timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Onko eurasianismi fasismia?

Vladimir Putin on fasismin unohdetun perinteen, klerikaalisen fasismin, elvyttäjä. 1900-luvulla sitä esiintyi roomalaiskatolisessa maailmassa ja sen kannattajia sanottiin falangisteiksi. Klerikaalisen fasismin aika on koittanut taas ja tällä kertaa 2000-luvulla isovenäläisessä kreikkalaiskatolisessa maailmassa. 

Vertailemalla putinismin ja historiallisen fasismin eroja ja yhtäläisyyksiä voidaan yrittää ymmärtää, mitä Putin ehkä tavoittelee. Vanhan imperiumin palauttamien ja kristinuskoon perustuvan yhtenäisyyden tavoittelu voidaan nähdä piirteeksi maailmansotien välisen ajan ja toisen maailmansodan ajan ns. fasismin tunnusmerkiksi.   

Fasismiin kuuluu johtajakultti, joka tarkoittaa sitä, että johtaja, valtio ja kansa ovat yhtä erottamatonta kokonaisuutta: johtaja tulkitsee kansan sisimmät ajatukset, joihin kansalaisilla ei ole itsellään pääsyä ja johtaa valtiota kansantahdon mukaan. Fasismi on johtajavaltaista ja demokraattista. Fasistinen valtio on aito kansandemokratia. Fasistisena valtiona Venäjä on Putinin johtama kansandemokratia, jonka tahtoa Putin tulkitsee ylimpänä pappina. Jotkut ovat löytäneet tämän ajatuksen Rousseaun myöhäisajattelusta.

Falangistit voidaan nähdä roomalaiskatolisen maailman fasisteina, jotka yrittivät toteuttaa oikeistokonservatiivisia kristillisiä ihanteita. He ovat jääneet Saksan kansallissosialistien ja Italian fasistien varjoon. Heihin voidaan lukea erityisesti ne oikeistokonservatiivit, jotka olivat klerikaalisia, eikä esimerkiksi José Antonio Primo de Rivera. Falangistien kaukotavoitteena oli palauttaa Espanjan siirtomaaimperiumi. Fasismi on tyypillinen sateenvarjokäsite, jonka alle 1920-1950 välillä on voitu kasailla erilaisia ideologioita.

Falangistien katolinen fasismi on ajankohtaista juuri nyt, kun sille analoginen kiihkoisovenäläinen nykyfasismi syntyy silmiemme edessä. Jälkimmäinen on sekä kreikkalaiskatolista että klerikaalista. Klerikaalisuus merkitsee papiston osallisuutta fasismin ideologian ja käytännön kehittelyssä.

Kiihkoisovenäläisyyden mukaan ainoastaan isovenäläiset ovat aitoja slaaveja    

1800-lukuisena taustanaan kiihkoisovenäläisellä fasismilla on slavofiilinen kansallisromantiikka, jossa painotettiin isovenäläisten omaleimaisuutta ja Venäjän historiallista kutsumuskohtaloa. Se saattoi olla myös antisemiittistä. Falangistien aikana juutalaiset oli karkotettu Espanjasta, joten juutalaiskysymys ei ollut ajankohtainen, kuten Venäjällä oli aikaisemmin tai on nykyisinkin.

Tavoitetilana on perusslaavien eli isovenäläisten elvyttämä kreikkalaisen kirkon välttämä alkuortodoksisuus. Tavoitteena on siivota Eurooppa valhekristinuskosta ja ateisteista. Venäjän valtion olemassaolo on Iivana IV:n Julman ajoilta asti perustunut tämän messiaanisen tehtävän toteuttamiseen. Termi oikeistokonservatiivi merkitsee tässä Ranskan vallankumouksen luomien modernien ideologioiden vaikutusten kumoamiseen.

Isovenäläisyyttä slavofiilien perinteessä pidetään ja arvostetaan aitoperäisenä slaavilaisuutena, jonka läntisemmät slaavit ovat kadottaneet kohtaamiensa roomalaiskatolilaisuuden ja protestanttisen kristinopin vaikutuksesta. Slavofiilit olivat konservatiiveja taaksepäin historiassa katsovina ja korostaessaan yhteyttään keisariin, mutta radikaaleja kieltäessään oikeutuksen byrokraateilta, jotka eivät palvelleet oikeaa tsaaria. Istuvatkaan tsaarit eivät olleet oikeita tsaareja, jos he eivät olleet yhtä venäläisen kansan kanssa.

Puolaisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten piirissä on harmistuttu isovenäläistä ajatustapaa ja esitetty useasti vastaväite, jonka mukaan he ovat slaaveja, mutta sen sijaan isovenäläiset ovat slaavilaistuneita muita kansoja, joilla ei ole oikeutta edes pitää itseään slaaveina.

Euraasia-aate kiihkoisovenäläisyyden osana

Isovenäläisessä fasismissa on siis ajatus tosikristillisestä euraasialaisesta imperiumista, joka on kristillisen keisarillisen Rooman lopullinen muoto. Valtion ja Venäjän aitoslaavilaisen (isovenäläisen) kansan tehtävänä onkin vakiinnuttaa aito alkuristillisyys, jonka länsimaailma on turmellut.

Napoleonin sotien jälkeen tsaarin Venäjä oli johtava autoritaarinen oikeistokonservatiivinen suurvalta. Se teki parhaansa ja yritti tuhota uudet ideologiat, kuten liberalismin, nationalismin ja sosialismin (sekä kommunismin) . Venäjä pyrki suojelemaan itseään niiden turmelevalta vaikutukselta. Nostalgisuus tätä aikaa kohtaan on Putinin Venäjällä muodikasta.

Falangistisen fasismin historiallisena taustana on katolinen vastareformaatio, minkä vuoksi siinä vastustetaan protestanttista kristinuskoa ja tämän sekularisoituneita ideologisia muotoja, kuten liberalismia tai marxismia. 

Isovenäläisen fasismin taustana on em. lisäksi roomalaiskatolilaisuus, jonka vaarallisuutta on edustanut puolalaisuus.  Klerikaaliselle fasismille on luonteenomaista pyrkimys palata Ranskan vallankumousta edeltävään vanhaeurooppalaiseen sivilisaatioon. Isovenäläinen klerikaalinen fasismi pyrkii tätäkin kauemmaksi.

Isovenäläisen (kuten espanjalaisportugalilaisenkin) fasismin (ja kaiken fasismin) autoritaarinen ”kansansuvereeniusoppi” fasismin perustuntomerkkinä

Voidaan siis todeta slavofiilit kansansuvereeniusopillisiksi eli demokraateiksi, koska ajatuksenaan heillä oli, että tsaarin täytyi olla kansan tsaari eli kansan tahdon tunteva ja toteuttava tsaari ollakseen oikea tsaari, sellainen tsaari, jonka palvelijat olivat kansan olemuksen säilyttäjiä. Tämä myös osoittaa tsaarin jumalan asettamaksi. Tsaarin ei tarvitse olla monarkkinen hallitsija, jollainen esimerkiksi Putin ei ole. Siispä hän sopii kansan tsaariksi.

Putin on sopiva autoritaariseksi johtajaksi, jonka mystinen yhteys isovenäläiseen kansaan takaa sen, että hän tuntee kansan tahdon paremmin kuin kansa itse. Kansan alistuminen Putinin tahtoon on sitä, että kansa toteuttaa oman tahtonsa, jonka Putin sille kertoo.

Romanttinen isovenäläinen poliittinen ajattelu oli kansansuvereeniusopillista, joka erotti sen tsaari-Venäjän virallisesta kansallisuusopista, jonka mukaan kansan kuului passiivisesti alistua keisarivaltaan. Venäjän kansan/valtion kutsumuskohtalo liittyy isovenäläisen Moskovan kristilliseen tehtävään jatkaa kolmantena ja viimeisenä Roomana todellisen kristillisen roomalaisen keisariuden perintöä. Jumalan armosta Venäjän velvollisuutena toteuttaa maailmassa Iivana IV julman aloittamaa tosikristillisyyden lähetystehtävää.

Napoleonin sotien jälkeen tsaarin Venäjä oli johtava autoritaarinen oikeistokonservatiivinen suurvalta. Se teki parhaansa ja yritti tuhota uudet ideologiat, kuten liberalismin, nationalismin ja sosialismin. Venäjä pyrki suojelemaan itseään niiden turmelevalta vaikutukselta.

Isovenäläisessä fasismissa on siis ajatus tosikristillisestä euraasialaisesta imperiumista, joka on kristillisen keisarillisen Rooman lopullinen muoto. Valtion ja Venäjän aitoslaavilaisen (isovenäläisen) kansan tehtävänä onkin vakiinnuttaa aito alkukristillisyys, jonka länsimaailma on turmellut.

Isovenäläisen fasismin ja espanjalaisportugalilaisen fasismin samankaltaisuudesta  

Historiantutkija Paul Preston on dokumentoinut kirjassaan Espanjan holokausti kenraali Francisco Francon johtaman Espanjan sisällissodan kapinallisen osapuolen, falangistien, laajan terrorin, jota motivoitiin roomalaiskatolilaisen fasistisen ideologian avulla. Sisällissodan vuosina ja valtansa alkuaikana Francon johdolla toteutettiin terrorihallinto, joka nostaa hänet Stalinin ja Hitlerin tasolle. Tämä terrori kannattaa muistaa esimerkkinä siitä, kuinka myös klerikaalinen fasismi voi toimia oikeutuksena kansanmurhalle. Toinen esimerkki roomalaiskatolilaisesti motivoidusta valtioterrorista ovat natsien II maailmansodan ajan uskonnollinen kroatialainen fasismi, jonka toteuttajien terroritekojen kohteena olivat juutalaiset ja serbit.

Balkanilla II maailmansodan aikaan osa juutalaisista ja serbeistä pelastui kroatialaisfasistien julmuudelta sen vuoksi, etteivät fasistisen Italian armeijan upseerit sallineet valvomallaan alueella kroatialaisfasistien  terroritoimintaa. Vaikkakin Italian fasistihallitus oli kehottanut armeijaansa avustamaan kansanmurhassa, armeijan upseerit jättivät panemasta toimeen käskyt. He eivät noudattaneet natsi-Saksan hallinnon luovutusvaatimuksia, vaan pelastivat vainotut juutalaiset ja serbit.

Venäjän maahantunkeutuminen Ukrainaan - vertautuuko siihen, miten natsi-Saksa, Italia ja Portugali tukivat falangistien holokaustia 1936 - 1939 Espanjan sisällissodassa?

Espanjassa oli 1930-luvulla oikeistokonservatiivinen vallankumousliike, jolla oli suosiota Espanjan armeijassa. Sen onnistui kapinoinnillaan ajaa Espanjan tasavalta sisällissotaan vuonna 1936.

Vallankumouksen tavoitteena oli luoda yhtenäinen Espanja, josta puuttuisivat luokkaerot, alueelliset erot sekä kielelliset, etniset ja kulttuuriset eroavuudet ihmisten välillä. Siis tavoitteena oli luoda historiallisesti hajanaisesta maasta yhtenäisvaltio. Fasistisen vallankumouksen tavoitteena on yhteiskunnallisten luokka- ja muiden erojen hävittäminen. Tämäkin tavoite on luonteenomainen fasismille, joka on luokattoman ja yhdenmukaisen yhteiskunnan ihanne (kuten leniniläinen marxismi luokattoman yhteiskunnan tavoittelua).      

Onko Espanjan sisällissota analoginen Ukrainan nykyiselle sodalle? Pinnallisesti tarkastellen voidaan sanoa, että Venäjä (kuten natsi-Saksa 1936) tukee kapinaa Ukrainassa (kuten natsi-Saksa 1936 Espanjassa). Niin kuin Espanjassa 1931 tapahtui autoritaarisen monarkian syrjäyttänyt vallankumous, myös Ukrainassa tapahtui vallankumous, jolla syrjäytettiin autoritaarinen hallitusvalta. Tästä seurasi Venäjän maahantunkeutuminen Ukrainaan, jossa päinvastoin kuin Espanjassa ei puhjennut sisällissotaa.

Vaikkakin Espanjan vuosien 1936 - 1939 sotaa sanotaankin sisällissodaksi, se voidaan nähdä myös natsi-Saksan, Italian ja Portugalin Espanjan- hyökkäykseksi, jolla tuettiin Espanjan armeijan piirissä noussutta kapinaa laillista hallitusta vastaan. Epäonnistunut sotilaskapina oli jakanut kansan kahtia, minkä jälkeen em. maat tunkeutuivat Espanjaan tukemaan kapinallisia. Kuten natsi-Saksa, vaikkakaan ei heti 1931, kuitenkin vuonna 1936 tuki vuoden 1931 tapahtuneen vallankumouksen vastaisia voimia, Venäjä puuttui Ukrainan sisäisiin asioihin heti, kun vanha hallitus luhistui, kaappaamalla Krimin ja järjestämällä kapinan Ukrainan itäosiin.

Ukrainan kriisi on pelkästään Venäjän maahantunkeutuminen ilman mitään Ukrainan sisäistä vastakohtaisuutta sen väestöryhmien välillä

Espanjasta Ukrainan erottaa myös se, ettei Ukrainassa ollut paljonkaan Venäjän maahantunkeutumisen hyväksyvää väestöä.  Venäjä joutui tuomaan taistelijat rajan takaa. Ukrainan ns. kriisin tapauksessa sisällissodasta ei voida puhua. Espanjan vuosien 1936 -1939 sodasta puhutaan sisällissotana, koska sisällissodasta muodostui sodan tärkeämpi aspekti kuin akselivaltojen maahantunkeutumisesta.

1936 Euroopassa oli vahva katolinen oikeistomielipide, jossa kiistettiin Espanjan tasavallan legitiimiys. Tätä vastaava ilmiö voidaan havaita nykyisessäkin Euroopassa. Venäjän Ukrainaan tunkeutumisen ajan Euroopassa on vahva populistisoikeistolainen mielipide, jonka mukaan Ukrainan valtio ei ole legitiimi. Vuoden 1936 tilanteella oli erityisenä piirteenä kammo, joka kohdistui edistyksen nimissä tehtäviä uudistusliikkeitä kohtaan, koska Venäjän vallankumous oli pelästyttänyt Euroopan konservatiivit ja ajanut heidät myötämieliseksi oikeistosuuntaista vallankumouksellisuutta kohtaan. 

Espanjan ns. toinen tasavalta ei saanut teknologisesti uusinta aseapua muilta kuin Neuvostoliitolta. Espanjalle tuollaista aseapua ei antanut mikään muu valtio, joka olisi voinut antaa, kuten ainakin Yhdysvallat, koska jälkimmäinen ei nähnyt etunsa mukaiseksi silloisten poliittisten suhdanteiden mukaan antaa aseapua. Se ei halunnut ärsyttää katolilaisia, joiden oletettiin vastustavan Espanjan tasavaltaa tämän kirkkopolitiikan vuoksi. Tuolloin myös pidättäydyttiin aseistamasta Espanjan tasavaltaa myös kriisin eskaloitumispelon vuoksi.

Espanjan tasavaltalaiset uudistajat joutuivat Neuvostoliiton armoille ja pelkäämään sen liian pitkälle menevää sekaantumista maan asioihin. Neuvostoliitto oli lisäksi epäluotettava, koska se hylkäsi Espanjan heti, kun natsi-Saksa tarjosi Neuvostoliitolle liittolaisuutta. Natsi-Saksa, päinvastoin kuin länsiliittoutuneet, antoi Neuvostoliiton reunavaltiot tai lähiulkomaat Euroopassa Neuvostoliiton etupiiriksi.

Tällä hetkellä on vaarana, että Ukraina jätetään eräänlaista fasismia kehittävän Putinin Venäjän armoille, kun ei nähdä putinismin yhtäläisyyksiä historialliseen fasismiin tai joissakin piireissä ehkä haikaillaan uudestaan nykyfasismia täyttämään tyhjiötä, jonka leniniläinen marxismi jätti romahtaessaan.  Nykyfasismi on parempi termi kuin uusfasismi, joka on oikeastaan anakronistinen ilmiö. Putinismi ei ole anakronismi, vaan kiihkoisovenäläisyyden, eurasialismin ja valtioautoritäärisyyden muuttumista uudestaan kansanomaiseksi ilmiöksi.  

 

    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Korporativismi puuttuu tarkastelustasi. Ajatteletko, ettei se ole fasismille olennaista?

Toisaalta mietin, oliko Janukovichin aika jotenkin enemmän autoritääristä kuin Poroshenkon, että muuttuiko siinä nyt saman tien Ukraina autoritäärisestä avoimen demokraattiseksi? Ja että tukiko länsi Janukovichin kampittamista? Ja jos tuki, eikö se siten ole länsi, joka alunperin tuki kapinaa Ukrainassa, jonka seurauksena Venäjä alkoi tukea kapinaa Ukrainassa. Eikö Janukovichin hallitus ollut laillinen? Jos ei, miten se oli vähemmän laillinen kuin nykyinen?

Voiko olla, että tässä on oikeastaan korporaatiovetoinen, nationalistinen ("patriotistinen") USA kätyreineen vastaan nationalistinen, oligarkkivetoinen Venäjä?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Eikö Janukovichin hallitus ollut laillinen? Jos ei, miten se oli vähemmän laillinen kuin nykyinen?"

Laillinen toki oli mutta mitä luulet tapahtuvan Suomessa, jos Niinistö sanoisi Suomen irti EU:sta ja liittäisi Suomen BRICS:iin?

Tämä olisi mahdotonta koska Suomessa presidentti, (jolla ei muuten ole hallitusta niin kuin Janukovichilla näyttää olevan) ei pystyisi tällaista päätöstä tekemään. Jos näin kuitenkin tapahtuisi, luulen, että jotkut suomalaisetkin lähtisivät kadulle.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Andersson liioittelelee putinismin luonnetta.

Putinismi rakentuu ennemmänkin käytännössa stalinismille kuin perinteiselle oikeistofalangismille, vaikkakin putinismi samaistunee ennemmän tsarismiin kuin bolsevismiin symboolisaatteellisesti. Putinismin samaistaminen falangismiin ampuu pahasti yli.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Roomalaiskatolisessa espanjalaisportugalilaisessa sivilisaatiossa korporativismi on osa katolilaisuutta eli se sisältyy välttämättä sellaiseen fasismiin, joka on kristillisvetoista Espanjassa ja Portugalissa (tai muissa saman iberolaisen sivilisaation piirissä). Tuskin se on kaikelle fasismille välttämätöntä, mutta fasismin riittävä ehto se ei ole. Kreikkalais-katolis-slavofiilisessa fasismissa sitä ei välttämättä esiinny.

Ohjattu kapitalismi tai suunnittelukapitalismi sopii yhteen fasismin kanssa, mutta fasistisessa talousajattelussa vieroksutaan täysin vapaata kapitalismia. Natsien fasismi ei ollut korporatiivista, mutta jonkinlaista epäsuoraa valtiososialismia.

Yhdysvaltojen korporativismi on paremminkin liberaalikorporativismia kuin iberolaismaailman kansalliskorporativismia (tai italian vastaavaa korporativismia). Latinalaisen Euroopan syndikalistinen ammattiliittoperinne oli myös osatekijä fasismissa. Fasismi on hypridi-aate.

Tämä on vastaukseni kysymykseen korporativismista.

Ukrainan historiassa on esiintynyt vuodesta 1991 alkaen autoritäärisemmän ja ei-autoritäärisemmän vallan vaihtelua, olkoonkin että järjestelmä on koko ajan ollut presidenttivaltainen. Tämä on yhtäläistä Venäjän olojen kanssa. Talousuudistuksissa Ukraina oli vanhakantaisempi kuin Venäjä, joka oli ollut koko ajan kapitalismihenkisempi. Ukrainassa on ollut vahva poliittinen oppositio, joka on kyennyt kaatamaan hallinnon. Venäjä taas kärsii siitä, ettei ole kehittynyt vahvaa oppositiota. Tässä suhteessa Ukraina on muistuttanut demokratiaa, kun taas Venäjä ei, mutta Venäjä on olut taloudellisesti länsimaisempi.

Jeltsinin aikana Venäjä noudatti Yhdysvaltojen toiveita enemmän kuin samaan aikaan Ukraina. Uudistusmieliset kommunistit olivat vallassa Ukrainassa pitempään kuin Venäjällä. Ukrainan kapitalisoijat olivat aluksi juuri Venäjä-suuntautuneita. Venäjä vastustusasenne Ukrainan oppositon toimintaan näyttää kääntäneen Ukrainan oppositiovoimat Venäjää vastaan, mikä on hyödyttänyt Yhdysvaltojen pyrkimyksiä.

Janukovich törmäsi oppositioon Ukrainan myskyisässä sisäpolitiikassa ja lähti itse pakoon jättäen maan halliotuksettomaan tilaan, jonka uudet vaalit poistivat maan kaikissa osissa, jossa vaalit pidetiin. Puhuisin laillisuuden sijaan legitiiydestä eli esimerkiksi vaaleissa annetusta mandaatista. Alueiden puolue (Janun puolue) osallistui käsittääkseni vaaleihin.

Ukrainalisten ja isovenäläisten "mentaliteetit" ovat erilaisia, koska venäläinen on lojaali, mutta ukrainalainen on kasakka eli vapaa ja haluton olemaan hallittuna.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Ukrainalisten ja isovenäläisten "mentaliteetit" ovat erilaisia, koska venäläinen on lojaali, mutta ukrainalainen on kasakka eli vapaa ja haluton olemaan hallittuna".

Tämä on selvää tekstiä. Onhan se ripaska (tanssi) alunperin ukrainalainen kansantanssi vaikka se usein venäläisiin yhdistetään. En tosiaankaan voisi kuvitella kivikasvoisen V.Putinin tanssivan ripaskaa.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Ukrainassa kansantassista käytetään nimitystä hopak (venäjäksi gopak,ripaska tjm.) ja siihen kuuluvat akrobaattiset liikkeet. Myös kaukaasialaisessa kultuurissa esiintyy vastaavasti sotatansseja.

Hopak- liikkeistä on rekonstruoitu Ukrianssa taistelulajikin. Ukrainssa on perinteisesti harrastettu nyrkkeilyä, painia ja kammpailulajeja. Kasakat omivat vaikutteita arokansoilta ja mongoleilta. Mustanmerellinen kreikkalaismaailma (antiikin ajalta ja sen perinteet) ovat vaiukuttaneet muutoinkin kuin uskonnollisesti ukrainalaisuuteen.

Isovenäläisestä näkökulmasta Ukrainan erillisen kultuurihistorian painottaminen ei ole nähty suotavana, vaan ukrainalaiset on haluttu luokitella venäläisiksi ja pyritty karsimaan keinotekoisina kulttuuripiirteet, jotka yhdistävät Ukrainan ja ukrainalaiset lähialueen kultuureihin: kreikkalaisiin (joita elää vielä erityisesti Asovanmeren alueella), romanialaisiin (moldovalaisiin) ja puolalaisiin.

Alueellinen erilliskulttuuri ja ukrainan oma kieli (ero venäjään samaa luokkaa kuin ruotsin ja norjan välinen, hieman lähempi kuin suomen ja viron) sotii isovenäläisten hellimää ajatusta vastaan, että Ukraina on venäläisyyden alkuperäinen synnyinalue. Venäläisyys halutaan siis tulkita Moskovan alueen isovenäläisyydeksi ja torjua "länsi- tai etelävenäläisyys", johon on sekoittunut vieraita aineksia. Se on selitetty puolaisten ekspansioksi. Ukrainalaisuus on eteläslaavilaista lähempänä olevaa itäslaavilaisuutta tai eteläistä itäslaavilaisuutta vastapainona isovenäläiselle itäslaavilaisuudelle. Puolalaiset ovat länsislaaveina kieleltään kauempana kuin venäläiset uktainalaisista. Kuitenkin ukrainalaiseen mentaliteetitin on sekoittunut puolalaista individualismia. Kasakkakultuuri on syntynyt Ukrainassa, ei venäjällä.

"Etelävenäläinen" laulu- ja musiikkikulttuuri on paljolti peräisin Ukrainasta. Karjalassa kerätty venäläinen muinaiskansanrunous on synytynyt Kiovassa tai heijastelee Kiovan kulttuuria. Ns. venäläinen ruokakultuuri on osaksi ukrainalaista. Saattaa olla vaikeuksia erottaa ukrainalaista ja isovenäläistä kulttuuria. Tavallisesti monet ukrainalaiset piirteet tulkitaan isovenäläisiksi, koska Venäjän identiteetti on isovenäläinen. Myös Puolan kulttuurissa on piirteitä, joiden alkuperä on ukrainalainen (musiikki, kansanrunous jne.) Puolan vaikutuspiirissä olevat alueet ovat olleet vuosisatoja poliittisesti länttä.

1700-luvulle asti Donin, kenties Volkan, alajuoksu on kuulunut samaan kultuurialueeseen kuin kasakoiden Itä-Ukraina, kun taas Kiovan länsipuoliset alueet ovat 1700-luvulle asti selvästi kuuluneet alueeseen, jossa ollut läntistä vaikutusta. Isovenäjä on pohjoista ilmansuunnallisesti. Ukrainan kriisi vaatisi tietynlaisen kulttuurimaantieteellisen hahmotuksen.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kiitän vastauksesta korporativismiin. Mukava, että vaivauduit.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Timo Andersson, blokikirjoituksesi otsikko "Onko eurasianismi fasismia?" herää heti kaksi kysymystä: "mitä on eurasianismi ja fasismi?

Fasismi on tuttu käsite, koska venäläisten mukaan minäkin olen fasisti koska olen Suomen kansalainen ja Suomi kuuluu Euroopan yhteisöön, joka on fasistinen liike. Toinen määritelmä liittyy 1930 luvun Saksaan ja alunperin Italiaan, mutta ei siitä sen enempää.

Eurasianismi sitävastoin on minulle täysi outo käsite. Kai se tarkoittaa Euraasia-aatetta mutta mitä se sitten on ja onko kysymys samasta kuin fasismi selviää vasta kun olen tarkemmin lukenut koko kirjoituksen.

Nämä blokikirjoituksesti ovat hieman sellaisia "pro gradu" töitä, että menee hieman aikaa mutusteluun.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneen poliittisessa filosofiassaan toimintaa korostaneen liikkeen ja puolueen nimestä tuli yleistermi, jolla kuvailtaan ensimmäisen ja maailmansodan välisen ajan samankaltaisissa olosuhteissa ja keskinäisesti samankaltaisia liikkeitä, organisaatiota ja puolueita. Sanalla tarkoitettiin sekä ideologiaa että organisoitumstapaa, joka painotti sotilaallisuutta. Sanaa on käytetty Italian, Saksan ja mikä usein unohdetaan myös Espanjan ja Portugalin yhteydessä. Iberian niemikaan alueella on ollut fasismin muunnelma, jota sanotaan falangismiksi ja jota esiintyy tai on esiintynyt myös Etelä-Amerikassa.

Sen vuoksi, että Stalinin aikana fasismia alettiin käyttää leimakirveenä, juuri pohdiskekenkin, onko 1800-luvun venäläisestä romantiikasta nousseelle slavofiilisyydelle (eli slaavilaisen kultuurin selittäminen isoslaavilaiseksi) perustuva nykyinen poliittinen ideologianrakennus eli juuri eurasianismi tai Euraasia-aate Venäjällä fasismin tunnusmerkistön täyttävä. Näin käytetty fasismi-termi on pelkästään kuvialeva eikä siten arvovarautunut kuin neuvostolaisperinteessä, jossa korostuu vihjemerkitys negatiivisesti. Suurvaltaimperialismin palauttamisen halu on ollut yhteinen 1930- ja 1940-luvun ns. fasisteille (Italian jo 1920 luvulla syntyneelle fasismille).

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Nyky-Kiina on myös fascistinen (kantasanahan on fasces); ohjattu markkinatalous, autoritäärinen valtio, yhden puolueen valta ja kansallisen perinnön (kungfutselaisuus) sekä isänmaallisuuden korostaminen.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Se on juuri kantasana, joka perustui Rooman valtakunnassa joidenkin viranomaisten kantamaan vitsakimppuun. Em. liikkeille on tyypillistä pyrkimys elvyttää jotakin myyttistä tai historiallista traditiota eli traditionalismi, kansakunnan yhtenäisyys ja oman kansakunnan asema jollakin tavoin valittuna edistämään jotakin laajempaa kultuurin tai sivilisaation lähetystehtävää. Valtiokäsitys vaihtelee autoritäärisestä totalitääriseen. Näyttää, että kommunismia toteuttamaan pyrkineissä valtioissa, joissa on luovuttu vanhasta politiikasta, näytetään kehiteltävän instituutioita, jotka muistuttavat historillisen fasismin instituutioita.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tässä ohjelmassa http://sverigesradio.se/sida/avsnitt?programid=1300 Per Svensson laittaa vastakkain "Putinin kaverit" ja liberalismin. Hän myös ylistää liberalismin aikakautta jonka hän sanoo olleen vallitseva kauan aikaa.

Toimituksen poiminnat