timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Perussuomalaiset: tulisiko suomenruotsalaisten olla kansallinen vähemmistö?

Mitä perussuomalaiset (virallisesti PS-et) oikein tahtovat kielipolitiikallaan? Hehän tahtovat poistaa toisen kotimaisen kielen pakolisen opetuksen. Yllättävintä olisi, jos he tahtoisivat pelastaa suomenruotsalaisuuden. Tämähän heidän politiikkansa saattaisikin johtaa, ainakin, jos se merkitsee myös pakkosuomen, siis toisen kotimaisen kielen pakollisuuden purkua.

Kun joku ehdottaa virallisessa asemassa olevan kansallisen kielen pakollisuuden poistamista, ehdotuksen takana on varmastikin jokin suurempi tavoite. Suomen sotien ajan perinne halutaan jättää taakseen ja tulla vaiheeseen, jossa molempien kansakuntien, suomalaisen ja ruotsalaisen Suomen kansakunnan, halutaan tulevan toimeen aivan omillaan.

Mikäli toisen kotimaisen kielen, suomenruotsalaisten suomen ja valtaväestön ruotsin, pakollisuus joskus poistuu, suomenruotsalaisten ei tarvitse vaivata itseään suomen opiskelulla, ellei heillä ole henkilökohtaista motivaatiota kansainvälisesti merkityksettömän suomen opiskeluun. Niin ikään valtaväestöön kuluvan ei tarvitse vaivata itseään kansainvälisesti merkityksettömän ruotsin opiskelulla. Jos poistetaan ruotsin (suomenruotsalaisen yhteydessä suomen) pakollisuus, harjoitetun politiikan tavoitteet voivat vaihdella. Tavoitteena voi olla suomenruotsalaisuuden ja ruotsin kielen pelastaminen tai jokin muu. On vaikeaa uskoa, että perussuomalaiset haluaisivat pelastaa ruotsin kielen ja suomenruotsalaisuuden. Puolue ei ole enää Veikko Vennamon puolue, vaan Timo Soinin puolue.

Itsenäisyyden aikana on pyritty Suomen eheyttämiseen, vaikkakaan tämä ajatus on vieras  ̶  vieras eritoten Perussuomalaisille. Toisen kotimaisen kansallisen kielen ajatus on ollut luonteva osa Suomen kansallista eheyttämistä. Sen omaksumalla on luovuttu ajatuksesta, että Suomessa olisi kaksi etnisesti erilaista kansakuntaa, joilla on oma kielensä ja omat kielelliset vähemmistönsä. Perinteisesti moniin suomenruotsalaisiin on vedonnut ajatus omasta suomenruotsalaisesta kansakunnasta ja ”omasta Suomen-Ruotsista”.

Kaksi kansakuntaa, yksi valtio, yhteiset kansalliset symbolit -periaate Suomessa   

Suomen kahdella eri kansakunnalla on ollut samat suurmiehet ja -naiset, jotka ovat olleet jompaakumpaa kansakuntaa, mutta jotka on omaksuttu yhteisiksi. Kahdella kansakunnalla on yhteinen Suomen valtio, jonka symboleiksi valittiin sama lippu ja muutoinkin samat yhteiset asiat. Tämä järjestely on mahdollistanut sen, ettei Suomen kansalaisella ole pakko valita kahden eri kansakunnan välillä. Monista suomenruotsalaisuuden symboleista onkin tullut myös Suomen suomalaisten symboleita.

Puheenaolevasta järjestelystä on ollut myös seuraus, etteivät suomenruotsalaiset ole nähneet välttämättömäksi tunnustautua kansalliseksi vähemmistöksi, jollainen voi vedota EU:n vähemmistödirektiiviin.  Tämän mukaisena terminä vähemmistöllä tarkoitetaan jo vakiintuneesti sellaista sosiaalista ryhmää, joka jäsentensä lukumäärästä riippumatta on maan valtaväestöä huonommassa asemassa koulutuksellisesti, työllisyyden, omaisuuden ja poliittisen vallan osalta. Suomensuomalaiset ovat katoava luonnonvara, joka vaatii valtion erityistä suojelua. Keskeistä ei ole vähemmistön lukumääräinen koko, vaan historiallisesti määräytynyt huonompi asema valtaväestöön nähden. Perussuomalaiset ovat maan valtaväestön etuja yksinomaan ajavaksi puolueeksi profiloitunut puolue, joka haluaa kotouttaa kansallisesti enemmistöstä poikkeavat ryhmät oman modernin käsityksensä mukaiseen kansaan.           

Ovatkohan Suomen suomenkieliset kansallinen, suojelua vaativa vähemmistö maassamme?

Suomensuomalaiset, jotka voi tunnistaa sen ensimmäisestä kotimaisesta kielestä eli ruotsista ja lisäksi sen kulttuurisista piirteistä ovat katoava ”luonnonvara”, joka vaatii valtion erityistä suojelua. Nykyisen lain mukaan suomi on heidän toinen kotimainen kielensä. Jos lakia muutetaan, niin sen jälkeen ruotsi säilyy suomenruotsalaisten kielenä. Jos toista kotimaista kieltä ei ole kenellekään, niin myöskään suomenruotsalaisia ei voida vaatia opiskelemaan suomea. 

Ainakaan toistaiseksi Suomessa ei ole juridisesti eikä faktisesti olemassa suomea käyttävää ”suomensuomalaisten” kielivähemmistöä. Suomenruotsalaisuuden piirissä, yhdistyksessä nimeltä Finlandssvensk Samling, puheenjohtaja professori Juha Janhunen (http://www.janhunen-janhonen.com/Sukulehdet/jasenlehti40.pdf ), merkittävä myös kuolevia kieliä tutkinut kielitieteilijä, on vaatinut suomenruotsalaisten määrittelemistä kansalliseksi vähemmistöksi, jotta sen suojelemiseksi voitaisiin vedota EU:n vähemmistödirektiiviin. Suomenruotsalisuuden ja kielen eli ruotsin, tarkemmin sanoen suomessa käytetyn ruotsin kielen muodon, pelastamiseksi on myös välttämätöntä, ettei Suomessa ole toista kansallista kotimaista kieltä, vaan on ainoastaan yksi kieli, joka on suomenruotsalaiseen kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle luonnollisesti ruotsi.

Saatuaan kansallisen vähemmistön aseman, joka ilmeisesti on myös PS:en tavoite, sekä suomenruotsalaiset että heidän lisäkseen muut suomalaiset tarvitsevat jonkin kielen, jolla pidetään yhteyttä suomenruotsalaisten ja muiden suomalaisten välillä. Valitaanko tähän tehtävään englanti, joka on nykyään käytännössä pakollinen kieli maailmankielen aseman vuoksi. Englannista tulisi samanlainen suomalaisia yhdistävä kieli, kuten latina oli keskiajalla Eurooppaa yhdistävänä maanosan oppineiston, myös Suomen oppineiston, osalta. 

Suomenruotsalaisten kielelliset oikeudet tulisivat nykyistä paremmin turvatuiksi, kun Suomen kieli- ja kulttuurioloja uudistettaisiin siten, että suomenruotsalaiset tunnustettaisiin kansalliseksi vähemmistöksi. Molemmat kielet ovat nykyään Suomen virallisia kieliä, joilla laaditaan kaikki viralliset dokumentit. Tällaisena kielenä ruotsi ei voi olla kansallinen vähemmistökieli, joten Suomessa voidaan helposti lyödä laimin suomenruotsalaisten kielelliset oikeudet. Suomenruotsalaiselle noiden oikeuksien jääminen toteutumatta on haitta, jos hän ei kuulu siihen suomenruotsalaisväestöön, joka on kaksikielinen. Suomenruotsalaisissa on, varsinkin kaupungeissa, paljon kaksikielisiä, enemmän kuin suomenkielisten joukossa on kaksikielisiä.

Suomenruotsalaiset alkuperäiskansa?

On myös mahdollista tunnustaa suomenruotsalaiset alkuperäiskansaksi. He ovat olleet nykypäivään asti Suomen maassa indoeurooppalaista kieltä äidinkielenään käyttänyt väestöryhmä. Suomen ja viron kielissä sana ruotsi (viron rootsi), on perustunut viikinkiajalta saakka muinaisen skandinaavisen kielen soutamista merkitsevään verbiin, joka sisältyy Tukholmasta kaakkoon sisältyvän Roslagegenin alueen nimeen, siis alueen, jolla varustettiin viikinkiajalla (noin 700  ̶ 1000) soutajia laivakuntiin.

Suomen Satakunnan nimi tulee hundare-samasta, joka liittyy sahan soutajan/merisoturin varustamiseen. Kysymyksessä on germaaninen rekrytointiorganisaatio, jollainen oli myös Novgorodissa asti. Tämä sana laajani merkitsemään myös siihen kristinuskoon käännytettyyn väkeen (jonka paikallissanastosta Suomessa puuttuu skandinaavimytologiaan viittaukset), jonka välityksellä kristinusko vakiinnutettiin Suomeen. Tämän 1200  ̶  1300-luvun väestön kieleen perustuu suomenruotsi.  Sana ruotsi tavataan myös venäjässä rusi, josta on johdettu kielen venäläistä (russkij) merkitsevä sana. Ruotsin sana ryss on suomen venäläistä merkitsevän sanan pohjana, kun taas germaanien vendi-sana on suomen (ja viron) Venäjä-sanan pohjana (ts. vendien maa). Sanojen etymologiasta voi katsoa seuraavasta. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1272 .

Juha Janhunen kannattaa Porthanin esittämää teoriaa suomalais-ugrilaisen kieliperheen siperialaisuudesta ja siihen kuuluvien kielten kulkeutumisena Itämerelle suhteellisen myöhäiseen aikaan (ajanlaskun jälkeen ja kansainvaellusten ja varhaiskeskiajan kuluessa). https://www.finna.fi/Author/Home?author=Janhunen%2C%20Juha  kso myös:  http://www.janhunen-janhonen.com/Sukulehdet/jasenlehti40.pdf Suomalais-ugrilaisuuskaan ei ole välttämättä vanhempaa kuin kielihistoriallisesti vanhemman indoeurooppalaisen kieliperheen kielisyys.

Suomenruotsalaisia ei voida verrata ruotsinsuomalaisiin, jotka ovat maahanmuuttajia eivätkä ole kieliyhteisönä maan kantaväestöä, jota taas suomenruotsalaiset ovat, samoin kuin Inarin saamen, karjalan kielen tai muiden kantaväestön kielten tavoin. Tällaisille kuuluu vähemmistökielen asema ja niiden puhujille vähemmistökansan asema. Venäjästä voidaan sanoa, että erityisesti se tulisi turvata vähemmistökielenä. Koska se ei ole virallinen kieli, sen opetuksenkaan ei tulisi olla pakollista Itä-Suomen koulussa. Venäjän pakolisuus Suomessa voidaan tulkita Putinin toiveiden mukaiseksi ja Suomelle vahingolliseksi.

Millaisia kiistoja Suomen kahden historiallisen kansakunnan toisistaan eristäminen voisi synnyttää?             

Jää nähtäväksi, mihin toisen kotimaisen kansallisen kielen pakolisuuden poistava uudistus johtaisi. Voisi syntyä riita siitä, saako Suomen valtio enää käyttää kaikkien asukkaidensa kansallisina symboleina sellaisia symboleita, jotka ovat vakiintuneet suomenruotsalisuuden symboleiksi. Pääosin suomenruotsalisten luoma korkeakulttuuri olisikin luontevaa sen jälkeen nähdä suomenruotsalaisen väestön korkeakulttuurina. Muiden etnisten suomalaisten eli maan valtaväestön kulttuuri on alkuaan suomenruotsalaiselle vähemmistölle kuuluvaa tai tästä erillistä talonpoikaista kansankulttuuria, joka voidaan erottaa suomenruotsalaisten talonpoikaisesta kansankulttuurista.

On pohdinnan arvoista, kannattaako antaa aihetta tällaiselle kiistalle Suomessa. Vaikkakin voi olla, että perussuomalaiset haluavat hyödyntää fennomaanisen kasvatuksen ja propagandan tuomia ennakkokäsityksiä ja ennakkoluuloja, mutta taustalla voi olla myös pyrkimys hävittää maasta historiatietoisuus. On selvää, ettei toisen kotimaisen kansallisen kielen pakollisuuden poistamisen taustalla, kun sitä esittävät perussuomalaiset, ole pyrkimys estää ruotsin kielen tuhoutuminen siten kuin Juha Janhusen ajattelussa, vaan jouduttaa suomenruotsin kuolemaista.  Kuitenkin perussuomalaisten pyrkimys voisi johtaa ruotsinkielen elpymiseen ja vahvistumiseen. Pakkosuomea ei voida vaatia suomenruotsalaisille sen jälkeen, kun pakkoruotsikin on poistettu suomenkielisiltä.  

Yksikielisesti suomankielisten alueiden politiikka nimittäin merkitsee sitä, että ruotsinkielisenemmistöisetkin alueet vaatisivat tulla yksikielisiksi aleiksi, jolloin muut kielet kuin tuo yksi olisivat alueellisesti vähemmistökieliä. Näiden oikeuksien loukkaamisen estäminen taas edellyttäisi ankaria sanktioita alueella vähemmistöoikeuksien loukkaajia vastaan.  Sveitsin malli näyttäisi tässä tilanteessa Suomelle realistisena.    

Ruotsiko on Timo Soinin ja perussuomalaisten kielipoliittisena mallimaana?

Vaikkakaan eivät sano ääneen, mihin pyrkivät, perussuomalaiset voivat pyrkiä toteuttamaan ”pakkosuomen” eli säätämään suomen pakolliseksi kieleksi kaikille Suomen asukkaille. Tämä taas merkitsisi suomenruotsalaisten kielisortoa. Timo Soini on nähtävästi Ruotsin suuri ihailija, joka haluaisi muuttaa Suomen Ruotsin kaltaiseksi yksikieliseksi maaksi. Hän siis haluaisi mahdollisesti pakottaa suomenruotsalaisten kirja- ja yleiskieleksi suomen. Tällainen politiikka johtaisi melko varmasti suuriin ongelmiin ja kahden vastakkaisen kansakunnan muodostumista Suomeen.          

Perussuomalaisten uusfennomaniaa paljon realistisempi on ajatus suomenruotsalaisten asuttamista itsehallinnollisista alueista, jotka ovat yksikielisiä ja joilla suomenkielisen vähemmistön kielioikeudet turvataan EU:n vähemmistödirektiivillä.  Suomen eri alueet tulisivat yksikielisiksi, suomen- tai ruotsinkielisiksi, mutta samalla vähemmistöön jääneen kielen käyttäjien oikeudet turvattaisiin ankarin sanktioin, viranomaisiin kohdistuvin ankarin rangaistuksin. Suomen ruotsinkieliset alueet muutettaisiin kielioloiltaan Ahvenanmaan nykyoloja muistuttaviksi.          

   

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ruotsin kielestäkin ja muusta. Suomessa ei ole koulupakkoa. Opeta kakaraasi kotona eikä laki määrää kotiopetukseen ruotsin kieltä.

Käyttäjän TonyBjrk kuva
Tony Björk

Kyllä kotiopetuksessakin on seurattavaa suomen opetussuunnitelmaa.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Liberaali henkilö tietenkin kannattaa vapaampaa kielivalintaa. Vai mitenkä on?

Juha Kuittinen

Missä kuplassa sinä Olli elät?

Juha Kuittinen

Kansa haluaa pois pakkoruotsin ikeestä.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Ansiokas ja suosittelemisen arvoinen kirjoitus. Onkin jäänyt vähemmälle huomiolle että kielivapaus tarkoittaa pakkoruotsin lisäksi myös tvångsfinskan poistamista.

Saattaisi ruotsinkielistenkin osuus alkaa kasvaa lähemmäs sitä tasoa mitä se ennen pakollista suomen kieltä oli. Sellaista suuntausta onkin jo paikoitellen käynnissä.

Pekka Iiskonmaki

#5
Pakkosuomi voidaan mielestäni poistaa ruotsin puhujilta ja tehdä vapaaehtoiseksi. Miten Sveitsi pärjää useiden kieliensä kanssa?

Maassa on kiistatta parempi elintaso kuin Suomessa ja Sveitsi ei ole merivaltio.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Sveitsin ratkaisu perustuu valtion federalismiin: liittovaltion osissa, kantoneissa, käytetään kantonikohtaisesti jotakin virallisista kielistä. Jännitteitä esiintynee siellä, missä on myös vähemmistönä jotakin toista maan kansalliskielistä.

Italia ja retoromania ovat joillakin Sveitsin alueilla vähemmistökielen asemassa. Kumpaakin käytetään myös Italiassa (retoromania ja saksa ovat vähemmistökieliä; muistaakseni Sveitsi virallista retoromanian juuri samoihin aikoihin kuin Mussolini johti Italiaa, millä asialla saattoi olla yhteyttä Sveitsin ratkaisuun). Tavallisesti rajavähemmistöille on suotu vahva vähemmistöasema (Itävallassa on sloveenivähemmistö).

Historiallisesti Länsi-Euroopaan jäänyt kieleltään erottuvia kansallisia vähemmistöjä maissa, jotka ovat vakiintuneet keskitetyiksi, kuten Ransakssa pretonit ja baskit. Italiassa ja Sveisissä retoromaanit jo mainittiin perinteisesti vahvojen paikalliskulttuurien Italissa. Espanjan jokaisella maakunnalla on ollut oma kielensä, joista nykyään elinvoimaisia ovat itsenäisyyttä tavoittelevat baskit ja katalaanit. 10 miljoonan katalaanin kaksikielinen kansallinen vähemmistö on tavoitellut itsenäisyyttä Espanjassa. Luxenburgissa ja Sakssassa on moselfrankkejam jotka ovat germaanivähemmistöjä, ja Saksassa myös vendejä ja sorbeja, jotka ovat länsikaaveja.

On eurooppalainen ilmiö, että historiallisesti vanhoja kansallisia vähemmistöjä on säilynyt. Katalaanit on esimerkki poliittsisesta nationalistisesta kansallisesta vähemmistöstä. Irlannissa on vahva kansallistietoisuus, vaikkakin iirin kieltä ei juurikaan osata. Englanissa on kymrinkielinen vähemmistö jne.

Suomenruotsalaisiin ja saamelaisiin sopii ajatus kansallisesta vähemmistöstä, minkä erottaisin koulutuspoliitisesta kielikysymyksestä. Valtion kaksikielisyys on historiallinen ilmiö, johon kuuluu perinteenä kaksi virallista kieltä (suomi ja ruotsi). Keskiajalla Suomen tapaoikeus liitti maan Skandinaviaan ja ajatus laillisuusvaltiosta ja kirkollisesta peinteestä. Suomen itsenäistyessä suomenruotsalaiset olivat taipuvaisia suosimaan jotakin Sveitsin mallin tapaista. Sveitsin malli Suomessa ei oikeastaan sovi ajatukseen yhtenäisvaltiosta, joka on myös skandinaavista, eritoten ruotsalaista perinnettä.

Ymmärtääkseni 1400-luvun Suomi oli alasaksalais-ruotsalainen keskustensa osalta, maaseudulla rannikkoruotsalainen tai suomenkielinen ja hiippakuntana suomen saarnakieleksi tunnustava, joskin mahtimiessuvuissa oli tanskalaista ainesta. Keskiaikaisen maailman osana kirkollinen sivistyneistön koulu- ja oppikielenä oli latina.

1500-luvun lopulta alkoi suurvalta-aika, josta alkoi ruotsinkieli nousta valtakieleksi eri tavoin kuin keskiajalla. Venäjän yhtteyteen joutuminen säilytti ruotsin ja ruostsalaisen perinteen, koska se oli vastapainona Venäjän 1800-luvun lopun slavofiiliselle ja panslavistiselle liikehdinnälle. Tsuhnakieliä Venäjällä ei tuolloin arvostettu.

Suomenruotsalaisuus tuli faktisesti vähemmistöksi jo autonomian aikana, mutta ruotsalaisen oikeus- ja muun perinteen poliittinen hyödyntäminen vahvisti ruotsia sivistysperinteen ja oikeuden kielenä, olkoonkin että tavanomaiseen 1800-luvun tyyliin myös suomea alettiin kehittää sivistyskieleksi (ei pidä unohtaa, että puolaa, ukrainaa, venäjää ja montaa muutakin kieltä alettiin kirja- ja sivistyskilistää juuri tuolloin).

Suomi sai kirjakielen historillisesti tarkasteltuna varhain, jo 1500-luvulla eli oli ottanut jo varaslähdön moneen muuhun kileen nähden.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Jää nähtäväksi, mihin toisen kotimaisen kansallisen kielen pakolisuuden poistava uudistus johtaisi. Voisi syntyä riita siitä, saako Suomen valtio enää käyttää kaikkien asukkaidensa kansallisina symboleina sellaisia symboleita, jotka ovat vakiintuneet suomenruotsalisuuden symboleiksi."

Mitä oikein tarkoitat näillä symboleilla? Ennen peruskoulun tuloa vähän yli 40-vuotta sitten ei ollut koko Suomella pakkoruotsia, vaan vain oppikouluissa sitä luettiin pakollisena. Oppikoulua ei käynyt kuin pienempi osa suomalaisista, joten näitä ruotsia taitamattomia oli enemmistö kansasta. Ei edes pelkän keskikoulun käyminen riittänyt edes tyydyttävään osaamiseen ja kuitenkin palvelut nähdäkseni pelasivat silloinkin ihan hyvin. Oliko meillä sitten ennen peruskoulua jotain sellaista, mitä enää ei ole?

On kyllä virheellinen tulkinta, että vain perussuomalaiset kannattavat vapaata kielivalintaa, heitähän on joka puolueessa ja myöskin kansanedustajissa. Katsotaan 70% väestöstä vastustavan pakkoruotsia, ja syinä lienee samat kriteerit kuin mitä oli ahvenanmaalaisillakin, kun he lopettivat pakkosuomen ja valitsivat alueelleen mielummin kielellisen yhtenäisyyden, kuin hankalan ja kalliin kaksikielisyyden.

Monien poliittisten puolueiden nuorisojärjestöt ovat kasvavassa määrin kannattamassa vapaata kielivalintaa ja tietysti ihan hyvästä syystä. Kaikki ovat nähneet mitä kieliä maailmalla liikkuessa tarvitaan ja millä kielillä ei siellä ole mitään käyttöä.

EU:ssa tarvitaan tietysti näitä maailmankieliä, joita myös siellä eniten puhutaan. Minusta se oli järkevää Ahvenanmaalla ja jotain samaa ehkä voisimme kehitellä myöskin ruotsinkielisille kunnille täällä mantereella, joissa heitä on enemmistönä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ennen peruskoulun tuloa ei kansakoulussa myöskään tarvinnut lukea esim filosofiaa ja liutaa muita aineita jotka tulivat lyhyempinä tai pitempinä kursseina kaikilla peruskoulun myötä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Nyt puhuttiinkin järkevästä kielipolitiikasta...maailma on niin paljon muuttunut, että uusia eväitä tarvitaan nuorille yhä enemmän.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #9

se että vnahassa 8-vuotisessa kansakoulussa ei ollut ruotsia on analogiassa sen kanssa että siinä muutenkin oli niukka lukujärjestys. Siinä yhteiskunnassa koulutus oli kovin jaettu eri yhteiskuntaluokille ja kansakoulun tarkoitus oli antaa välttävät luku ja laskutaidot sekä minimaalinen yleissivistys. Kansakoulua käyviä ei ollut tarkoitus osallistuttaa yhteiskuntaan vaan heidän tuli palvella yhteiskunnassa.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Lyhyesti sanottuna: tarkoitan Suomen valtion virallisia symboleita, kuten Suomen yhteistä lippua ja valtionvaakunaa. Kun Suomen valtio on toistaiseksi molempien kansakuntien valtio, molemmilla ovat samat symbolit, liput ja vaakunat. Jos suomenruotsalaiset olisivat kansallinen vähemmistö, niin he voisivat haluta jotkut symbolit omikseen.

Viitasin siis ajatukseen suomenruotsalaisista kansallisena vähemmistönä.Jos he haluavat sellaiseksi, niin valtaväestön ja heidän väliset suhteet pitäisi harkita ja solmia uudestaan jonkinlainen yhteiskuntasopimus. Tämä on laajempi yhteys, jossa kysymystä suomenruotsalaisten pakkosuomesta ja valtaväestön pakkoruotsista joudutaan tarkastelemaan. Kysymys ei ole vain kahden kieliryhmän, vaan myös kahden etnisen ryhmän suhteesta, jos asia halutaan viedä nin pitkälle.

Esitin vain keskustelunavauksen, josta voisi laajentaa keskustelua. Pakkoruotsin irrottaminen tästä laajemmasta yhteydestä voi viedä keskustelun harhateille. Irrallinen tarkastelu johtaa siihen, että unohdetaan myös suomenruotsalaisten pakkosuomi. Heidän asemansa ei ole mitenkään parempi kuin suomenkielisten suomalaisten. Se huonontuu ainakin, jos pakkoruotsi poistetaan, mutta pakkosuomi säilytetään.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Sinänsä mielenkiintoista täällä Lounais-Suomessa kun ihan oman jälkikasvun jälkikasvun kehitystä seurailen. Suomenkieliset vanhemmat rekisteröivät pojan ruotsinkieliseksi (toki vanhemmista kaksikielisiä molemmat).
Ruotsinkielisiin päiväkoteihin ja kouluihin tuntuu olevan kasvava tarve koska tarjonta ei riitä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"tulisiko suomenruotsalaisten olla kansallinen vähemmistö?"

Eivätkö sitten ole kuten romanitkin?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Eivät ole ainakaan juridisessa merkityksessä, vaan ainoastaan ruotsinkielisiä suomalaisia.

Kalevi koskinen

Demokratiassa enemistö päättää.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Ruotsalaiset eivtä ole vähemmistö. He ovat suomalaisia. Suurin osa ihmisistä on edelleen kielitaidottomia Ruotsin suhteen. Toki joku sana osataan. Onko se sitten sen panoksen arvoinen.

Miksi näin? Kieltä ei yksinkertaisesti tarvitse missään esim Turun Seudulla. Tilanteet, jossa siitä olisi ollut edes jotain hyötyä voi laskea yhden käden sormilla 48vuoden aikana. Englantia taas tarvitsee lähes päivittäin.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Blogini pääsanoma on, että toisen kotimaisen kielen pakollisuuden poistamista voidaan vaatia myös siksi, että se pelastaa ruotsin kielen ja suomenruotsalaisten identiteetin, kun tämä ei enää sekoitu suomenkielisten suomalaisten identiteettiin. Tauistalla on pelko suomenruotsalaisuuden häviämisestä. Uusfennomaanit (PS:laiset) ja uussvekomaanit (suomenruotsalaisia kansallisena vähemmistönä pitävät) voivat molemmat vaatia ruotsin/suomen pakollisuuden poistamista.

Kukin suomalainen ratkaisee itse tämän identiteettikysymyksen, joka koskee pääasiassa kaksikielisiä tai ruotsiin erityisen kiintyneitä ruotsin harrastajia. Suomenruotsalaisuuden ytimenä ei ole äidinkielisyys, vaan samastuminen kulttuuriperintöön. Kieli voidaan aina opetella, jos sen kautta halutaan omaksua kyseinen kulttuuriperintö.

Nyt esitetyn kysymyksen koskettamaan koulutuspolitiikkaan, joka voidaan pitää erillään kansallisuuskysymyksestä:

Vaatimusta toisen kotimaisen kansallisen kielen poistamista voidaan tarkastella pelkästään koulutuspolitiikkana (kiinnittämättä huomiota väestöryhmien historiallisiin suhteisiin). Näin ollen puhutaan siitä, mitä kieliä on järkevää opettaa, miten ja kuinka paljon. Tämä on suppein tapa keskustella asiasta.

Painotukseni on, että PS:sten vaatimuksessa otetaan jatkuvasti kantaa myös suomenruotsalaisen ja valtaväestön suhteisiin. Keskustelu leviää, kuin pullataikina, kansallisiin tai etnisiin ryhmiin. Pakkoruotsi (suomenruotsalaisten pakkosuomi, olisi voitu poistaa jo koulutuspoliittisen keskustelun tuloksena. Näin ei ole tehty, koska pakkoruotsia (ainakin PS:n piirissä) on vastustettu suomenruotsalaisten toiseutta tai vierautta korostavin argumentein. Tämä on tulehduttanut keskustelun.

Uusvekomaaneja eivät ole RKP-läiset, koska heidän linjansa on suomalaisiin integroituva linja. He eivät korosta julkisesti suomenruotsalaisten etnmisyyttä. Etnisyyttä voisi korostaa. Ei ole mitenkään harvinaista se, että kaksi väestöryhmää voivat jakaa saman kultuurin tai samanlaisen kulttuurin korostaen kuitenkin kuulumistaan eri etnoksiin.

Pohjimmiltaan on kysymys siitä, kuinka etnisyys määritellään. Etnisyys voidaan käsittää asiaksi, joka edellyttää sen ilmaisuvälineiden jatkuvaa kulttuurista tuottamista. Tällainen kehitys on mnahdollista, koska perussuomalaiset haluavat muuntaa kaikki kysymykset etnisiksi kysymyksiksi. Ruotsin kielen ei-pakollisuudesta PS-laiset ja yltiösvekomaanit (blogissani mainitsema yhdistys) voivat olla yhtä mieltä.

Avaamallani keskustelulla on tarkoituksena kinnittää huomio PS:sten ja suomenruotsalaisen erillisidentiteettilinjan samansuuntaisuuteen. Kun pakollisuus poistetaan, voidaan joutua ottamaan kantaa myös tähän suomenruotsalisen identiteetin kyysmykseen.

pekka numminen

Ehdotus: Suomeen kolme virallista kieltä (suomi, ruotsi, englanti)...
Näistä kolmesta kielestä, jokaisen on pakko opiskella kaksi.

Suomalaisilla olisi tällöin AINA yhteinen kieli kaikissa kohtaamisissa, joten ei tarvittaisi mitään tulkkaamisia etc.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Ruotsalaisia asuu pääasiassa ruotsissa. Suomessa taas asuu vähemmän ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiä.

Mielenkiintoinen kirjoitus. Sveitsin malliahan ehdotettiin Suomeen itsenänäisyyden alkuaikoina. Sveitsissä tosin kieli kuulemani mukaan määräytyy kantonin perusteella. Kantonit ovat myös vanhastaan olleet varsin autonomisia.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Karo. Minusta Sveitsin malli on erinomainen, eikä siellä ole kielten kanssa mitään ongelmia. Kantonit, joissa puhutaan neljää eri kieltä, joista saksa on suurin 60-prosentillaan. Jokaisen sveitsiläisen on valittava yksi toisen kantonin kieli.

Englanti on sielläkin lyönyt itsensä hyvin läpi niin kuin kaikialla muuallakin Euroopassa. Tosin myös nämä Sveitsiä ympäröivät maat, ranska ja italia ovat esimerkiksi ruotsiin verraten näitä isoja puhuttuja kieliä, jotka ovat EU:ssakin kymmenen suositellun kielen joukossa. Sveitsiläiset ovat yhtenäinen maa, ilman etää kaikkien pitäisi osata kaikkien itse puhumaa äidinkieltä. Kieiriitoja ei ole, eikä se näytä mitään ongelmia tuottavan. Miksi se ei sopisi meillekin, sitä jatkuvasti ihmettelen? Puuttuuko meiltä yksinkertaisesti vain joustavuutta ja ymmärrystä nähdä kuinka maailma on globalisoitunut niistä vanhoista hyvistä ajoista.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Kaija, miten voit olla varma ettei Sveitsissä ole yhtään kieliriitoja? Sveitsissäkin saksa on useimmissa kantoneissa enemmistökielenä. Toisiksi suurimpaan ranskaan verrattuna taas italia ja retoromaani ovat hyvin pieniä kieliä. Italia on ruotsiin verrattuna puhutumpi kieli, mutta kovin laajalle levinnyt se ei ole maailman mittakaavassa. Minultakin on italialainen kysynyt miksi opiskelin italiaa, kun ei sitä muualla kuin Italiassa puhuta.

Sveitsin kantoneilla on ymmärtääkseni ollut laaja autonomia. Eikö Sveitsin kantonit ole myös järjestetty yhden kieliryhmän ympärille? Jos Suomessa annettaisiin ruotsinkielisille alueille yhtä laaja autonomia kuin esim. Ahvenanmaalle se voisi johtaa suomenkielisten aseman heikentymiseen. Tämä on kai mainittu blogissakin.

Mitähän kieliä näiden kymmenen suositellun kielen joukkoon kuuluu? Kuka tai mikä niitä suosittelee?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #30

Karo, mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema:) Heh. Mutta asiallisesti ottaen olen asunut Sveitsissä ja käynyt sen jälkeenkin siellä useasti, joten ainakaan tavallisessa arjessa ei ongelmia huomaa millään kanttonin alueella. Kieli heilläkin vaihtuu sutjakasti, jos joku ei esimerkiksi italiaa tai ranskaa puhu....englantia tarjotaan heti, ihan niin kuin nykyäään muuallakin maailmassa. - Opiskeleehan sitä nykyään jo 90-prosenttia eurooppalaisista.

Euroopan Unioni on tehnyt listan , jossa suositellaan kymmentä eri kieltä suositummuus järjestyksessä, joista viimeinen on muuten kiina. Haen listan esiin kunhan kotiudun, mutta netistä se myös helposti löytyy. Terkuin ja kivaa päivänjatkoa kaikille.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Sveitsin malli voisi periaatteessa sopia juuri niille suomenruotsalaisille, jotka haluavat etäisyyttä valtaväestön kieleen ja identiteettiin ajatellessaan, että ruotsin kieli on kuoleva kieli ja identiteetti Suomessa (tähän yhteyteen kuuluu juuri suomenruotsalaisen identiteetin omaksunut Juha Janhunen, jonka mainitsin blogissani).

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kirjoitus on hyvä muistutus siitä kuinka kaiken läpäisevä mallimme jossa suomalainen voi olla joko suomen tai ruotsinkielinen on. Aina on ollut ihmisiä ja ryhmiä jotka ovat halunneet ottaa etäisyyttä niihin suomalaisiin jotka puhuvat eri kieltä kuin nämä etäisyyttä ottavat ihmiset mutta vasta PS puolueen myötä keskustelu on mennyt siihen suuntaan jossa on pakko esittää se kysymys jonka Timo Andersson esittää.
Osa syy siihen että keskustelu on siirtynyt tälle jamalle taitaa olla uudistunut kansallismielinen ideologia joka on räätälöity etnonationalismiksi jonka tarkoitus on muodostaa kuva homogeenisesta kansasta vastaan ns monikulttuuri. Tämä ideologia siirrettynä Suomeen aiheuttaa epäherkkyyttä sen suhteen että valtiomme kaksikielisyys on kaikenläpäisevä ominaisuus. Täten etnonationalismi on suoraan valtiovastaista. Tämä aiheuttaa sekaannusta koska perinteinen kansallismielisyys on koettu valtiota puolustavaksi kansainvälisten paineiden keskellä.
PS-puolueeseen liittyy piirteitä ja virtauksia joita on vaikea yhteensovittaa historiaalisen jatkumon kanssa mitä tulee lojaliteettiin Suomen valtion kanssa.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Valtiotahan nyt tietenkin saa vastustaa, kunhan toimii muuten laillisesti. Mutta mitä tulee kielikysymykseen, niin se että vastustaa toista kansalliskieltä/kieliryhmää toisen kustannuksella ei ole valtion vastustamista kokonaisuudessaan. Se on, tässä tapauksessa, valtion toisen puolen korostamista sen itsensä vuoksi.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tiettyyn rajaan asti. Mutta jos kajoaa, tai pyrkii kajoamaan kaksikielisyyteen niin silloin tullaan niiden kysymysten äärelle joita blogissa esitetään.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus Vastaus kommenttiin #26

Joo, se tuli aikas selväksi kun luin uudelleen blogin ensimmäiset lauseet. Pakkoruotsinvastustajillahan on vaikeuksia käsitellä ruotsin opetusta pelkästään koulutuspoliittisena kysymyksenä. Kuten eduskunnan istunnon videosta näkyy.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sini. Tarkoitatko ihan oikeasti, että ennen peruskoulun tuloa ja kaiken kattavaa pakkoa, oli silloin Suomessa jotain valtiovastaisuutta? ihan höpöjä haastelet:)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Sitä en ole sanonut. Lue uudestaan.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Olihan kiistelyjä kansalliskielten asemasta ennen peruskouluakin, itsenäisyyden ensimmäisellä puoliskolla. Erityisesti kai 1930-luvulla. Sotien jälkeen ne pitkälti haudattiin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Olihan kiistelyjä kansalliskielten asemasta ennen peruskouluakin, itsenäisyyden ensimmäisellä puoliskolla. Erityisesti kai 1930-luvulla"

Silloin kiisteltin saako suomeksi korkeampaa koulutusta.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Tälläkin hetkellä englanti on saanut korkeamman koulutuksen ja tutkimuksen piirissä vastaavanalaisen aseman kuin latinalla oli 1000-luvulta (koko Euroopassa) 1700-luvulle (ainakin Turun akatemiassa) asti.

Tieteen ja oppineisuuden kielet olivat aikanaan kansankielten nousun tiellä koko Euroopassa. Suomen kielikin joutui käymään saman taistelun. Tällä hetkellä enganti saattaa olla uhka pienemmille kielille oppineisuuden ja tieteen kielenä. Itse asiassa se on uhka. Ruotsia ei pitäisi kokea uhaksi. Jos kokee, niin on väärällä vuosisadalla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Eihän ruotsi ole uhkana muuten kuin se vie yhden maailmankielen paikan jokaiselta suomalaiselta. Saman ajan voisi käyttää johonkin itselle tärkeämpään kieleen, sehän tässä on vain ja ainoa syy toivoa vapaata kielipolitiikkaa. On aina vain vaikeampaa ymmärtää miksi fiksut ja filmaattiset ruotsinkieliset katsovat, että jokaisen suomenkielisen on opiskeltava heidän äidinkieltään pakolla, vaikka heistäkin lähes jokainen oppii jo suomen ihan luonnostaan pienestä pitäen. Vaikea olla edes oppimatta, kun ympärillä enemmistö puhuu ja elää suomeksi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ruotsia ei pitäisi kokea uhaksi."

Ruotsi ei ole uhka, pakkoruotsia lukuunottamatta, mutta ruotsi oli rasite 30-luvulle asti.

Käyttäjän TimoJokela1 kuva
Timo Jokela

Joopa joo. Itse en halua kuulla Suomenruotsalaista molkotusta yhtään missään. Meidän naapurit pudottaa mollkobätrefolkesvantea, ja on minusta yksi rumimmista kielistä missään.
Ruotsin kieli suomen aksentilla on foneettisesti todella kauheaa kuultavaa.
En tosiaan halua, että lapsilleni opetetaan pakottaen, eli pakkoruotsittaen molkosvenskaa. Mistä ihmeestä se mandaatti on saatu? Sitten vielä Ylen budjetissa 16% näille 1,6% vähemmistöä edustaville bätrerantsuille, ei jumalauta. Sitten Pohjanmaan saaristossa ei edes katsota ylen lähetyksiä, vaan Ruotsin TV:n lähetyksiä.

Eniten närästää Ahvenanmaan tyyli ja täydellinen Suomen sortaminen. Sieltä ei jonkinaikaa sitten saanut edes maata ostettua ilman molkkobättren välttävää hanskaamista.Ruotsin kieli on ihan ok. Ruotsalaisten puhumana, kun soinnut ja sävyt on kohdillaan, toisin kuin tässä kuvottavassa ei mitään kielessä.
Armeijassa oli Vaasalaisia kavereita, ja kun vaikka messissä puhuttiin jostain, nää saatanan bättrefolkepaviaanit kääntivät suomenruotsiin keskenään. Viddu mitä juustoja.
Olin lasaretsauksessa Sakari Oravan pajalla klabbihuollossa, kun yksi huonekaveri kertoi olevansa Vaasan jossain sairaanhoitopiirissä mielenterveysyksikössä sairaanhoitajana. Kaveri kertoi, että sinne pääsee wörkkinään ilman Suomen sanaa, mutta bätrefolkke on oltava handussa. Nastaa, suorastaan cool.
Ainoa tuntemani fiksu julkkis on Jörkka. Mr. Donner on rokimpi kundi noin tentausen, kuin nämä ylioppilas larvannot yhteensä. Ja Tammisaaessa vaikuttaa hyvä bändi Paul Oxleys Unit.
Toi koko ahvenanmaa (tarkoituksella pienellä) pitäisi lastata näillä kermapersesvanteilla täyteen ja räjäyttää menemään kauas Suomesta. Siellähän se koko eliitti majailee.
EU nosti kanteen v.2004 Ahvenanmaan tilanteesta yhdenvertaisuusdirektiivin laiminlyönnistä.

Vetäkää molkottajat herneet klyyvariin jos haluatte, ihan sama. Kuitenkin mottakaa mitä molotatte, toivon vain, että tämä pakkomolkottamisen pakotus lopetetaan ennen kuin lapsiani pakotetaan siihen paskaan sekaantumaan.
PS. Osoitteeni löytyy toimituksesta.

Timo Jokela
Kotka
Suomi

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

No jopa oli kirjoitus. Olen lukenut sen moneen kertaan, mutta silti en oikein saa selvää, mitä sillä oikeasti halutaan saada aikaan tai miten siihen pitäisi suhtautua. Siinä mielessä olen näemmä huomattavasti huonompi kuin moni muu asiaa kommentoinut. No, kyllähän tuo kirjoitus toisaalta tuo esille pelon, joka saattaa olla kaiken takana suomenruotsalaisten osalta - tai yksi niistä suurista. Ja silloin sen esilletuominen on hyvä asia, jonka avulla ko. pelkoa voidaan ruveta käsittelemään, analysoimaan ja toivottavasti myös poistamaan.

Ehkä minun suhtautumistani sotkee muutamat räikeät virheet kirjoituksessa, minun mielestäni. Yritän nostaa tässä nyt muutaman esille:

- Ei pakkoruotsin poistaminen ole perussuomalaisten juttu, pelkästään. Tai sitten heidän kannatuksensa on huomattavan paljon suurempi kuin mitä nyt vaalit osoittivat. Meitä on monia muitakin, jotka eivät tuosta pakkosyötöstä ole niin innostuneita. Muutenkin tässäkin keskustelussa perussuomalaiset on taas tuotu niin kirjoittajan kuin parin kommmentoijan puolesta esille jonkinlaisina karmeina pahanilmanlintuina. Minua se ällöttää, ihan kelvollisia ihmisiä hekin lienee ovat arjessa. Heillä on oma arvomaailmansa, joka demokratiassa on sallittu.

- Pakkoruotsin tilalle ollaan mukamas tuomassa itäsuomeen pakkovenäjää. Ei se ole ollut käsittääkseni kovinkaan monen pakkoruotsin vastustajan agendalla. Vaikka eduskunta suuressa viisaudessaan niin vääntikin asian. Mutta mahdollisuus valita vapaaehtoisesti myös venäjä ruotsin tilalle on kyllä sitä, mihin suuntaan voisi mennä.

- Mielestäni ainakin täällä US:n palstoilla on pakkoruotsin poistamisen yhteydessä monasti tuotu esille se, että pakkoruotsin poistaminen tottakai tarkoittaa myös pakkosuomen lopettamista. Pakon loppuminen ei tule tarkoittamaan sitä, etteikö noita kieliä edelleenkin opeteltaisi. Itse en ainakaan usko ko. kielten opiskelun kuihtumiseen, mutta näemmä se on suuri pelko monella.

- Minä en ainakaan osaa nähdä, että Suomessa olisi kaksi eri kansakuntaa eli suomensuomalaiset ja suomenruotsalaiset. Wikipedian mukaan kansakunta tarkoittaa

"tavallisesti ihmisryhmää, jotka asuu samalla maa-alueella ja joilla on yhteinen hallinto. Kansakunnan käsite on osa kansallisvaltion poliittista käsitteistöä, kun taas etninen ryhmä (tai kansa) viittaa ryhmään jolle on yhteistä tietyt kulttuuriset piirteet."

Käsittääkseni ruotsinkielisille ei ole muualla kuin Ahvenanmaalla oma hallinto. Muualla hallinto kaiketikin on sama molemmankielisille. Suomen kansakunta on rakentunut suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä, jotka ovat kirjoittajankin mukaan jo pitkään sekaantuneet keskenään ja muodostavat yhden kaksikielisen kansakunnan. Suomalaisuus ei ole kiinni äidinkielestä vaan jostain muusta. Lisäksi toteaisin, että kirjoittajalla on jonkinmoista epäjohdonmukaisuutta kuvatessaan jossakin tilanteessa suomenruotsalaisia kansakunnaksi, jossakin vaiheessa ryhmäksi ja jossakin vaiheessa ehkä vielä joksikin muuksikin.

- ruotsinkielisestä korkeakulttuurista. Huh huh. Totta kait historiallisesti kulttuuri on ollut enempi ruotsinkielistä, kun he kuuluivat taloudelliseen kermaan suomenkielisten keskittyessä enempikin pysymään hengissä ja muutenkin tarpeet taisivat olla Maslowin tarvehierarkiassa siellä alemmilla tasoilla. Mutta ei se tee siitä kulttuurista yhtään enempää suomenruotsalaisten henkistä omaisuutta. Molemmille (eli suomalaisille) se kuuluu ja kuuluu Suomen historiaan. Moinen vänkääminen on ainakin minun mielestäni tosiasioiden vääristämistä.

Suomenruotsalaiset kuuluvat Suomeen ja Suomen yhteiskuntaan. Ja he ovat omalta osaltaan hieno rikkaus Suomelle. En minä ainakaan halua heidän surkastuvan pois, miksi haluaisin ? En toisaalta myöskään usko, että ruotsin kielen pakkosyöttö kaikille koululaisille olisi tämän hetken yhteiskunnassa enään tarpeen - jos koskaan on ollutkaan. Kuten en usko pakkosuomenkaan. Suomessa on alueita, joissa on varmasti hyvä osata suomea, jos haluaa tulla toimeen. Samoin on alueita, joilla ruotsin kielestä voi olla todellista hyötyä. Jos molemmat kielet vapaaehtoistetaan, opiskelijoiden määrä vähenee alussa erittäin todennäköisesti. Onko se sitten pysyvää vai tilapäistä, sitä on vaikea sanoa. Mutta todennäköisesti sitten myöhäisemmällä iällä tapahtunut motivoitunut opiskelu kasvaa, jos ko. kieltä todellakin tarvitaan. Opettelevathan ihmiset muutenkin kieliä, jos niitä tarvitsevat. Toisaalta, pakkosuomen/pakkoruotsin poisto ei tarkoita ainakaan omassa mielessäni sitä, etteikö kieliä pitäisi opiskella vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Oppilaille tuodaan vaan lisää valinnanvaraa siihen, mihin kieliin he siinä vaiheessa elämäänsä keskittyvät. Mielestäni tämä voi olla suuri mahdollisuus Suomelle. Toivottavasti en ole yksin ajatuksineni.

Ymmärrän myös hyvin, ettei tämä asia todellakaan ole ainakaan kaikille pelkästään koulutuspoliittinen asia. Niin kuviteltuja kuin todellisia arvolatauksia on varmaan puolin sun toisin. Kaksikielisyys on rakennettu suomalaiseen yhteiskuntaan niin syvälle erilaisiin rakenteisiin, että ilman sen ymmärtämistä voi mennä ojasta allikkoon. Näin ainakin annetaan monien tahojen suunnalta ymmärtää. Ja niinhän se taisi tuo eduskunnassa asiasta tapahtunut keskustelukin pyrkiä osoittamaan. Vaikka täytyy kyllä myöntää, etten ihan kaikkea ainakaan siitä oikein itse allekirjoita. Mutta...

Toimituksen poiminnat