timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Pyhän Annan maa – Inkerinmaa varhaiskeskiaikaan pohjoismaa, ei Venäjää

Onko Venäjä perustettu Suomessa vai Ukrainassa, Kiovassa vai Aldeigjuborgissa? Laatokan-linna, niin itämerensuomalaisten vanhin kaupunki, jossa myytin mukaan Venäjä perustettiin, oli keskuksena alueella, joka kuului 1000-luvulla ruotsalaiselle Ingegerdille ja joka myöhemmin tunnettiin Inkerinmaana.  Mitään Venäjän yhtenäisvaltiota ei ollut vielä olemassakaan.    

Aldeigjuborg-nimeä skandinaaviset saagat käyttävät kaupungista, jota pidetään Venäjän myyttisen perustajan Rurikin kaupunkina. Tämän nimi on siis muinaista skandinaavista kieltä. Tähän se on lainattu jostakin kantasuomeen palautuvasta kielestä: kysymyksessä on ala- tai alijoki. Tällä suomalaisperäisellä nimellä kaupunki tunnettiin Pohjoismaissa 1000-luvulla.

 Muinaisnorjankielinen lähde Eymundar þáttr hrings eli Eymundarin saaga on lähde, jossa kerrotaan meille kaupungista ja sen antamisesta Ingegerdille huomenlahjana. Kertomuksesta on kaksi toisintoa, joista toinen sisältyy saagaan, jonka sankari on Ruotsin alueelta, kun taas toisen sankari on Norjasta.  Kaupungin nimi tunnetaan nykysuomeksi Vanhana Laatokkana, mutta on erotettava Pietari Suuren perustamasta Uudesta Laatokasta. Vanha Laatokka oli 13 km Laatokan järvestä ja Uusi Laatokka puolestaan Olhavajoen suussa. Voidaan olettaa, että vasta 1000-luvun mittaan vähitellen alue slaavilaistui.

Inkerinmaa on kuulunut Venäjää vasta siitä lähtien, kun Moskovan Venäjä alisti valtaansa Novgorodin, johon Inkerinmaa kuului omana alueenaan. Kumpaankaan Venäjällä ei voi olla muuta oikeutta kestämätön valloittajan ”oikeus” eli voimapolitiikka. Inkerinmaalla on oma historiansa, joka on Aldeigjuborgin tai suomalaisittain Alajoenlinnan historiaa, joka liittyy läheisesti pohjoismaisuuteen, pohjoiseen eurooppalaiseen ulottuvuuteen. Pohjois- ja Etelä-Venäjäkin oli samaa kulttuuripiiriä, lukuun ottamatta mongolivaltakuntaan kuulunutta Moskovaa, joka on nyttemmin ominut itselle venäläisyyden ja Venäjän idean. Rurikia ei pohdi tässä kirjoituksessa, vaikkakin Aldeigjuborg onkin hänen kaupunkinsa.    

Ingegerdin huomenlahjaan liittyvän tiedon antava saaga kuuluu saagojen ryhmään, johon sisältyy myyttistä ja kirjallista ainesta, kuten keskiajan uskonnollisiin pyhimystarinoihinkin. Kysymyksessä on muistiinmerkitystä sankariepiikasta. Silti tällaiset sisältävät sen ajan historiaa ja paikalliskuvausta, johon sankaritarinan tapahtumat on sijoitettu. Esimerkkinä myyttisestä materiaalista voidaan mainita meykonungr-naiset, so. Brynhilde[i]-arkkityypin[ii] mukaiset sankarittaret.[iii] Naimattomina he ottivat miehen nimen, pukeutuivat miehen asuun ja perehtyivät sotataitoihin. Myyttiset ainekset liittyvät muinaisgermaanisuuteen, kuten Brynhilde-myytistöön.

Aldeigjuborg eli Alajoenlinna, Venäjän ensimmäinen kaupunki, on perustettu 700-luvulla ja annettu huomenlahjana ruhtinatar Ingegertille 1000-luvulla, jolloin Venäjää ei vielä ollut. Kaupungin sai huomenlahjakseen Ruotsin kuninkaan Olavi Sylijuninkaan tytär Ingegerd (k. 1050) mieheltään Kiovan ja Novgorodin ruhtinaalta Jaroslav Viisaalta. Venäläisessä historiankirjoituksessa Ingegerd on saanut nimen Irina tai Anna, Pyhä Anna (1001–10.2.1050). Hän on siis ruotsalaissyntyinen (syntynyt Sigtunassa) kreikkalaiskatolisen kirkon pyhimys eli Pyhä Anna Novgorodilainen (Pyhä Anna Olavintytär). Häntä ei sekoittaa Vladimir Pyhän eli äitiin, vaikkakin molemmilla oli Vladimir-niminen poika.

Novgorod sai Pyhä Anna Olavin tyttärestä kreikkalaiskatollisen pyhimyksensä, siis ennen kuin mitään Moskovan patriarkaattia olikaan. Hän oli ruotsalainen ja hänen miehensä Jaroslav Viisas tuki Norjan kansallista pyhimystä Pyhää Olavia (jolle Olavinlinna Savossa on omistettu), merkittävintä skandinaavista katolista pyhimystä, joka oli Haraldin poika erotuksena ensimmäisestä kristinuskoa levittäneestä Norjan viikingistä. Pyhän Olavin kultti on ollut keskeinen myös Suomessa.

Nuorikko, Ingegerd, oli kihlattu ensin Olavi Pyhälle, Norjan kansalliselle pyhimykselle, mutta kihlaus purettiin, kun Olavi Sylikuninkaan ja Olavi Pyhän välit kiristyivät.  Muinaisnorjalainen saaga kertoo seuraavaa: ”Aldeigjuborg ok þat jarlsríki, er þar fylgði”. Huomenlahjoina Aldeigjuborg ja Inkerinmaa kuuluvat Kiovan ja Novgorodin ruhtinatar Ingegerdille, jonka tilanhoitajana oli ruotsalainen jaarli, Ragnvald Ulfsson.  Poliittisen historian näkökannalta Aldeigjuborg ja sieltä hallittu Inkerin maa ja nykyinen Pohjois-Venäjä oli Ruotsia.

Avioliitossa naiselle maksettiin huomenlahja, jotta hänen taloudellisesti riippumaton asemansa taattiin. Tämä oli hänen isänsä suvun edun mukaista. Rurikin kaupunki- ja -maa siirtyivät Ingegedille. Muinaispohjoismainen yhteiskunta jakautui kolmeen säätyyn: orjiin, vapaisiin miehiin ja naisiin sekä jaarleihin eli ylimyksiin. Germaanisen tapaoikeuden mukaan avioliittoon liittyi sukujen välistä lahjanvaihtoa.                   

Olavi Sylikuningas oli Eerik Voittoisan ja Sigrid Suurneuvon, Ingegerdin isänpuoleisten isovanhempien, poika. Hänestä tuli kuningas vuonna 990 ja kastettiin kristityksi vuonna 1000, josta alkaen Ruotsia on pidetty ainakin voittopuolisesti kristittynä. Olavi Sylikuninkaan poika, Anund Jakob, tuli isän eläessä Ruotsin kanssahallitsijaksi ja hallitsi Ruotsia isänsä kuoleman jälkeen 1020. Hän oli Ingegerdin veli. 1000-luvulla Aldeigjuborg ja Inkerinmaa olivat siis Ruotsiin kuuluvia jaarlikuntia. 

Eerik Voittoisa, Olavi Sylikuninkaan isä, hallitsi Ruotsia 940  ̶  994 yhdessä veljensä ja poikansa Olavin sedän Olavin kanssa. Jälkimmäisen kuoltua Eerik joutui taistelemaan kuninkaanarvosta veljensä Olavin pojan Styrbjörn Väkevän, kuuluisien Jomsborgin viikinkien päällikön kanssa. Tämä hävisi koitoksen kuoltuaan Fyrisvallin taistelussa. Ruotsi jäi Eerik Voittoisalle, joka valloitti itselle myös Tanskan, jonka Tanskan kuningas Harald Gorminpoika menetti. Tämän valtakunnan, Ruotsin ja Tanskan valtaistuimen, Olavi Sylikuningas peri ja hänen tyttärensä sai huomenlahjakseen alueen, jonka perustaja oli legendaarinen Rurik ja jolla oli Rurikin ensimmäinen hallintokaupunki eli Aldeigjuborg, suomeksi Alajoenlinna tai -kaupunki.

Anna Olavintyttären eli ortodoksipyhimys Annan äiti oli obotriitti eli lähellä saksien aluetta eläneitä länsislaaveja. Olavi Sylikuninkaan kuningatar oli Estrid oboriittiläinen.  Oboriitit olivat vendejä eli Saksan länsislaaveja. Tätä läntistä slaaviryhmää ovat enää Saksan vendit. Saksalaisroomalaisen keisarikunnan perustaja Henrik Linnustaja kukisti oboriitit. Olavi (Olav) Tryggvason, jonka oli kristinuskon miekkalähettäjä Norjassa ennen Olavi Pyhää, oli valmennettu viikinkisoturiksi Kiovassa Jaroslav viisaan isän Vladimir Suuren hovissa. Kysymyksessä on Vladimir Pyhä Kiovalainen, josta Venäjän kirkko johtaa alkuperänsä.    

Kulttuuritutkimuksen tavasta tarkastella kulttuureja toisistaan erillisinä on, vaikkakaan se ei ole tutkijoiden tarkoitus, saanut alkunsa virheellisen käsityksen siitä, etteivät kulttuurit muka ole aina yhteydessä toisiinsa eli vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Suomenkin kulttuuri on syntynyt vuorovaikutuksessa kahteen kulttuuripiiriin, skandinaaviseen/länsieuroopplaiseen, johon Suomi on kuulunut Inkerinmaan tavoin, ja bysanttilaiseen kulttuuripiiriin, jonka lähin keskus oli varhaisella keskiajalla Kiovassa. Suomi on saanut kirkolliset sanansa slaavilaisista kielistä, kuten sanat risti, kirkko, pappi, pakana ja suntio.  Pohjolan apostolin frankkilaisen Anskariuksen, joka edusti karolingista Länsi-Eurooppaa, ja Jaroslav Viisaan ja hänen pyhimysvaimonsa Ingegert/Irena/Anna Olavin tyttären, pyrkimykset olivat samansuuntaiset.  


[i] Bryndilde-hahmo on saanut myös vaikutteita merovingikuningatar Brunhildesta, katoliseksi kääntyneestä länsigoottiprinsessasta, joka oli merovingihallitsija Sigebert I:n puoliso ja joka miehensä kuoltua väkivaltaisesti hallitsi Frankkivaltakunnan itäosaa poikiensa ja pojanpoikiensa puolesta.      

[ii] Brynhilde, joka ehkä muistetaan Richard Wagnerin Nibelungen-aiheisista oopperoista, on germaaninen arkkityyppinen naishahmo, jolla on saattanut olla germaanisen mytologian keskushahmoja, vaikka nykyään hänet nähdäänkin sivuhenkilönä Siegfried-epiikassa, kuten Nibelungenlied-saksalaiseepoksessa. Hän myös esiintyy Völsunga-saagassa. http://ecommons.usask.ca/bitstream/handle/10388/etd-11302006-113214/FinalColdCounsels.pdf

[iii] Bryndilden kaltaisia naishahmoja ovat Thornbjorg (esiintyy saagassa Hrolfs saga Greutreksson) ja Hervor (esiintyy saagassa Hervarar saga ok Heiðreks [The Saga of Hervör and Heidrek], jotka toisin kuin ensin mainittu ovat miehisen identiteetin omaksuneita naissoturihallitsijoita. Bryndilde nähdään myös ihmiseksi tulleena valkyyria-jumalattarena eli yli-inhimillisenä. Sen sijaan tässä mainitut ovat               

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Venäjän mennessä uusjakoon ja hyvä muistaa historia.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Ingegerdin äiti oli muutoin länsislaavi nykyisen Saksan tienoilta, kun kuten jo todettiin ruotsalainen Olavi Sylikuningas, aviomies oli Jaroslav Viisas.

Tähän liittyen olen lisänyt tekstiin vielä seuraavan kappaleen Ingegerdin äidistä ja Olavi Pyhän edeltäjästä:

Anna Olavintyttären eli ortodoksipyhimys Annan äiti oli obotriitti eli lähellä saksien aluetta eläneitä länsislaaveja. Olavi Sylikuninkaan kuningatar oli Estrid oboriittiläinen. Oboriitit olivat vendejä eli Saksan länsislaaveja. Tätä läntistä slaaviryhmää ovat enää Saksan vendit. Saksalaisroomalaisen keisarikunnan perustaja Henrik Linnustaja kukisti oboriitit. Olavi (Olav) Tryggvason, jonka oli kristinuskon miekkalähettäjä Norjassa ennen Olavi Pyhää, oli valmennettu viikinkisoturiksi Kiovassa Jaroslav viisaan isän Vladimir Suuren hovissa. Kysymyksessä on Vladimir Pyhä Kiovalainen, josta Venäjän kirkko johtaa alkuperänsä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei,Timo Andersson!

Risto Koivula on kirjoittanut hyvän kommentin tähän aiheeseen, mutta ei pääse tänne kommentoimaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/inkerin...

Risto Koivula:
"olen tutkimut tuota Usarin palstan Timo Anderssonin "Inkerin historiaa" ja huomaanut että se on puutaheinää ..."

-Valitettavasti itse en ehti nyt perehtymään molempiin kirjoituksiin. Palaan myöhemmin.Aihe kuitenkin kiinnostaa, vaikka tutkin asiaa ja kirjoittelen aiheesta harrastuksena.

Terveisin Viola Heistonen.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Kommentoin Koivulan esittämiä näkökohtia myöhemmin. Hänen esittämänsä mielivaltaiset etymologiat ovat hänen itse viljelemällään terminologialla "puutaheinää". Pelkistä sanojen samankaltaisuuksista ei voida tehdä etymologisisia johtopäätöksiä.

Toisaalta kielenulkoisilla historiallisilla lähdeseikoilla voi olla oma relevanssinsa etymologian selvittelyssä. Niitä olen käyttänyt ja viitannut aikakauden omiin lähteisiin ja arvionnut käyttämiseni lähteiden luotettavuutta. Kuten sanoin, palaan asiaan myöhemmin.

Esittämäni teoria, että Inkerinmaan nimi perustuu Ingegerdin nimeen, ei ole minun keksintöäni. Näkemykseeni yhtyy Mosaiikki-lehti vuoden 2007 -numerossaan. http://www.mosaiikki.info/lehdet_fi.php?id=2007_30... Jutussa mainitaan samat faktat ja sen lisäksi puhutaan ruhtinattaren jälkeläisistä. Lisäksi kerrotaan Pyhän Annan merkityksestä ortodoksisuudelle.

Henkilönimien ortografiassa on eroja, koska niistä on eri versioita eri kielillä ja suomenkin kielellä on vakiintunut tapa kirjoittaa keskiajan henkilöiden nimet suomeksi. Olavi-nimi on vakiintunut suomeen Olavi Pyhän pyhimysnimestä. Keskiajan nimistä on yleensäkin vakiintuneet versiot suomeksi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Inkerin maan nimestä versioita:

Yksi niistä liittyy Inkereen jokeen tai Inkerijoki, joka on Nevan eteläinen sivujoki Leningradin alueella Venäjällä, joka virtaa keskellä Inkerin maata. Joki saa alkunsa Hatsinan piirissä lähellä Skuoritsan kylää ja se virtaa Leningradin alueen Hatsinan ja Taitsan piirien sekä Pietarin kaupungin Kolpinon piirin läpi. Joittenkin lähteitten mukaan joki sai nimensä inkeroisista, jotka asuivat täällä alueella.

Toinen versio kertoo, että alue sai nimensä ruotsalaisen prinsessan Ingegerdin nimestä kun Jaroslav Viisas vuonna 1019 otti hänet vaimoksensa ja lahjoitti hänelle ison alueen Laatokan järven ympärillä.

Kolmannen version mukaan nimi olisi tullut Ryrikin pojan ruhtinas Igorin (Ingoria...) nimestä.

Tarua vai totta? Ainakin joki virtaa siellä edelleen. Jaroslav Viisas otti vaimokseen Ruotsin prinsessan Ingergerdin. Ryrikin poika Igor hallitsi myös jossain vaiheessa näitä maita.
Ingegerdin aikana Inkerin maasta tuli Ingermanland,ruotsalaisittain.

Nyt on tullut muotiin ainakin Venäjällä nimi: ИНГРИЯ / Inkeri

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Käsittääkseni Inkerijoki, jota on voitu kutsua eri aikoina eri nimillä, joita emme enää tunne, voi saada nimensä samasta lähteestä kuin Inkerinmaakin: kysymyksessä voi olla muunnelma Ingegerdin (joka myöhemmin tunnettiin Irenenä tai Pyhänä Annana) tai Ingvar-nimestä, josta itäslaavilainen Ihor tai Igor-nimi on lähtöisin.

Nimillä ingegerd ja Ingvar on mielenkiintoinen pohjoismaiseen ja germaaniseen mytologiaan palautuva merkitys.

http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1950...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Olet paljon tutkinut näitä juttuja. Mielenkiintoista! Täytyy lähteä lukemaan ajan kanssa.

Inkere, eli Inkereenjoki edelleen virtaa siellä ja varmasti oli jo aikoja ennen Ingegerdia virrannut poikki Inkerin maata!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inkereenjoki

Toimituksen poiminnat