsitys on yhtä antiikkinen kuin kyseinen tarina, pikemminkin myytti kuin satu.

Eeppinen myytti kertoo heprealaisten ja heidän heimojumalansa suhteista. Suomen koululaitoksen jokainen läpikäynyt on saanut taatusti siihen tutustua. Raamatun vanha testamentti sisältää myyttinä ajatuksia, jotka sittemmin ovat toistuneet ns. Mooseksen uskonnon perintöön perustuvien uskontojen, juutalaisten, kristinuskon ja islamin vaikutuspiirissä, siis soturikunniakäsitystä ja naisten ambivalenttiutta sen piirissä.

Miksi myös armeijan asemat tulisi avata naisten tasavertaisesti haettaviksi ja täytettäviksi ilman naisten väheksyntää?

Uudella ajalla armeijojen muodostamisessa pragmaattisuus on keskeistä: koko aikuisväestöstä (lapsia tuskin on syytä kelpuuttaa armeijaan) on pyritty rekrytoimaan kelpoisemmat – kelpoisten miesten vajaus on pakottanut rekrytoimaan myös naisten piiristä. Mitään muinaisaikojen soturikunnian ylläpitoa sodankäynti ei ole, vaan ainakaan Suomessa muutakaan kuin maanpuolustusta demokraattisesti valvotun sotavoiman avulla. Miksi ihmeessä siis painotetaan armeijaa laitoksena, jonka käynti tekee kävijöistään miehiä? En näe muuta motiivia kuin vanha loru siitä, että mies on olemukseltaan sotilas tai poikkeus eli luonnonoikku. Armeija miesten kouluna -aate lähtee ajatuksesta, että sodankäyntiin valmentaminen tekee valmentujista miehiä, ikään kuin miehuuden ”olemus” on olla sotilas.

Nykyaikaisen rasismin edustajina perussuomalaiset ovat luopuneet rotupohjaisesta rasismista. Sen sijaan he väittävät ihmisiä kyvyttömiksi erottautumaan oman kulttuurinsa/uskontonsa oletuksista ja normeista eli sen vangiksi. Ajatus on kopsattu kulttuurirelavistisilta kulttuuriantropologeilta. Tällaisesta lähtökohdasta voidaan väittää, että esimerkiksi muslimeita hallitsee heidän uskontonsa "kulttuurihahmo" ja että kun islamista maalataan kauhukuva, voidaan muslimeja vainota ja sortaa heidän uskontonsa vuoksi. Armeija miesten kouluna- ajatus voidaan esitellä biologisoivana ideologiana, jossa biologia asettaa miehen täydellisemmäksi ihmiseksi, jolloin vanha aristoteelinen ajatusmalli maanoioidaan nykybiologiaksi. Kysymyksessä on natsismia asussa, joka ei paljasta sitä, mitä se on.  

Perussuomalaisten kannatus laskee kuin lehmän häntä. Hädissään he vetoavat nyt kansanomaiseen populismiin, jossa kliseet miehistä ihmisinä ja ihmiset eläiminä, ovat suurta huutoa. Venäjän uhkaan varautumisen he itse asiassa laiminlyövät, koska – ainakaan ääneen lausuen – he eivät uskalla liittää Suomea läntisiin puolustusrakenteisiin. Sen sijaan he uskottelevat suojan Venäjää vastaan tulevan oman puolustusvalmiuden nostamisesta. He pyrkivät ottamaan kaikki resurssit käyttöönsä ainakin puheidensa mukaan. Naisia voimavarana he haluavat ottaa vain säästellen käyttöön? Elleivät niin miksi he laskettelevat loruja armeijasta miesten kouluna? Jo tähän mennessä Putin omalla lumovoimallaan on pystynyt hurmaamaan miehuuden peräänkuuluttajat. Voimmeko edes luottaa perussuomalaisiin, jotka eivät pyri selvästi vastustamaan Venäjän pyrkimyksiä romuttaa Euroopan kollektiivista puolustusjärjestelmään tai aina tilaisuuden tullen järjestämään rajaselkkauksia kokeillakseen lännen sietokykyä?

Ovatko Perussuolaiset Troijan puuhevonen, jonka Vladimir Putin on hinannut tänne?

Jos perussuomalaiset todella haluaisivat estää maamme joutumisen vieraaseen miehitykseen tai joutumasta Venäjän alituiseen painostukseen, niin eivätkö he pyrkisi mobilisoimaan suomalaisia siten kuin Israelin tiedetään pyrkineen? Jos näin olisi, niin perussuomalaiset toivottaisivat kaikki, naisetkin tervetulleeksi ja sallisivat heidän sijoittamisensa kaikkiin tehtäviin, joihin he sopiviksi osoittautuisivat. Sukupuoliasenteet eivät ole olleet muuallakaan esteenä (vrt. Israel). Yleisessä mielipiteessähän on perinteisten asenteiden vuoksi naisvärväyksen vastustajia, joten nyky-yhteiskunnissa näiden vuoksi armeija vakuuttavat, ettei naisia käytettäisi etulinjan taistelutehtävissä. Tositoimessa heitä käytetään sitten käytännön määräämän tarpeen mukaan.  

Miesten ja naisten suhteet ajatellaan komparatiivisiksi, joten sodankäynnin sisällyttäminen miehuuteen merkitsee sitä, että naiseuteen taas kuuluu ei-sodankäynti. Vastenmielisyyttä armeijaa kohtaan ymmärrettävästi synnyttää ja aina on synnyttänyt se, että sotavoima pyritään ollessaan keskusteltavana asettamaan aina jonkin ideologian palvelukseen, kuten aikanaan Neuvostoliitossa marxilaisen leninismin, Putinille suurvenäläisyyden, perussuomalisuudessa miesaatteen palvelukseen, so. aatteen, että jotkut osat yhteiskunnassa pitäisi varata pelkästään miehille siten, että niiden piirissä olevat naiset ovat vain sääntöpoikkeuksia. Sotalaitos, sen historia ja luonne, kuvataan joksikin muuksi kuin siksi, mikä se on todella. Armeijan asiaa ajattaessa nationalistit ovat esittäneet sen romantisoiden sitä. 

Ideologisoivien ja romantisoivien armeijakäsitysten joukkoon perussuomalaiset ovat tuoneet miesromanttisen armeijakäsityksen. Sodankäynti halutaan esittää tarkoitushakuisesti (Niinistö jostakin syystä ei pidä esillä kansallisromanttista armeijakuvaa, joka on hänen leipälajinsa historioitsijana) jonakin, minkä piiriin naiset ovat tulleet vasta 1900-luvulla. Kun historiaa ja sotahistoriaakin kirjoitetaan aina jostakin näkökulmasta, asia saattaa näyttää tältä. 

Naiset ja sodankäynti historiassa

Tavallisesti vaietaan siitä, että tuskin milloinkaan naiset ovat olleet poissa sotanäyttämöiltä. Kuormastoväkenä on naisia uuden ajan historian dokumenttien valossa ollut armeijoissa, ja vaikkakaan heitä ei ole pidetty sotilaina (no sotilaina ei vielä aivan uuden ajan alussa pidetty tykkimiehiäkään, jotka olivat sotilaita avustavia siviilejä). Keskustelu tasa-arvosta armeijassa kosketteleekin ensi sijassa sitä, pidetäänkö kaikki asemat lähtökohtaisesti avoinna kaikille, sukupuolesta ja muista erottavista piiretistä huolimatta ja siitä, ettei ketään estetä millään tavoin tehtäviin, erityisesti taistelutehtäviin, liittyvien asemien tavoittelua. Jälkimmäinen seikka merkitsee yhtäläistä vapautta.

Vielä 1900-luvun sodissa armeijatehtävät toki avattiin naisille ja heidät nähtiin miesten reserviksi – armeijan selkärankana olevaan teollisuuteen värvättiin sotakuntoisten miesten sijalle naisia. Väkeen vedettyjen miesten työpaikat täytettiin naisilla. Kun sotakuntoisten miesten tarve oli tarjontaa suurempi miesvajaus, katettiin se naissotilailla, koska käytännölliset syyt johtivat tähän. Armeijan jäseniksi tunnustamisen ajankohta oli 1900-luvulla. Vanhempina aikoina sotilaina olevat miehet tarvitsisivat kuormastoväkeä, johon kuului heidän vaonojaan, prostituoituja naimattomia sotilaita varten, muita huoltonaisia esimerkiksi sairaanhoitoa varten yms. varten, jotta ylipäänsä miehet suostuivat sotilaiksi. Sotahistoriassa naiset ovat marginaalissa, koska heitä ei laskettu sodankävijöiksi, vaikkakin he olivat etulinajassa, josta oli työ ja tuska erossa pysytellä sodan oloissa.     

Modernissa byrokraattisessa armeijassa naisia sanotaan vierastettavan siksi, että heidän läsnäolonsa vaikuttaa haitallisesti miesten käyttäytymiseen. Kysymys on juuri perityistä asenteista. Häiriöiksi katsotaan se, että miesten uhrivalmius on suurempaa turhuuteenkin asti naisten läsnä ollessa, kuten myös se, että joudutaan armeijahallinnossa ottamaan huomioon raiskausten mahdollisuudet.

Britannian ilmatorjunnassa käytetiin Toisessa maailmansodassa sekamiehistöjä (siis miehiä ja naisia) luokitellen naiset ei-sotilaiksi, vaikkakin he pääosin olivat tulenjohdollisissa tehtävissä ja miehet pääosin muissa. Puna-armeijassa oli tarkka-ampujina naisia – neuvostoliittolaisten legendoissa myös Suomen tarkka-ampujatehtävissä oletettiin tarkka-ampujien joukossa olleen naisia, mikä ei pidä historiallisesti paikkaansa. Vuoden 1918 punakaartien avoimuus naisille johti siihen, ettei Suomen armeija – valkoisen armeijan perillinen – hyväksynyt naisia armeijaan. Rintamalla olevat Lotta-järjestön naiset ehkä asetettiin miehiä suurempaan vaaraan potentiaalisesti, kun heille ei nähtävästi annettu asekoulutusta.

Miesten ja naisten keskinäisissä vertailuissa (vastaako jokin määrä miehiä jotakin määrää naisia erisuuruisin lukumäärin) vertailutulokseen voi vaikuttaa se, valitaanko mittapuu miehiin tai naisiin sopivasti. Mittaustulokset ovat sidoksissa mitta-asteikkoon (myös fysiikassa). Tästähän tasa-arvokeskustelussa on paljolti kysymys. Aristoteelinen naiskäsitys, jota olen polemisoinut tässä, on mittapuukäsitys, sillä sen mukaan ihmisyydessä ja inhimillisyydessä keskeistä on ihmisolemuksena rationaalisuus. Naisten ihmisyys on alempaa ja inhimillisyys epätäydellisempää kuin miehen, koska mittapuu näyttää valitun siten, että mies on ihmisen normi.

Puolustuslaitoksen asemaa järkytetään, jos armeijan puolesta puhutaan väitteillä, joiden mukaan armeija perustuu siihen, että mies on ihmisen normi. Nykyään jo ajattelemme laajemmin. Se, että jotkut sankarinaiset nostetaan sankarien joukkoon poikkeuksina, aristoteelisessa viitekehyksessä merkitsee sitä, että kysymyksessä on säännön vahvistava poikkeus. Esittäessään perusteeksi siihen, että ainakin jotkut naiset hyväksytään maanpuolustajiksi, armeijan taholta saattaa paljastua ajatteluksi, jonka mukaan juuri nuo harvat naiset ovat poikkeus sääntöön, jonka mukaan vain miehet ovat täydellisiä ihmisyydessään.  

Ambivalentti asenne naisiin miesten ryhmäidentiteetin rakennusaineena - mikä ei saisi näkyä politiikassa?

Yhä naissotilaisiin liitettävä ambivalenssi, ilmenee siitä, että naisten osallistuminen näyttää olevan symbolisesti ja ideologisesti tärkeä seikka erityisesti kansanmiliisityyppisille asejoukoille (punakaartit Suomessa ja vastarintaliikkeiden erinäiset partisaanijoukot).

Sotilaallisesti passiivisten naisten sotilaallistuminen puolustamaan armeijan puolustamaa asiaa tuo asialle uskottavuutta – tässä mielessä naiset ovat olleet vahva symboli monissa nationalistisissa liikkeissä 1800-luvulta asti.

Puna-armeijan tarkka-ampujamajuri Lyudmila Pavlichenko, kansallisuudeltaan ukrainalainen, kotoisin Odessassa, myöhemmin toimessa Kiovan yliopistossa,(”kaatoja” 309, joista 36 saksalaistarkka-ampujia), tarkka-ampujien kaikkien aikojen mestariluokkaa, nousi tärkeäksi symboliksi erityisesti Yhdysvalloissa, kun maan kansaa taivuteltiin myönteiseksi natsi-Saksaa vastaan Euroopassa käytävälle sodalle. Symbolisista syistä hyvin menestyneitä naisia on nostettu valokeilaan.

Tällaisella symbolilla on haluttu luoda myönteistä asennetta tulevaa tai jo käytävää sotaa kohtaan. Yhden naisen poikkeuksellisuutta on korostettu siten, että on jätetty kertomasta muista vastaavista. Samalla on myös pyritty asettamaan tarkat rajat naisten osallistumiselle. Armeijaa on aktiivisesti pyritty säilyttämään miesjohtoisena ja -valtaisena liioittelevalla tavalla, koska kulttuuristen seikkojen vuoksi vaara armeijan naisvaltaistumiseen on ollut epätodennäköistä. Naisten värvääminen näyttää olleen vain välttämättömyyden määräämää, siis vastoin poliittista linjaa.

On sinällään mielenkiintoista huomata, että puhtaasti ideologisilla seikoilla on näin voimakas paino. Otin Raamatussa ja juutalaisten nationalismilla tärkeän naissotasankarin Jaaelin, mm. koska hän on tunnetuimman ja historiallisesti nuoremmassa raamatunkirjassa esiintyvän Juditin esikuva – ja myöhempien nationalististen ja muidenkin ideologioiden sota-ja pyhimyssankarittarien esikuva.

Monet ideologiat ovat tarvinneet naisia sotasankarittarina, vaikkakin niissä on sitouduttu Aristoteleen filosofiseen perusteluun naisten epätäydellisemmälle ihmisyydelle ja inhimillisyydelle verrattuna miesten lajikohtaiseen ihmisyyteen. Näyttää olevan sääntö, että valtioihin nojaamattomissa vastarintaliikkeissä naisia näyttää tarvitun ainakin symboleiksi tai on päästetty johtajiksi astikin. Pitkässä monarkioiden historiassa dynastioiden symbolisiksi tai todellisiksi pelastajiksi naisia on kelvannut – jos tarjolla ei ole ollut miestä. Myöskään siellä, missä entiseen aikaan armeija ei ole ollut moderniin tapaan järjestetty tai raja sotilaan ja siviilin välillä on ollut liukuva, naisten osallistumista maanpuolustukseen ei ole pyritty niin voimakkaasti rajoittamaan kuin moderneissa armeijoissa on tapana.     

Suomen armeijan maineelle voi olla vahingollista se, että perussuomalaiset osoittavat armeijamyönteisyytensä Suomelle vahingollisella tavalla. Kun heidän Niinistönsä kosiskelee populistiseen tapaansa kansan kaikkein taantumuksellisimpia piirejä väittämällä Suomen armeijaa miesten kouluksi, haluaako hän tosiaan väheksyä armeijaa maanpuolustuslaitoksena, kun hän näkee sotavoimien perustehtäväksi kasvattaa poikia miehiksi.

Perussuomalaiset toimivat 3000-vuotta vanhojen asenteiden varassa?

Perussuomalaiset haluavat taannuttaa Suomen 3000 vuotta sitten vallinneeseen ajatustapaan. Tämän mukaan urospuolisten ihmisten miehuus ja naisia korkeampi ihmisyysaste perustuu siihen, että he ovat ainakin väkivallan taitajina ylivoimaisia naisiin nähden ja kykenevät säilyttämään tuon ylivoiman, jonka varaan heidän miehisyytensä perustuu. Kelpoisia miesten kouluun ovat pojat, koska tytöistä ajatellaan, ettei heistä voida kasvattaa miehiä. Perussuomalaiset, nyky-yhteiskunnassa tarvitaan muitakin avuja kuin soturiutta, jos miehuus ei ole mitään muuta kuin soturiutta, eivätkö miehet ole yhteiskunnassamme turhia. Jos nainen alkaa olla ihminen tai inhimillinen monilla muilla rakentavimmilla tavoilla, niin kuinka miesten käy? Sotalaitokseen liittyvissä kannanotoissa tiivistyvät monet historiallisesti sitkeähenkiset älyttömyydet sukupuolista. Vain perussuolainen voi kuvitella olevansa edukseen, jos toistelee niitä.

Armeija on yhtä paljon tai yhtä vähän miesten kuin naistenkin koulu. Suoran aggressiivisuuden säädelty käyttäminen tuhoisalla tavalla on armeijassa opetettava taito. Perinteisesti sosiaalipsykologien mukaan naisten perinteinen tapa ilmaista aggressiota on epäsuora, kun miesten tapa on suora. Samaan tapaan kuin alastomuus tätä suosivissa kulttuureissa ei ole poistanut häveliäisyyttä (vaan luonut tarpeen peittää entistä pienempi alue näkyvistä), myöskään se, että aggressionormit ovat tasoittuneet miesten ja naisten välillä, ei ole poistanut sukupuolten kulttuurista eroa, sillä tämän eron ilmaisemiseen on aina löytynyt uudet keinot entisten keinojen tultua tehottomiksi. Armeijan rekrytointi sukupuolesta riippumattomalla tavalla edellyttää kulttuurin muokkaamista siten, ettei naisten osallistumisesta ole häiriötä miehille.     

      

     

 

 

  

 

 

 

            

         

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Sodan ja rauhan aseet ovat samat. Eikös kaikki maailman armeijat ole puolustusta varten perustettu?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Kaiketi siitä on lähdettävä, että armeijat ovat sotaa varten. Ainakaan armeijojen ei pitäisi olla pelkkä miehiksi kasvattamisen laitos (koska silloin sen varsinainen tehtävä unohtuu) tai olemassa vain sotaväen rauhanaikaista lihottamista varten, kuten Niinistö näyttää vihjaavan. Puolustussota on sodan laji, joten poliitikot, jotka kaikkea kaunistelevat, puhuvat sodan sijasta puolustuksesta.

Pekka Iiskonmaki

#3
Carl von Clausewitz: ''sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus''

Tuskin SA on Suomelle itsetarkoitus, vaan kansallinen henkivakuutuslaitos. Ei palovakuutuksen ottaja toivo talonsa palavan.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson Vastaus kommenttiin #4

Valtio voidaan nähdä hätävara- eli vakuutuslaitokseksi, ja jos puhutaan valtioarmeijoista, niin tietenkin ne ovat valtion keino taata koskemattomuus niille, jotka ovat vakuuttaneet itsensä valtion avulla. Valtion avulla voidaan myös vakuttaa hyökkäys- ja valloitushankkeita, joten tällöin armeija on keino taata hyökkäyksen ja valloituksen toteutuminen. Armeija voi olla myös keinom joltakin tukikohta-alueelta valloittaa takaisin valtiolta valloitetutja miehitysvallan käsissään pitämiä alueita.

Turvallisuuspolitiikka on puolustuspolitiikkaa laajempi käsite: puolustamiseen kekittyvällä armeijalla voidaan yrittää torjua välitön hyökkäys. Kiinalainen sotateoreetikko Sun Tzu painotti, että sodan voittaminen edellyttää sodankävijän yhtenäisyyttä ja että voitto tulee saavuttaa johtamalla hyökkääjä harhaan ja hankkimalla voitto nopeasti, jopa taistelutta, jos se on mahdollista. Talvisodan malli oli Sun Tzun malli - nopea torjunta. Jotta armeijaa tarvitsee käyttää mahdollisimman lyhyen aikaa,jos vihollista ei voida lyhyessä ajassa kokonaan kukistaa, niin silloin täytyy olla mahdollisuus saada nopeasti apuvoimia tai vahvistuksia, minkä taas takaavat liittolaiset, jotka hankitaan viisaan turvallisuuspolitiikan avulla. Perussuomalaisten puolustuspolitiikka ikävä kyllä näyttää huulenheittopolitiikalta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tai siis jos tärkeämpää kuin puolustus on sukupuolijärjestyksen konservoiminen "aikaa" vastaan. Jos puolustus on veruke.
Oikea puolustus tietysti hyödyntäisi sekä miehiä että naisia jonkinlaisessa ammattiarmeijassa.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #5

#5
Ammattiarmeija on aina suuri uhka demokratialle ja kansanvallalle. Ammattiarmeijoita kiinnostaa myös siviilivalta siinä muun ohella.

Rengistä tuleekin isäntä? Kaikki ei ole niin suoraviivaista kuin voisi kuvitella.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #6

Niin kyllä varmaan. Mutta Timo A'n blogi kaikessa vaikeaselkoisuudessaan saa nykypuolustuksen vaikuttamaan ei-ammattimaiselta.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #7

#7
Armeija on ainoa julkisen talouden yksikkö, jossa on rönsyt karsittu ja keskitytty vain olennaiseen.

Millään muulla julkisella sektorilla ei ole virkaan niin suuria vaatimuksia.

Filosofinen keskustelu on aina paikallaan, mutta armeija on väkivaltakoneisto. Se toimii tehokkaasti vain hyvillä sisäisillä ihmissuhteilla.

Armeija muodostuu yksilöistä, joista jokainen on jollekin se ainoa ja rakas ihminen.

Suomessa armeija ei voi päättää itse menokehyksistään. Se on toimivuuden maksimoinnin kannalta suurin haittatekijä.

Se pitää ottaa aina huomioon, kun arvostelee armeijan mahdollista suorituskykyä. Syyllisiä eivät siten ole sotilaat.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jos ajattelee termiä maanpuolustus niin siinä on se alkuliite Maa. Persut kuitenkin tuntevat tunteellisesti ainoastaan Kansaa kohtaan ja ovat (oudon) vihamielisiä vihreille jotka taas tuntevat tunteellisesti Maata kohtaan.
Hallitus teki metsälain joka melko radikaalisti poistaa yhteyden mittavien luonnonvarojen siis metsien ja valtion välillä. Kun Niinistön puolustusarmeija puolustaa se puolustaa kansaa jonka sielua on syöty metsien osalta.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Suomella on puolustusvoimat, vaikka lusikoissa taitaa vieläkin lukea SA Int.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jos meillä yksityistettäisiin puolustus samoin kriteerein kuin muita valtion toimia yksityistetään, armeijaan otettaisiin toimintakyvyn eikä sukupuolen mukaan.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Jaa-a. Ei taida naisia armeija kiinnostaa kun ei kovin suurta määrää naisia tule vapaaehtoisesti.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #12

No ei kai jos toitotetaan miesten armeijasta. Vaatii aikamoista ekstrapontta lähteä.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi Vastaus kommenttiin #13

Sitten kehoita naisia liittymään armeijaan miesten syyttelyn sijasta. Ihme touhua.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Miesten kiinnostusta armeijaan ei tiedetä heitä koskevan asevelvollisuuslaissa säädetyn pakon, vapauden ryöstön, vuoksi. Koska naisia ei pakoteta, heidän joukossaan kiinnostuneiden määrä on tiedossamme. Sotavoimiin rekrytointi tapahtuu asevelvollisuuslain avulla, jossa aseistakieltäytyminen on sanktioitu – pikemminkin vapauden vastaisesti taivutellen kuin täysin vapaasti. Ainakaan ei luoteta siihen, että miehiä hakeutuisi armeijaan, koska heitä koskeva pakko on säädetty.

Perinteisesti armeijaan on odotettu miehiä – ja oltu tyytyväisiäkin siitä, ettei naisia ole tarvinnut ottaa vastaan) – joten armeija on pyritty tekemään miehille kulttuurisesti houkuttelevaksi, koska on ymmärretty, ettei pelkkä pakko saata armeijaan hakeutujiksi ainakaan riittävän motivoituneita. Tätä taustaa vasten voidaan kenties ymmärtää ”miesten koulu”-ajattelua. Nykuisin armeija tulisi tehdä houkuttelevaksi militaristishenkisiä miehiä laajemmille kansalaispiireille, jotta maanpuolustus olisi tehokkainta mahdollista.

Armeijan rekrytoinnin vapaaehtoisuuden toteuttaminen voidaan taata kahdella tavalla, joka siis ammattiarmeijalla tai kansanmiliisijärjestelmällä (Sveitsi, Israel), joihin saadaan vain halukkaat miehet tai naiset, jos sukupuolierottelua ei harjoiteta. Israeli armeijaan molemmat sukupuolet onkin toivotettu tervetulleeksi maan itsenäistymisen jälkeenkin, tosin käytäntö tulee Israelin maatalouskollektiiveilta.

Modernin yhteiskunnan arvomaailmassa sukupuolierottelu (seksismi/sovinismi) on yhtä moitteenalaista kuin rotuerottelukin tai etnisten ryhmien ei-tasa-arvoinen erottelu. Suomen järjestelmähän on kaaderijärjestelmä, jossa armeijapäällystö on virkamiehiä ja miehistö taas virkamiesten komentovaltaan pakotettuja kansalaisia.
Laajasti ymmärretyn sotahistorian valossa sodankävijäjoukot on voitu jakaa organisoituneisiin armeijoihin kuuluviin ja ei-tavanomaisiin joukkoihin, joita ovat heimosoturijoukot, vastarinta-armeijat, kapina-armeijat, sissijoukot yms. Kun kysymys on jälkimmäisistä, taistelija-aines on rajoittunut sille ”asialle” lojaaleihin, jonka vuoksi joukko on syntynyt, joten jäsenistö on hakautunut miehiä ja naisia sen mukaan, miten tärkeäksi he ovat kokeneet itse ”asian” (tavoitteen tai aatteen).

Tällaisissa joukoissa muodollinen kuri ei ole välttämätön. Tällaisiin puolisotilaallisiin joukkoihin on helppo saada väkeä vapaaehtoisuudenkin pohjalta niistäkin, joiden elämänmuoto on siviilimäinen. Naiset ovat vanhastaan olleet siviilisuuntautuneempia kuin miehet ja tottumattomia organisotuun armeijaan kuin miehet – organisaatioon, jossa suositaan kyselemätöntä alistumista.

Tehokkaan puolustuspolitikan kehittämiseksi on suotavaa ainakin pyrkiä puolustusvoimiin, jossa toimiessaan (sekä mies- että nais-) kansalaiset ovat liittyneet vapaasti ja armeijan työyhteisönä ja tehtävältään osallistumisen arvoiseksi ja osallistuvat turhan hierarkkisuuden häiritsemättä jäsenten keskinäistä tasa-arvoa ja vapaussisältöisiä oikeuksia – motivaatiopohja olisi siis toinen kuin nykyisin, kun se on alistumista ja ajattelukyvyttömyyttä joissakin suhteissa vaativa. Voidaan ajatella liikeyritysarmeijaa, joka rekrytoi ammattitaitopohjaisesti. Myös voidaan ajatella Sveitsin ja Israelin armeijaa, jotka ovat hierarkioista luopuneita kansalaisorganisaatiota. Turhaa muodollista kuria voidaan karsia ja antaa tilaa henkilökohtaiselle motivaatiolle.

Kuten suomenruotsalaissyntyinen ruotsinsuomalainen Harry Järv – jatkosodassa haavoittunut sotaveteraani ja -sankari – Ruotsin kuninkaallisen kirjaston varajohtaja, kirjailija ja kirjallisuudentutkija muistutti, että Suomen sotavoimien taistelukyky perustui pikemminkin epäviralliseen ja -muodolliseen organisaatioon, jota virallisen organisaation turhat hierarkiat eivät päässet haittaamaan. Järvin (nimi merkitsee suomeksi ahmaa) arvomaailma oli (hän on kuollut) poliittisesti anarkisti, siis osallistui Ruotsin SAC:n toimintaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mielenkiintoista. Tuollaista epämuodollisuutta löytyy muiltakin alueilta Suomessa. Se ei aina ole ollenkaan demokraattista, mikä ei kai ole tarkoituskaan. Voi olla että Järv huomasi tuon juuri siksi että siirtyi Ruotsiin.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Suomi on Venäjän ja Ruotsin (ja Pohjoismaiden) välissä: sekoitus kumpaakin.

Sivumennen sanoen Harry Järvien johtama lähipartiokomppania oli kuuluisa epämuodollisuudestaan ja esimiesten silmätikku. Tämä saattoi olla syy, miksi Mannerheim ei puoltanut Jävville haettua mannerheimin ristiä siitä ansiosta, että hän oli johtanut partioita vihollisen juoksuhaudoissa. Hän oli ns, kommando. Armeijassa saattoi (Tuntemattoman Rokan tapaisia) valiosotilaita, joita ei palkittu täyden ansion mukaan epätilaallisuuden ja muodollisesta kurista piittaamattomauuden vuoksi.

Äskettäin kuollut Suomen parhaaksi sanottu Venäjä-asiantuntija Ilmari Susiluoto kiteyttää eräässä kirjassaan Neuvostoliiton historian taisteluksi venäläisten väärinymmärtämän saksalaisuuden ja perinteellisten venäläisyyden kamppailuksi, jonka jälkimmäinen voitti – saksalaisen käsityksen mukaan järjestys on sisäinen perustuen sisäiseen suorituspakkoon, minkä venäläisen (venäjän kielen järjestys-sanan mukaan) on riviin järjestämistä/käskemistä.

Asioiden saaminen sujumaan edellyttää, ettei järjestystä käsitetä väärin näin suppeaksi. Bolsevikit yrittivät tehdä venäläisistä saksalaisia epäonnistuen (vääjäämätön tapahtuma koska ortodoksinen uskonnollinen tausta ei ollut sovitettavissa yhteen saksalaisuuden kanssa). Asiat sujuivat silloin, kun viranomaiset eivät kyenneet valvomaan, koska valvoessaan he aiheuttivat pelkkää sekaannusta. Virallisen ja epävirallisen organisaation ristiriita oli äärimmäisen syvä.

Epävirallinen organisaatio on aina epämuodollinen, ja tietenkin sen suhteen voi olla suurikin vaihtelu, miten demokraattinen ja epädemokraattinen se on. Tästä erottelusta riippumaton on erottelu epämuodolliseen ja muodolliseen (byrokraattiseen). Sosiaalisilta suhteiltaan Suomi saattaa sijaita idän ja lännen välissä.
Eräs Israelilainen sosiologi kirjoitti kerran muistaakseni, että sodissa epävirallinen organisaatio astuu virallisen organisaation sijaan lähes aina (siis näiden organisaatioiden ero muuttuu merkityksettömäksi). Israelin armeija ei ole kasarmiarmeija, vaan maastoon majoittuva, virallinen organisaatio ei poikenne juurikaan epävirallisesta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #17

Tuo kyllä avaa uskomattomia horisontteja. Kiitos taas perehtyneestä vastauksesta.

Toimituksen poiminnat