timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Inkerinmaan nimi kertoo ajasta ennen Venäjää ja ortodoksista kristinuskoa

Inkerijoki tai Inkereenjoki voi perustua Inkeri-sanan germaaniseen etymologiaan, jota kuvailen seuraavaksi. Voidaan syventyä Ingegerdin nimen germaaniseen etymologiaan tarkemmin. Tähän nimeen sisältyvä Ing-etuliite viittaa hedelmällisyyden jumala Freyriin. Myös nimi Ingvar, joka oli kuuluisan ruotsalaisen muinaiskuninkaan nimi, myös palautuu Freyriin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Freyr#/media/File:Freyr_by_Johannes_Gehrts.jpg

Ingvar oln myös Rurikin[i] pojan Igorin nimen skandinaavinen muunnelma. Hän kuoli vuonna 945. Veljensä Olegin kuoltua 913 hän nousi valtaan. Hänet muistetaan epäonnistuneesta hyökkäyksestä Konstantinopoliin 941 ja rauhansopimuksesta bysanttilaisten kanssa vuonna 944 ja sai samana vuonna surmansa taistelussa slaaveja vastaan Venäjän kronikoiden mukaan.

Inge on Ingvar-nimen feminiininen muoto. Ingvarin, Ingen ja Ingegerdin nimien etymologiat skandinaavisissa kielissä perustuvat hedelmällisyysjumalan Freyrn tai -jumalatar Freyan nimiin. Sanat tarkoittavat ylimysmiestä ja -naista. Ingfridt, Ingrid, Inger (tai Inge/-a) ovat muunnelmia samasta nimestä aikana, jolloin ortografia ei ollut vakiintunut. Nimi esiintyy myös etuosana nimissä Ingegerd tai Ingeborg. Sana ”Ing” viittaa siis hedelmällisyyden jumaluuteen ja hänen poikaansa taas ingwas. Epiteettinä Ingvifreyr viittaa Edda-kirjallisuudessa Freyrhin. Historioitsija Adam Bremeniläisen kuvaama Upsalan esikristillisen uskonnon temppeli oli omistettu mm. Freylle.Ing-sanaa vastaa muinaiskandinavian sana yngvi.

Nimien liittyminen hedelmällisyyskultiin saattaa paljastaa sen, että alueella on palvottu hedelmällisyyttä ja myös muita kuin meidän skandinaavisesta Eddasta tuntemiamme hedelmällisyyden jumaluuksia. Tunnemme skandinaavisia ja germaanisia mytologioita jossakin määrin huonommin. Inkerinmaa on kenties saanut sen nimen, jolla sen tunnemme, siksi, että skandinaavit ovat käyttäneet omia hedelmällisyyskultillisia nimiään.

Hedelmällisyydenjumala Yngvi-Freyr ja Freya ja Tacituksen mainitsema germaanisen kieliperheen osan nimi 

Villisika oli Yngvi-Freyrin tunnuseläin ja joulukinkku on perinteessämme muistona hänestä. Yngvi sanaa vastaa muinaisessa skandinaavisessa kielessä sanaa Ing.

Germania-teoksessaan roomalainen Tacitus viittaa sanalla ingaevones Pohjanmeren germaaneihin: http://en.wikipedia.org/wiki/Ingaevones. Sanaa käytetään myös germaanisen kielikunnan osasta.  http://en.wikipedia.org/wiki/Ingaevones#/media/File:Germanic_dialects_ca._AD_1.png Voidaan käyttää sanaa ingvaeoni ja puhua ingvaonisista kielistä, joita ovat vanha englanti (anglosaksi), vanha saksi ja vanha friisi. Kysymyksessä on kieliperhe. Muinaisyläsaksassa sana on taas inguin, anglosaksissa (muinaisenglannissa) ingine (mainitaan anglosaksien muinaiseepoksessa Beowulffissa).             

Freyrin kaksoissisar on hedelmällisyyden jumalatar Freya, joka liikkuu alla olevassa kuvassa kissojen vetämissä vaunuissa:

http://www.istockphoto.com/vector/norse-mythology-freya-in-her-chariot-2...

Kristinuskoa levittivät 1000-luvulta alkaen kristinuskoon kääntyneet viikinki-/varjagisoturit, mutta se levisi myös siten, että alueelle, jolle sitä levitettiin, levisi myös pyhimyskultteja. Kristitystä Olavi (Olof) Sylikuninkaasta ei tullut koskaan pyhimystä, mutta sellainen tuli hänen tyttärestään, edellä mainitusta Ingegerdistä. Ortodoksiksi käännyttyään Ingegerd ja sai nimekseen Irenen, joka pohjautuu kreikan Eireneen eli ”rauhaisaan”. Ortodoksiseksi pyhimykseksi tullessaan hänet nimettiin Pyhäksi Anna Novgorodilaiseksi. Ingegerd oli erittäin merkittävä henkilö kristinuskon juurruttamisessa alueelle (Jaroslav Viisaan isä Vladimir Pyhähän, myös pyhimys, oli ottanut kristinuskon). Vladimirin isoäiti Olga Pihkovalainen, Igor Rurikinpojan puoliso oli ensimmäinen kristitty hallitsija Kiovassa.

Ingegerdin eli Pyhän Anna Novgorodilaisen kultti oli keskiaikainen pyhimyskultti, kuten Pyhän Henrikin, Pyhän Eerikin ja Olavi Pyhän kultit Suomessa. Varhaiskeskiajalle tyypilliset pyhimyskultit, joiden nimissä ”pakanamaat” eli esikristillisiä uskontoja tunnustavat alueet käännytettiin pakkotoimin, olivat sekoitusta vanhasta perinteestä ja uudesta: kristityt kaappasivat vanhojen jumalien kunniaksi vietetyt juhlat itselle, joulun eli hedelmällisyyttä juhlistavan julen Freyriltä.

Ingvar-(slaavilaisittain Ihor tai Igor) ja Ingegerd-nimet siis liittyivät esikristillisenä aikana hedelmällisyydenjumaliin, joiden jumalsuku Edda-kirjallisuudessa on nimeltään vaanit (toinen jumalsuku on aasat). Aasoja olivat Odin, ylimmäisin jumala, Thor eli Keskimaan eli ihmisten maailman suojelija ja muut Asagardissa eli Aasainkartanossa asuvat jumalat.    

Myöhemmät pyhimykset omaksuivat piirteitä aiemmilta monijumalaisuususkontojen hahmoilta

Aiemmassa blogissani mainitsemani Frynhilde-arkkityyppi näkyy yllä olevan kuvan Freya-hahmosta. Baltian kristinuskolle valloittamisessa tärkeässä asemassa ollut Neitsyt Maria-hahmo saatettiin kuvitella samankaltaiseksi.

Joan d’Arc on selvästi kristillistetty muunnos Frundhilde-hahmosta. Aldeigjuborg ja Holmgard (Novgorod) eivät olleet kristittyjen, vaan esikristillisten uskontojen palvojia, skandinaavien uskontona oli aluksi aasain ja vaanien palvonta, jotka Kiovasta levinnyt kristinusko Vladimir I:n Pyhän ajoista alkaen syrjäytti. Uusi uskonto ja kaupunkien eliitin slaavilaistuminen tapahtuivat samassa tahdissa. Slaavilainen kieli levittäytyi alueelle, jossa yläluokka nähtävästi oli varjageja eli Itämeren väestöä, kun taas tavallinen kansa eli inkerikot, jotka omaksuivat ortodoksisen uskonnon, olivat itämerensuomalaisia kansoja.       

Joulun ja viikonpäivien nimien muinaisgermaanin tausta

Kulttuurihistoriallisesti jumala Freyr liittyy joulukinkun syömisperinteeseen yhtä lailla kuin se on Inkeri-nimen etymologian taustalla ainakin germaanisissa kielissä, joissa se on myös viikonpäivän perjantain nimen taustalla. Tiistain taustalla on Tyr, keskiviikon on Odin (huomaa ruotsin kieli), torstain taustalla Thor ja perjantain, kuten mainittiin, on Freyr.

Holmgarden eli Novgorod ei ollut 1000-luvulla se tasavalta, jona se myöhemmin tunnetaan   

Inkerinmaan (ja Aldeigjuborgin kaupungin) Ingegerd sai huomenlahjakseen[ii] 1000-luvulla eli aikana, jolloin Novgorod ei ollut itsenäinen. Itsenäisyyden aika alkoikin vasta 1100-luvulla. Rurik oli ottanut valtakeskuksekseen Holmgardin eli kaupungin, jonka tunnemme nykyisen Novgorodina. Hänen kuoltuaan se oli alistettu Kiovalle, johon Ingvar-Igor-ruhtinas asettui.

Tullessaan nykyisin Venäjäksi nimetylle alueelle viikingit/pohjanmiehet/varjagit eivät olleet ainakaan täysin omaksuneet kristinuskoa, vaan myös pitivät kiinni vanhemmista uskonnollisista tavoistaan. Inkerinmaalle levisi kristinuskon ortodoksinen eli kreikkalaiskatolinen muoto eikä sinne juurtunut puolestaan roomalaiskatolilaisuus.         


[i] Ruhtinas Jaroslav (ensin Novgorodin ja sittemmin Kiovan ruhtinas) Viisaan aikana kirjoitettu munkki Nestorin kronikka esittää, että valtakunta, jonka perillisenä Venäjä nykyäänkin itseään pitää, oli Rurikin perustama. Rurik on ainakin myyttinen perustaja dynastialle, joka hallitsi Novgorodia ja Kiovaa. Tarinan mukaan Rurikin poika oli Igor. Hän oli yksi Venäjällä tulleita varjageista (Nestorin kronikan mukaan erityisesti maahan ”kutsuttu”) ja Novgorodin perustaja sekä se, joka valloitti Kiovan toisilta varjageilta (ja sai haltuunsa nykyiset Ukrainan ja Valko-Venäjän).           

[ii] Olen kertonut huomenlahjasta aiemmassa blogissani. Lähteenä on saaga Eymundar þáttr hrings, jonka kahdessa toisinnossa on vain se ero, että toisen miespuolinen sankari on Norjasta, toisen taas on Ruotsista (nykyisin tämän nimisten valtioiden alueelta).  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat