timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Sananvapaudesta, sen vastustamisesta ja väkivaltaan alistumisesta

Mitä sananvapaus on? Todetaan, että sanomisen vapaus on vapautta sanoa kaikkea, mikä ei vahingoita toista. Ainakin sanavapaus on epäselvää siitä keskustelijoille. Kun sen yhteydessä puhutaan esimerkiksi vastuusta, itse asiassa halutaan poistaa sanavapaus. Perussuomalaiset esimerkiksi haluavat poistaa sananvapauden niiltä, jotka eivät ole perussuomalaisia, vihreät niiltä, jotka heidän mielestään vastustavat ympäristöarvoja, oikeistolaiset ja vasemmistolaiset toisiltaan.

Em. halusta vaietaan, mutta se paljastuu vastuupuheesta, koska se sisältää ajatuksen, että ainoastaan jotkut, lähinnä vain oman aatesuunnan omaksuneet, ovat kykeneviä vastuullisuuteen, joka oikeuttaa vapauden käyttämisen. Yllättävästi vapaus ei olekaan arvovapaa termi, vaan on sallittu vain niille, joilla on puhujan mukaan juuri ne oikeat arvot, joiden kannattajilla on yksinomaan oikeus olla vapaa. 

Luetteloa voi jatkaa - fundamentalistiset islamistit haluavat poistaa vapauden uskonluopioilta ja niitä, jotka ovat poikkiteloin viimeiselle jumalalliselle ilmoitukselle eli islamille. He menevät niinkin pitkälle, että he murhaavat tilaisuuden tullen sekä luopiot että islamin tiellä olevat. Charlie Hebdon- tapaus on merkki tästä. Vapauden poistaminen ei riitä, poistetaan myös elämä.

Sananvapautta poliitikot vastustavat teeskennellen sen puolustajaa

Tiivistäen: sananvapauden rajoittajat tai poistajat ovat yleensä olevinaan sen kannattajia. Vastuuseen vedoten vaaditaan sananvapautta pois niiltä, jotka he tuomitsevat vastuuttomiksi eli niiltä, jotka sattuvat olemaan eri mieltä kuin he.  Moni sanoo siis kannattavansa sananvapautta, mutta haluaakin rajoittaa sitä, puhuukin oikeudesta sananvapauteen eli rajaamaan sananvapauden rajattuun vapauteen. Kun ei haluta vapautta ilman vastuuta, vaaditaan enemmän vastuuta, vähemmän vapautta: vastuun nimissä halutaan poistaa sananvapaus.

Vapautta ei ole, ellei ole toimivia subjekteja (ihmisiä), ellei kukaan tai mikään estä subjektien toimintaa ja ellei toiminta ole tavoitteellista jossakin mielessä, so. mukautumista johonkin, kuten itsesäilytystä tai laajemmin tavoitteellista ympäristön ehtojen puitteissa.

Mitä sananvapaudella tulisi tarkoittaa?

Vapaus (J. S. Millin Vapaudesta- esseen mukaan) on sitä, ettei ole estettä toimia omalla tavallaan, kun toimija ei aiheuta haittaa toisille toimijoille. Haitattomuus konstituoi oikeuden vapauteen, myös sananvapauteen.  Tässä huomio yksilönvapaudessa kohdistuu kolmen asian sijasta kahteen. Toimijoina otetaan huomioon kaikki täysi-ikäiset ihmiset, ja se, ettei ole esteitä.

Niin pitkälle kuin yksilö ei haittaa muita relevantilla tavalla, muilla ei ole sananvaltaa hänen toimintaansa, joten hän päättää aivan itse siitä, mitä hän sanoo. Implisiittisesti toiminta on siis itsesäilyttävää tai/ja itsehallinnollista. Muilla ei ole mitään tekemistä hänen elämänsä ja hänen itsemääräämisensä kanssa, mutta hänellä on, joten hänellä on oikeus omaan puheeseensa. Muilla ei ole. Muiden ei tule määritellä hänen elämäänsä.

Kun toisia ei voida vahingoittaa pelkästään kieltä käyttämällä, puhuttu, kirjoitettu yms. sana ei kuulu seikkoihin, joista voisi sanoa, että se vahingoittaisi muita. Niin kauan kuin toiset ihmiset ovat vastuullisia, heidän tulee pystyä sosiaalisessa elämässä pidätellä sellaisia halujaan, jotka tuottavat vahinkoa toisille. Islamistiterroristit eivät kyenneet tähän. Sen sijaan, että he olisivat kanavoineet tuhoamishalunsa sanoiksi, jotka eivät vahingoita muita, nuo islamistit ryhtyivät murhatekoihin.

Hyökkäykset sananvapautta vastaan edistävät sopeutumista väkivallan uhkaan

Suomessa julkisissa puheenvuoroissa vaaditaan ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka eivät kykene hallitsemaan omia tuhoamishalujaan, kun vaaditaan länsimaalaisten sanavapauden rajoittamista tai poistoa sen vuoksi, etteivät islamistit pysty omia murhahimojaan pidättelemään kypsien länsimaisten ihmisten tavoin.

Länsimaisiin ja islaminuskoisiin sovelletaan kaksoisstandardia. Edelliset katsotaan velvollisiksi sietämään sanallista, jopa satiirista kritiikkiä, kun taas islaminuskoiset oletetaan lapsen asteelle jääneiksi ja kyvyttömiksi noudattamaan sietämisvelvollisuutta. Tämä asenne on piilorasistinen.

Kiellämme fundamentalististen islaminuskoisten ihmisyyden ellemme myönnä että heillä on samat velvollisuudet sanojen sietämiseen kuin pidämme luonnollisena länsimaalaisille ihmisille  

On yllättävää, että monet rasismin sanoissaan tuomitsevat, suorastaan kannattavat tekojen tasolla rasismia. Perussuomalaiset poliitikot ovat vähemmän rasistisia kuin muut poliitikkomme. He tahtovat nostaa islamistit ihmisten tasolle, muiden vaatiessa näiden pitämistä alaikäisinä. Vaikkakin maahanmuuton vastustuksessaan perussuomalaiset saattavatkin vedota ajatukseen, etteivät maahanmmuuttajat ole samojen mittojen mukaan ihmisiä kuin kantasuomalaiset, nyt islaminuskoa tunnustavat fundamentalisti-terroristit ovatkin heidän mukaansa kantasuomalaisten kaltaisia, koska heitä pidetäänkin vastuulllisina siitä väkivallasta, jota he ovat tosiasiassa harjoittaneet.

Sen sijaan satiirin kriminalisoimista vaativat ns. suvaitsevaiston edustajat väittävät tosiasioiden vastaisesti, että sanat voivat aiheuttaa fyysisiä vammoja fundamentalistisille islamisteille. Sen sijaan länsimaalisia he pitävät täysin haavoittumattomina sanoja ja satiiria vastaan. Mahdollisesti poliitikkomme vaativat islamistiterroristien tuomitsematta jättämistä, jos heitä joskus saadaan oikeuteen heidän syyllistyttyään vastaavanlaiseen terroritoimintaan.  

Kristinuskon ja islamin yhteisistä juurista       

Islamilla ja kristinuskolla on yhteistä. Kristinuskon historian olennainen osa ovat juutalaisvainot. Kristinopin mukaan Kristuksen toisen tulemisen merkki on, että juutalaiset kääntyvät kristityiksi. Mitä vähemmän juutalaisuskoisia olisi, sitä lähempänä olisi Kristuksen paluu. Juutalaisten hävittäminen olisi ominaan jouduttamaan maailmanloppua. Tässä mielessä antisemitismi kuuluu kristinuskoon. Tässä suhteessa islamin suhde kristinuskoon muistuttaa kristinuskon suhdetta juutalaisuuteen.

Islamin ilmoitustotuus vahvistuu sitä mukaa, kuin kristityt luopuvat vanhasta uskostaan, vaikkakaan islam ei tee varsinaisesti lähetystyötä. Kristinuskon tulee väistyä islamin tieltä, kuten juutalaisuuden kristinuskon tieltä.  Islaminuskoiset ovat oppineet varmaankin kristityiltä uskomuksen, että viimeisin ilmoitus on aina se, johon ihmiskunnan tulee mukautua. Viimesiimmän ilmoituksen haltijoilla on oikeus vaatia aikaisempien ilmoitusten vastaanottajia ainakin tunnustamaan viimeisin ilmoitus tähän mennessä lopullisimmaksi.

Islamilainen suvaitsevuuden hyve ja sananvapaus

Uusimman ilmoituksen kontekstissa suvaitsevuuden hyve, joka Muhamedilla oli ja jota muslimin kuuluu harjoittaa, on sitä, että juutalaisten ja kritittyjen sallitaan pysyä vanhentuneen ilmoituksen piirissä, elleivät vanhentuneesta kiinnipitäjät aktiivisesti vastusta uusimman ilmoituksen levittämistä eivätkä niiden kääntymistä siihen, jotka haluavat tulla uusimman ilmoituksen piiriin. Heidän ei ole pakko.

Tietenkään täysiltä pakanoilta ja ateisteilta kenenkään muslimin ei tarvitse kysyä, vaan heidät saa tai pitääkin pakottaa muslimeiksi. Kristinuskoon kääntymisellä ei ole mitään mieltä muslimin silmissä, koska islamhan on viimeisin ilmoitus. Ateistille tai pakanalle ei kuulu sananvapaus, kuten ei yleensäkään uskonnonvapaus, jos asiaa pohditaan islaminuskon oppien kannalta.

Islaminuskoisilla ei ole oppivapautta. Kristityillekään ei ole myönnetty historiallisesti kirkkokuntien piirissä mitään oppivapautta. Kristinuskon eri suuntauksissa oman suuntauksen oppi on se oikea eikä ole mitään oppivapautta suunnan piirissä.     

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Sinun pitäisi Timo olla ehdokkaana 2015 vaaleissa! Todella hyvä blogi hienossa sarjassasi tällä alustalla. Nyt on alkanut näiden ehdokkaiden sisällättämön sisällön ulostelu ja varmasti jatkuu vaaleihin asti. Esimerkkinä hämäyksestä Nasiman blogi feelgoodista Sibelius mukaan lukien.
Maa syöksyy kohti turmiota ja jotkut vain jajattelevat muun köörin mukana jänskiä juttuja. Trollit dementoi Hanneksenkin Nato-myönteisyydestä ja parasta oli yhden naisen diagnosoiva tuomio Sanon kyllä en Natolle kun on noita maksuja jo sinne Unioniin, niin se äänioikeus?
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Onko piilorasistista todeta ettei kaikki kulttuurit ole yhtä "kehittyneitä" ?

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Se, että toisella ihmisellä on eri lähtökulttuuri kuin itsellämme, ei saisi vaikuttaa siihen, miten arvioimme häntä ihmisenä. Eri lähtökulttuuri ei alenna esimerkiksi maahanmuuttajan syyntakeisuutta, ei tilapäisesti eikä pysyvästi. Jos syyntakeisuus alenee, niin syy on pikemminkin yksilössä, psykologisissa, yhteiskunnallisissa seikoissa ym. takijöissä, mutta ei hänen lähtökulttuurissaan.

Päinvastainen ajattelu on kulttuurideterminismiä, jonka mukaan yksilön väitetään olevan oman kulttuurinsa tuote. Kulttuurideterminismi on kestämätöntä.

Suosisimme oikeudessa terroristia, jos jättäisimme hänet tuomitsematta hänen erilaisen kulttuuritaustansa vuoksi. Sen sijaan meidän tulee oikeudessa arvioida häntä yksilönä ja hänen yksilöllistä valmiuttaan olla vastuullinen teoistaan.

Koska rotuja tuskin on olemassa, rasismi ei ole biologista, vaan juuri päivittämättömien kultuuristen ennakkokäsitysten seuraamista eli sitä, ettemme ole pyrkineet oppimaan kokemuksesestamme ja sen mukaan muuttamaan ennakkokäsityksiämme.

Kulttuurideterminismi on kestämätöntä, koska en ole ensinnäkään nähnyt niin hyvin määriteltyä kulttuurin käsitettä, että sillä voidaan tyydyttävästi selittää yksilön tekoja.

Toiseksi emme kykene esittämään kriteeriä, jonka nojalla jokin kulttuuri on toista edistyksellisempi.

Kulttuurikäsitteitä on luontevaa pitää deskriptiivisinä, tapoja kuvailevina. Niillä ei ole normatiivista sisältöä. Tämä ehkä johtuu osaksi juuri siitä, ettei meillä ole välttämättä tyydyttävää kriteeriä kulttuurin edistymisen asteen osoittamiseen, osaksi siitä, että saatamme pikemminkin liioitella kuin väheksyä oman ja vieraan kulttuurin eroja. Jos olisi jotakin normatiuivista, niin mihin se perustuisi?

On epäoikeudenmukaista maan syntyperäisiä kansalaisia kohtaan, jos oikeus antaa heille esimerkiksi ankarampia rangaistuksia kuin sellaisen kulttuurin edustajille, joista me ajattelemme, että he ovat meitä vähemmän edistyneitä vain siksi, että satumme ajattelemaan näin.

On tyypillistä ihmisille pitää omia tapoja parempina, koska he saattavat olla sokeita niitä arvioimaan, kuin vieraan kulttuurin tapoja. Sekä meidän että maahanmuuttajan on hyvä yrittää arvioida toisiamme ihmisinä, jotka pystymme mukautumaan uuteenkin kulttuuriympäristöön, jos haluamme.

Toimituksen poiminnat