*

timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Kun Venäjä hajosi 1918, miksi Valkoarmeija hävisi sodan?

Venäjän ja Ukrainan "vihreitä" talonpoikaisliikkeitä ja kansallismielisiä liikkeitä näyttäisi voitavan moittia siitä, etteivät ne liittoutuneet bolsevikkeja vastaan. Selitykseksi ei riitä kuitenkaan pelkkä hyödyllinen idiotismi, koska lopputulos on osaksi tarkoittamaton lopputulos: punaisten voiton varmisti 1918-21 sodassa talonpoikien ja kansallismielisten liikkeiden tekemät valinnat.  Esimerkiksi "vihreisiin" lukeutuvia mahnovilaisia näyttääkin olevan mahdollista moittia siitä, että he liittoutuivat bolsevikkien kanssa kenraali Wrangelia vastaan.

Mitä jos Nestor Mahno ja mahnovilaiset olisivatkin liittoutuneet Wrangelin kanssa bolsevikkeja vastaan, niin olisiko lopputulos ollut toinen? Olisiko voinut syntyä moderni Venäjä tai olisiko voittanut taantumus? Ollemme uudelleen saman kysymyksen edessä? Onko Venäjän historissa jokin määrätty "logiikkansa", josta ei ole pystytty vapautumaan ainakaan vielä?

Vastaava kysymys voidaan mielestäni esittää myös kansallismielisille ryhmille, Suomen, Viron ja muiden balttien sekä puolalaisten itsenäisyysväelle.  Itsenäisyystavoite ja valkoisten taipumattomuus pyrkimyksessä kenties sulki pois tämän mahdollisuuden. ”Vihreiden” talonpoikaisliikkeen (mm. mahnovilaisten) alueelliset intressit olivat analogisia.  Vihreeseen liikehdintään tuolloin jo hajonneella Venäjällä kuuluu myös Karjalan metsäsissien kapina, josta Suomen historiassa puhutaan 1920-luvun heimosotina.

Voidaan ehkä olettaa, että Mahnon liittoutuminen Wrangelia vastaan auttoi bolsevikit voittoon.  Näin ratkaisevaa merkitystä koko valtakunnan osalta tuskin Mahnolla oli. Jälkikäteistarkastelussa näyttää siltä, että hänen liittoutumispolitiikkansa olisi pitänyt olla jotenkin toisenlainen loppupelissä.  

Ehkä, mutta tiedämme, etteivät Venäjän valkoisten taustavoimat olisi hyväksyneet Vapaan territorion vapaana ja itsenäisenä säilymistä. 1920-luvulla bolsevikit olivat jo sangen vahvistuneet, kun aiemmin he olivat olleet heikkoja sotilaallisesti, puhumattakaan siitä, että heikkoja olivat vieläkin kannatukseltaan.

Aiemmin bolsevikit oli turvallinen liittolainen heikommuuttaan eikä siis minkään tyhmän päävihollinen. Valkoiset koettiin päävihollisiksi monen Venäjän hajoamissodan osapuolen katsannossa.

Olisiko vihreiden talonpoikaisarmeijojen liittoutuminen Venäjän valkoisten kanssa bolsevikkien tappioon?

Voidaan myös kysyä, miksi Venäjän valkoisten armeijojen ei onnistunut liittoutua mahnovilaisten tai muiden ”vihreiden” liikkeiden tai kansallismielisten liikkeiden kanssa. Kysymys johtaa meidät Venäjän kansallisuus- ja aluekysymyksiin keisari – Venäjän hajoamisessa vuonna 1918.

Itse asiassa kaikki kansallismieliset tai ”vihreät” eli talonpoikaiset liikkeet tekivät saman virheen tai valkoiset tekivät virheen, kun he eivät pystyneet tekemään kompromisseja talonpoikaisten tai kansallismielisten kanssa. Venäjän valkoiset yhdistettiin (oli se oikein tai väärin) isovenäläisyyteen. Bolsevikkien isovenäläisyys näyttää paljastuneen vasta, kun he nousivat niin vahvoiksi, että he alkoivat ahnehtia takaisin eroon päässeitä Venäjän entisiä alueita.        

Keisari -Venäjän hajoaminen ja valkoisten tappio Venäjällä vuonna 1918

Venäjän keisarikunnan hajoaminen vuonna 1918 perustui alueelliseen ja kansallismieliseen liikehdintään, voidaan väittää.  Kokonaistilanne voidaan hahmottaa siten, että Venäjän valkoiset (myös ympärysvaltojen interventiojoukot), punaiset (bolsevikit ja vasemmisto-SR:t) ja vihreät (antonovilaiset ja mahnovilaiset) sekä kansallismieliset (Ukrainan petljuralaiset, keskusvaltojen interventiojoukot ja Puolan joukot) olivat neljä eri osapuolta.

Venäjän valkoiset hävisivät siksi, etteivät he kyenneet liittoutumaan vihreiden ja kansallismielisten kanssa punaisia vastaan. Punaiset liittoutuivat vihreiden ja kansallismielisten kanssa tapaus- ja tilannekohtaisesti. Valkoisten taipumattomuus suostumaan siihen, että Venäjän eri alueet irrottautuisivat Venäjästä, oli syynä. Bolsevikit olivat taipuvaisempia taktisista syistä, siis käytännöllisesti viisaampia, machiavellistisimpia. Asetelma mielestäni perustuu Venäjän kansallisuuskysymyksiin.      

Miksi Puola piti Venäjän valkoarmeijaa päävihollisenaan eikä bolsevikkeja?

Nestor Mahnon mahnovilaista armeijaa suurempi lähes puolen miljoonan armeija, eli Józef Piłsudskin Puolan armeija johtajansa ilmoituksen mukaan vältti taistelemista bolsevikkien kanssa samaan aikaan, kun jälkimäiset taistelivat Venäjän valkoarmeijan kanssa, koska Venäjän valkoisten tiedettiin olevan haluttomia hyväksymään Puolan itsenäisyyttä, ja voidaan luetteloa jatkaa: Suomen, Ukrainan kansallisen tasavallan (josta keskustelin) tai Viron tai Mahnon Vapaan territorion itsenäisyyttä.

Puola voisi pitää Mahnon potentiaalisena liittolaisena. Ukrainan Keskusradan armeija, siis Simon Petljuran armeija, oli muistaakseni tässä vaiheessa sulautunut puolalaisiin. Puolalla ja Keskusradalla oli reunavaltiosopimus ja itse asiassa Rudolf Holsti oli neuvotellut vastaavasta sopimuksesta Puolan kanssa, mutta Suomen eduskunta ei suostunut hyväksymään sitä.  Myös osa Keskusradan ryhmistä oli kiinnostunut liittoutumisesta bolsevikkien kanssa. Keskusradan ja Puolan päävihollinen olivat Venäjän valkoiset, koska nämä eivät kannattaneet edes taktisesti Venäjään kuluvien alueiden irrottautumista.

Miksi ”vihreät” eli talonpoikaisliikkeet eivät liittoutuneet Puolan kanssa?   

Olisiko Mahnon liitto Puolan kanssa ollut mahdollinen? No, saattoihan olla, ettei Puola olisi hyväksynyt Itä-Ukrainan irrottamista Puola-Ukrainan liittovaltiosta, joka olisi saattanut olla Puolan tavoitteena. 

Viittasin aikaisemmin seikkaan, etteivät Mahno ja Simon Petljura, joka liittoutui 1912-luvulla Puolan kanssa, kyenneet sopimaan kuulumisesta samaan valtioon. Erottavana asiana lienee kansallismielisen Keskusradaa kannattaneen sosialistin Simon Petljuran ja Mahnon väliset erot käsityksessä valtiosta. Mahnohan oli anarkisti. Toisaalta Petljura haki tukea ja liittolaisuutta Saksalta ja Puolalta.      

Tambovissa Venäjällä oli antonovilainen talonpoikaisliike, joka oli ”vihreä” liike (siten kuin Mahno- liikekin), jossa aatteellisena piirteenä oli sosialistivallankumouksellisuus (SR:läisyys), joka oli niin ikään ollut bolsevikkien puolella Venäjän valkoisia vastaan ja ideologisesti lähempänä kuin Mahno-liike.  Muistaakseni vuonna 1923 bolsevikit kukistivat sen, kun se oli taistellut jonkin aikaa bolsevikkeja vastaan. Tunnetuin, eniten bolsevikkeja pelottanut liike, oli Kronstadtin matruusien kapina 1920, jossa vaadittiin neuvostovaltaa ilman bolsevikkeja.

Miksi ihmeessä tulevan Neuvostoliton alueen talonpojat hyväksyivät passiivisesti bolsevikkivallan 1924 mennessä?    

Valkoiden tultua heidän lyömikseen bolsevikit kohtasivat omien riviensä hajoamisen. Käsittääkseni yleensä voidaan sanoa vuosista 1920 - 1921, että asettumalla NEP- talouspolitiikkaa kannattamaan bolsevikit onnistuivat taivuttamaan maaseudun talonpojat laskemaan aseensa ja laajat sotilaskapinat laantumaan puna-armeija varuskunnissa.

On luultavaa, että talonpojat kannattivat bolsevikit haastaneita poliittisia liikkeitä pragmaattisista syistä, kun bolsevikit toteuttivat pakko- ja riistoverotuksellista sotakommunismia. Talonpoikien enemmistö ei ollut mahnovilaisuuden tai muiden bolsevikkien vaihtoehtona esiintyvien aatteiden puolella ideologisista syistä.

      

   

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Pekka Heliste

Punaiset voittivat, koska nuo talonpojat alkoivat tukea punaisia.

Tämä johtui siitä, että valkoiset ja tsaarin hallinto olivat julmempia kuin punaistan hallinto

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Taponpojat uskoivat, että valkoiset säilyttäisivät aateliset suurtilat, joiden jakamista omalle sosiaalityhmälleen eli maauudistusta talonpojat toivoivat. Punaiset olivat vain olevinaan tämän uudistuksen kannattajia. Itse asiassa he tavoittelivat talonpoikien vastustamia suuria kollektiivitiloja, jotka oli määrä asettaa bolsevikkipuolueen ja -valtion valvontaan. Tämä oli selvää talonpojille sotakommunismin aikana, mutta he alkoivat uskoa siihen, etteivät bolsevikit tavoittele kollektiivitiloja. Sotaväsymys saattoi saada talonpojat omaksumaan tämän itsepetoksen.

Sotakommunismista kirjoitin:

http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1761...

Kapinat ja talonpoikaisrauhattomuudet saivat bolsevikit suostumaan NEP-politiikkaan. Suostuminen oli tilapäistä ja, kuten voimme lukea Aleksandr Solženitsyn Vankileirien saaristosta, kuinka kaikessa hiljaisuudessa alettiin vangita niitä, jotka olivat vaatineet sotakommunismin aikana maauudistusta.

Vankileirijärjestelmä syntyi jo sotakommunismin aikana. NEP:n tapaisen politiikan vaatijat tuhottiin, kun bolsevikit alkoivat ajaa sitä. Tämä oli johdonmukaista bolsevistista politiikkaa.

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Mahnolaisten taistelu Wrangelin joukkojen kanssa ei ollut niin merkittävää kuin vuotta aikaisemmin tapahtuneet taistelut Denikinin joukkoja vastaan; käytännössä Mahnolaiset pysäyttivät Denikinin etenemisen kohti Moskovaa.

Stolypinin osin keskenjäänneen maauudistuksen tulokset eivät olleet vielä vakiintuneet ja maaseudun väestöstä suuri osa ei ollut tyytyväinen malliin jossa muodostettiin varsin suuria tiloja. Bolsevikit käyttivät tätä eripuraa hyväkseen kääntääkseen maattomat tai pientilalliset suuurempien tilojen omistajia vastaan.

Meillähän talonpoikainen omistus oli jo vuosisatoja vanhaa ja tämä käytännössä ratkaisi sodan jo ennen alkamistaan valkoisten hyväksi. Toisin kuin Väinö Linnan teoksissa annetaan ymmärtää, torpparit ja mäkitupalaiset olivat melko pieni vähemmistö taisteluihin osallistuneissa joukoissa ja heitä oli molemmilla puolilla kutakuinkin yhtä paljon.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Denikin oli onnistunut lyömään bolsevikit ja avaamaan tien Moskovaan, joten ilman Mahnoa Denikin olisi valloittanut Moskovan.

Länsimaiden ja Venäjän maanomistusolojen ero palautuu jo Pietari I ja Katariina II aikoihin. Moskovan ruhtinaskunnan perinteiden mukaan tsaari oli ylin maanomistaja, jonka ylimpiä palvelijoita olivat aateliset ilman henkilökohtaista vapautta tai ainakin merkittävästi kaveannettua. Uuusitaja tsaarit vapauttivat aatelsion henkilöt hallitsemaan maitaan, mistä seurasi maaorjaväestön aseman merkittävä huonontuminen.

Aleksanteri II aikaan maaorjat vapautettiin, ja vaikkakin saivat maata, jäivät tyytymättömiksi siksi, että aateliston onnistui varata itselleen runsaasti maata. Talonpoikainen maa annettiin kuitenkin kyläyhteisön hallintaan. Stoypin maareformi oli ensimmäinen yritys saada aikaan yksityinen maanomistus. Näin tapahtui alueilla, joilla maa oli kartanomaata. Venäjällä tehtiin maauudistuksia, jotka olivat yleensä puolittaisia: jättivät talonpojat mir-yhteisön jäseniksi. Aatelisto oli tarpeeton poliittisesti, koska sen ei onistunut rajoittaa hallitsijanvaltaa (mikä olisi länsimaistanut maata).

Paenneet entiset maaorjat kasakoiksi ryhtyneinä 1600-luvulla olivat uhka tsaarinvalle. Venäjän ja Ukrainan historia tuntee laajoja kasakkakapinoita (myös Puolaan vanhastaan kuuluneilla alueilla Puolan ja Venäjän kesken jaetussa Ukrainassa).

Ukrainassa aatelinen maanomistus keskittyi maan koilisosaan, mutta aatelisto puuttui esimerkiksi kasakka-alueita. Siperiassa talonpojat olivat vapaita aatelisvallasta, vaikkakin asuivat valtion maalla.

Vapaiden talonpoikien asuttamilla alueilla tavallisesti (kuten Nuojasodan aikaan Suomen Pohjanmaalla) talonpoikaiskapinat olivat tapoja estää aateliston vallan ulottuminen alueilleen. Tämä on ollut kasakkakapinoiden taustalla ja Mahnokin oli kotoisin vahvojen kasakkaperinteiden alueelta. Moskovan ruhtinaskunnan perinteisillä alueilla talonpojaikaiskapinat olivat harvinaisempia. Alisen Volgan, Donin ja Dnieprin kapinat ovat olleet motivaatiopohjaltaan enemmän poliittisia, kun taas entisten maaorjuusalueiden liikehdinnät taloudellisia.

On totta, ettei Suomea voi verrata Venäjän perinteisiin maaorjuusseutuihin, joille maaomistus ei ehtunyt milloinkaan tulla, koska Neuvostolitto toi sinne valtiosidonnaiset kollektiivinsa myöhemmin.

Suomen torppareista sanoisn, että Suomen perintötorpat olivat talonpoikaistiloihin verrattavia. Niiden vapautus tapahtui jo ennen vuotta 1918, mutta informaatio ei kulkenut, joten ne, jotka eivät käyttäneet lakia hyväkseen, menettivät mahdollisuuden ja muuttuivat tavallisiksi torppareiksi. Romaanissa ruustinna muistaakseni toteaa rovastille jotakin sellaista, että Akseli ei ole perintötorpan poika, vaikkakin niin koppava onkin.

Torpparit, joista radikalisoitui, olivat pieni ryhmä, kuten sanoit, mutta tilaton maatyöläisväestö, rengit (joita Akseli Koskelan kaltaiset torpparin pojat olivat kun eivät olleet perintötorpparin poikia) olivat niitä, joista maaseudun punakaartit rekrytoitiin, ja useimmat punakaartilaisethan olivat maalaisia tuohon aikaan.

Suomen ja Venäjän kylien jakokuntiin sidottujen talonpoikien historia on erilainen. Oletaisin, että Ukraina ja Etelä-Venäjä (esimerkiksi Tambov) olivat poikkeusalueita, joiden väki kapinoi pientalonpoikaisidentiteetin vuoksi. Entiset maaorjat ovat mentaliteetiltaan vähiten kapinallisia.

Tulipas pitkä kommentti.

Risto Koivula

" Venäjän ja Ukrainan "vihreitä" talonpoikaisliikkeitä ja kansallismielisiä liikkeitä voidaan moittia siitä, etteivät ne liittoutuneet bolsevikkeja vastaan. Selitykseksi ei riitä kuitenkaan pelkkä hyödyllinen idiotismi, koska lopputulos on osaksi tarkoittamaton lopputulos: punaisten voiton varmisti 1918-21 sodassa talonpoikien ja kansallismielisten liikkeiden tekemät valinnat. "

Mitä se hyödyllinen idiotismi on? Eikö idiotismi ole yleensä vahingollista?

" Esiimerkiksi "vihreisiin" lukeutuvia mahnovilaisia näyttääkin olevan mahdollista moittia siitä, että he liittoutuivat bolsevikkien kanssa kenraali Wrangelia vastaan.

Mitä jos Nestor Mahno ja mahnovilaiset olisivatkin liittoutuneet Wrangelin kanssa bolsevikkeja vastaan, niin olisiko lopputulos ollut toinen? "

Se olisi ollut täysin mahdotonta. Saksalaisten murhaaman kolmannen itäbalttikansan seelien alu- eelta syntyisin ollut maan valtaajien jälkeläinen Pjotr Nikolajevitsh Wrangel edusti kaikkea sellaista, mitä vastustivat paitsi viljelijät, myös yleensä baltit ja puolalaiset sekä erityisesti juutalaiset,ja myös- kin porvaristo. Juuri siksi hänet olikin valittu johtajaksi. Valkoiset eivät olisi mistään voineet keksiä diplomaattisessa mielessä huonompaa johtajaa, jos olisi ollut tarkoitus liittoutua muiden väestöryh- mien kanssa kuin aatelisten tilanomistajien ja ammattisotilaiden,joita Valkoiset edustivat.Lisäksi hän oli tyhmä, niin että vaikka bolshevikkien agentti oli hänen uskottuna palvelijanaan, tämä ilmeisesti- kin Trotskia totellut seeliläinen teurastajamestari pisti hänet päiviltä myrkytetyillä paikallisilla savuli- haherkuilla (viimmestä päälle hyviä, niissä on kovat vaihtelevat mausteet, joiden joukkoon mahtuu erilaisia sävyjä...) vasta Brysselissä, kun tämä ryhtyi valmistelemaan Serbiasta valkoista hyökkäystä Neuvotoliittoon.

Kuten alun perin Venäjän valkoisesta Mannerheimistakin tiedämme, valkoisten joukossa oli muitakin kansallisuuksia kuin venäläisiä, mutta he edustivat kaikki samaa luokkaa ja heidän tavoitteensa oli PUOLAN lain mukainen aatelismonarkia,jossa läänitykset olisivat olleet aatelisten yksityisomaisuutta ja tsaari olisi sotilasjohdon valitsema keulakuva (ruhtinas Felix Jusupov,joka oli naimisissa tsaarin vel- jentyttären kanssa, Arkkienkeli Mikaelin seuran johtaja yhdessä moldovanvenäläisen suurtilanomis- tajan Puriškevitšin kanssa; nämä kaksi pistivät Rasputininkin päiviltä), koko entisen Tsaarin imperiu- min alueella. Suomet ja sellaiset olisi läänitetty yksityisfeodaalitiloiksi palkinnoksi komentajille. Val- koiset EIVÄT siis olleet "porvareita", kaikkea muuta! Heidän "aateveljiään" olivat Kiinan valkoiset ja keisarillisen Japanin hallitseva aatelisluokka.

Myös Baltian valkoiset, jotka sitten nousivat valtaan olivat eri porukkaa, samaa Saksan asialla olevaa kuin atamaani Skoropadski, ja Suomen valkoiset. Skoropadski ja valkoiset myöskin sotivat. Hänen kilpailijansa Petljuraa kuitenkin tukivat Ranska ja Puola. Englanti tuki sekä Kerenskiä että valkoisia.

" Olisiko voinut syntyä moderni Venäjä tai olisiko voittanut taantumus? "

Taantumus tietysti. Mutta koko idea on mahdoton. Mahnolaiset, antonovilaiset, petljuralaset, baltit, puolalaiset kaukaasialaiset olivat nousseet juuri sitä valkoista porukkaa vastaan kuten bolševikitkin, ja kerenskiläiset antonovilaiset, jotka tosiaan olivat ensin bolševikkien kanssa liitossa ja maakunta maksoi sotaveroa. Kerenkiläiset olivat karkottaneet aateliset ja jakaneet maat pyssyin ja muuten keskenään yksityistiloiksi.

" Ollemme uudelleen saman kysymyksen edessä? Onko Venäjän historissa jokin määrätty "logiikkan- sa", josta ei ole pystytty vapautumaan ainakaan vielä? "

Silloin piti vapautua tsaarinvallasta. (Kuten nyt pitää vapautua petrodollarista riiston välineenä.)

" Vastaava kysymys voidaan mielestäni esittää myös kansallismielisille ryhmille, Suomen, Viron ja muiden balttien sekä puolalaisten itsenäisyysväelle. Itsenäisyystavoite ja valkoisten taipumattomuus pyrkimyksessä kenties sulki pois tämän mahdollisuuden. "

Nyt on muistettava, että MYÖS VÄLIAIKAINEN HALLITUS JA KERENSKI TORJUIVAT ITSENÄISYYDEN siitä huolimatta, että esimerkiksi Eserrät olivat sellaista tsaarin aikana lupailleet.

Tämä kuitenkin selvisi noille alueellisille, usein eserräläisille tai menševistisille alueellisille liikkeelle, vasta kun Kerenski hyväksyi Suomen äärioikeiston vetoomuksen hajottaa Suomen eduskunta (minkä asian kanssa NAAPURIMAAN vallankaappauksella valtaan nousseella diktaattorilla ei pitänyt olla mi- tään tekemistä!),ja ilmeni,ettei Kerenskilä ole vähäisintäkään aikomusta hyväksyä Suomenkaan itse- näisyyttä saati minkään muun,imperiumissa tiiviimmin kiinni olleen maan! Kerenski munasi äärim- mäisen raskaasti ja koko pelinsä. Vaikka oli pelimiehen metkuilla luonut koko uransa ja päässyt uskomattoman korkealle.

" ”Vihreiden” talonpoikaisliikkeen (mm. mahnovilaisten) alueelliset intressit olivat analogisia. Vih- reeseen liikehdintään tuolloin jo hajonneella Venäjällä kuuluu myös Karjalan metsäsissien kapina, josta Suomen historiassa puhutaan 1920-luvun heimosotina. "

Suomen tynkäeduskunta julisti Venäjälle sodan 15.5.1918, päivä sen jälkeen, kun viimeinen punai- nen osasto oli antautunut. Suomi vaati rauhan ehtona Itä-Karjalaa ja Kuollan niemimaata. Karjalan retki oli tuota sotaa, josta tehtiin Tartton rauha.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland

" From 1918 to 1945. The suppression of the revolution in Finland was followed by the establish- ment of a regime of White terror. On May 15, 1918, Parliament voted to break relations with Soviet Russia. In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two count- ries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Fin- land. Moreover, Parliament passed several laws to aid the formation of a political alliance with Ger- many; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revolution of 1918 and Germany’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17, 1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic. "

" Voidaan ehkä olettaa,että Mahnon liittoutuminen Wrangelia vastaan auttoi bolsevikit voittoon. "

Toki osaltaan. Samoin Antovovin. Antonovilla oli kuitenkin selvemmin koira haudattuna, hänen aiko- muksensa oli varmaan ollut pitkään "vaihtaa puolta" tai suorastaa koota varinainen voittava liike, kun punaiset ja valkoiset olisivat ensin tarpeeksi höyhentäneet toisiaan. Antonov oli Kerenskin Tam- bovin maaherraksi nimittämä Pietarilainen poliisikenraali. Hän ei koskaan pystynyt yhdistämään val- koisten kanssa. Se oli tiettävästi yhdestä kylästä ja Tšapajev-nimisen päällikön komentamista punai- sista kasakoista kiinni. Kazahit olivat myös tärkeä ryhmä, koska he eivät liittoutuneet valkoisten eivätkä ns. valkobuharalaisten kanssa.

" Näin ratkaisevaa merkitystä koko valtakunnan osalta tuskin Mahnolla oli. Jälkikäteistarkastelussa näyttää siltä,että hänen liittoutumispolitiikkansa olisi pitänyt olla jotenkin toisenlainen loppupelissä. "

Hänen olisi pitänyt johdonmukaisesti liittoutua punaisten kanssa. Mutta Trotski pelasi vähän saman- kaltaisia geimejä kuin Wrangellinkin kanssa (jossa ne menivät nappiin, toisin kuin kuin mahnolaisten kohdalla).

" Ehkä, mutta tiedämme, etteivät Venäjän valkoisten taustavoimat olisi hyväksyneet Vapaan territo- rion vapaana ja itsenäisenä säilymistä. "

He eivät varsmati erottaneet bolshevikkeja ja mahnolaisia.

" 1920-luvulla bolsevikit olivat jo sangen vahvistuneet, kun aiemmin he olivat olleet heikkoja soti- laallisesti, puhumattakaan siitä, että heikkoja olivat vieläkin kannatukseltaan. "

Kuka on mitannut?

" Aiemmin bolsevikit oli turvallinen liittolainen heikommuuttaan eikä siis minkään tyhmän päävihol- linen. Valkoiset koettiin päävihollisiksi monen Venäjän hajoamissodan osapuolen katsannossa.

Olisiko vihreiden talonpoikaisarmeijojen liittoutuminen Venäjän valkoisten kanssa bolsevikkien tappioon? "

Ei. Se olisi ollut mahdotonta.

" Voidaan myös kysyä, miksi Venäjän valkoisten armeijojen ei onnistunut liittoutua mahnovilaisten tai muiden ”vihreiden” liikkeiden tai kansallismielisten liikkeiden kanssa. "

Koska nuo olivat lähtökohtaisesti vihollisia. Vastakkain oli kansa ja valkoiset aateliset. Myös kulakit ja aateliset olivat vihollisia,sillä valkoiset halusivat muuttaa aateliston hallinnolliset läänitykset valeka- pitalistiseksi yksityisomaisuudeksi. Antonov erityisesti edusti kulakkeja, mutta myös Skoropadski ja Petljura.

" Kysymys johtaa meidät Venäjän kansallisuus- ja aluekysymyksiin keisari – Venäjän hajoamisessa vuonna 1918.

Itse asiassa kaikki kansallismieliset tai ”vihreät” eli talonpoikaiset liikkeet tekivät saman virheen tai valkoiset tekivät virheen, kun he eivät pystyneet tekemään kompromisseja talonpoikaisten tai kansallismielisten kanssa. Venäjän valkoiset yhdistettiin (oli se oikein tai väärin) isovenäläisyyteen. "

Heidät yhdistettiin aatelisvaltaan, joka olisi ollut jyrkempää kuin Nikolain aikaan.

" Bolševikkien isovenäläisyys näyttää paljastuneen vasta, kun he nousivat niin vahvoiksi, että he alkoivat ahnehtia takaisin eroon päässeitä Venäjän entisiä alueita. "

"Isovenäläisyys" on tässä turhaa pulinaa. Mutta väestöstä puolet oli venäläisiä. NL:ssa puolet oli myös Venäjän kansalaisia, joskin nuo menivät limittäin parikymmentä posenttia.

" Keisari -Venäjän hajoaminen ja valkoisten tappio Venäjällä vuonna 1918

Venäjän keisarikunnan hajoaminen vuonna 1918 perustui alueelliseen ja kansallismieliseen liikeh- dintään, voidaan väittää. Kokonaistilanne voidaan hahmottaa siten, että Venäjän valkoiset (myös ympärysvaltojen interventiojoukot), punaiset (bolsevikit ja vasemmisto-SR:t) ja vihreät (antonovilai- set ja mahnovilaiset) sekä kansallismieliset (Ukrainan petljuralaiset, keskusvaltojen interventiojoukot ja Puolan joukot) olivat neljä eri osapuolta. "

Voidaan. Kaikkiaan osapuolia oli parikymmntä, jos Baltia ja Suomen "heimosoturitkin" otetaan huo- mioon: valkobuharalaiset, mussavatit, Muurmanin legioona, Puolan kimppuun itsenäisyyen puolesta hyökänneet liettualaiset, Baltian punaiset ja muut jne.

" Venäjän valkoiset hävisivät siksi, etteivät he kyenneet liittoutumaan vihreiden ja kansallismielisten kanssa punaisia vastaan. "

Venäjän valkoiset olivat historian kummitus. Heidän voittonsa olisi ollut varsinainen katastrofi.

" Punaiset liittoutuivat vihreiden ja kansallismielisten kanssa tapaus- ja tilannekohtaisesti. "

Kyllä. Stalin oli erityisen hyvä sumplimaan tilannekohtaisia liittoja Volgan rintaman poliittisena komissaarina. Rintaman komentaja Tuhatshevski olisi sellaiset yksin muninut.

" Valkoisten taipumattomuus suostumaan siihen, että Venäjän eri alueet irrottautuisivat Venäjästä, oli syynä. "

Viime kädessä se. Ja heidän edustamansa roistoluonteinen järjestelmä.

" Bolševikit olivat taipuvaisempia taktisista syistä, siis käytännöllisesti viisaampia, machiavellisti- simpia. Asetelma mielestäni perustuu Venäjän kansallisuuskysymyksiin.

Miksi Puola piti Venäjän valkoarmeijaa päävihollisenaan eikä bolsevikkeja? "

Viime kädessä siksi, että luuli punaisia heikommaksi osapuoleksi.

Puolalaisten komentaja (menševikki) Pilsudski oli taistellut Itävallan eikä Venäjän joukoissa. Hän ei tuntenut hyvin Venäjän asioita. Hän piti muuten itseään puolankielisenä liettulaisena, oli kotoisin Pilsudain ("Sotaoikeus") kaupungista. Hänen väitetään olleen historian paras puolalaisvitsien kertoja.

" Nestor Mahnon mahnovilaista armeijaa suurempi lähes puolen miljoonan armeija, eli Pilsudskin Puolan armeija johtajansa ilmoituksen mukaan vältti taistelemista bolševikkien kanssa samaan aikaan, kun jälkimäiset taistelivat Venäjän valkoarmeijan kanssa, koska Venäjän valkoisten tiedettiin olevan haluttomia hyväksymään Puolan itsenäisyyttä, ja voidaan luetteloa jatkaa: Suomen, Ukrainan kansallisen tasavallan (josta keskustelin) tai Viron tai Mahnon Vapaan territorion itsenäisyyttä.

Puola voisi pitää Mahnon potentiaalisena liittolaisena. Ukrainan Keskusradan armeija, siis Simon Petljuran armeija, oli muistaakseni tässä vaiheessa sulautunut puolalaisiin. Puolalla ja Keskusradalla oli reunavaltiosopimus ja itse asiassa Rudolf Holsti oli neuvotellut vastaavasta sopimuksesta Puolan kanssa, mutta Suomen eduskunta ei suostunut hyväksymään sitä. Myös osa Keskusradan ryhmistä oli kiinnostunut liittoutumisesta bolsevikkien kanssa. Keskusradan ja Puolan päävihollinen olivat Venäjän valkoiset, koska nämä eivät kannattaneet edes taktisesti Venäjään kuluvien alueiden irrottautumista.

Miksi ”vihreät” eli talonpoikaisliikkeet eivät liittoutuneet Puolan kanssa?

Olisiko Mahnon liitto Puolan kanssa ollut mahdollinen? "

Ne olivat kaukana toisistaan ja siinä oli muita välissä. Puolan armeijaa komensi Ranskan armeijan esikuntapäällikkö Maxime Weygand, sittemmin yksi Euroopan tunnetuimmista fasisteista, belgialai- nen, jonka väitetään olleen kansanmurha-Leopold II:n avioton poika, ei ymmärtänyt sellaisista hie- nouksista. Petljuraakin teki tiukkaa ymmärtää kaveriksi (missä auttoi Petljuran raivoisa antisemitismi)...

" No, saattoihan olla, ettei Puola olisi hyväksynyt Itä-Ukrainan irrottamista Puola-Ukrainan liittovaltiosta, joka olisi saattanut olla Puolan tavoitteena.

Viittasin aikaisemmin seikkaan, etteivät Mahno ja Simon Petljura, joka liittoutui 1912-luvulla Puolan kanssa, kyenneet sopimaan kuulumisesta samaan valtioon. Erottavana asiana lienee kansallismieli- sen Keskusradaa kannattaneen sosialistin Simon Petljuran ja Mahnon väliset erot käsityksessä valtiosta. Mahnohan oli anarkisti. Toisaalta Petljura haki tukea ja liittolaisuutta Saksalta ja Puolalta. "

Ranskalta ja Puolalta. Saksan liittolainen oli Skoropadski.

" Tambovissa Venäjällä oli antonovilainen talonpoikaisliike, joka oli ”vihreä” liike (siten kuin Mahno- liikekin), jossa aatteellisena piirteenä oli sosialistivallankumouksellisuus (SR:läisyys), joka oli niin ikään ollut bolševikkien puolella Venäjän valkoisia vastaan ja ideologisesti lähempänä kuin Mahno-liike. Muistaakseni vuonna 1923 bolševikit kukistivat sen, kun se oli taistellut jonkin aikaa bolševikkeja vastaan. "

Antonovilaiset olivat kerenskiläisiä, he ajoivat maiden jakamista yksityisplänteiksi, mitä mahnolaiset eivät hyväksyneet, eivätkä yleensä muutkaan aron asukkaat, jotka elivät karjanhoidolla. Tambov on metsävyöhykettä, missä pitää raivata.

" Tunnetuin, eniten bolsevikkeja pelottanut liike, oli Kronstadtin matruusien kapina 1920, jossa vaadittiin neuvostovaltaa ilman bolsevikkeja.

Miksi ihmeessä tulevan Neuvostoliton alueen talonpojat hyväksyivät passiivisesti bolsevikkivallan 1924 mennessä? "

Keskivarakkaat ja köyhät talonpojat paitsi hyväksyivät myös pistivät sen pystyyn maaseudulla, ja heistä tuli kohoositalonpoikaiston runko. Taarin pakkokulakisointi umpivilpillisin keinoin oli kypsyt- tänyt heidät. Tsaari mm. kutsui kaksi kertaa suuremman armeijan aseisiin kuin välttämättä olisi ollut tarpeen, jotta kulakisointi etenisi nopeasti, kun keskivarakkaat talonpojat olivat sodassa, ja kulakit vapautettu aseista järjestelemään armeijan ruookimista.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Stolypi...

" Valkoiden tultua heidän lyömikseen bolsevikit kohtasivat omien riviensä hajoamisen. Käsittääkseni yleensä voidaan sanoa vuosista 1920 - 1921, että asettumalla NEP- talouspolitiikkaa kannattamaan bolsevikit onnistuivat taivuttamaan maaseudun talonpojat laskemaan aseensa ja laajat sotilaskapinat laantumaan puna-armeija varuskunnissa.

On luultavaa, että talonpojat kannattivat bolsevikit haastaneita poliittisia liikkeitä pragmaattisista syistä, kun bolsevikit toteuttivat pakko- ja riistoverotuksellista sotakommunismia. Talonpoikien enemmistö ei ollut mahnovilaisuuden tai muiden bolsevikkien vaihtoehtona esiintyvien aatteiden puolella ideologisista syistä. "

Andersson ajaa takkaa millä kokoonpmnolla bolševikit olisi voitu panna sileäksi. Sellaisia ei ollut tar- jolla, mutta varmasti olsi ollut mahdollisuuksia, jossa mahnlaiset antonovilaiset ja vasemmisto-eser- rät olivat myös voineet olla voittaneella kansarintaman puolella, ja Valkoiset olisi pelattu entistä te- hokkaammin ulos. Lenin kehitteli sellaisia ajatuskia teoksessaan "Sosialidemokratian kaksi taktiikkaa vuosien 1905 -07 maatalousvallankumouksessa. Alueelliset, työpaikka- ja joukkosastoneuvostot olivat Trotskin ja menševikkien ja tietysti joidenkuiden bolševikkienkin idea, jonka Lenin hyväksyi kesällä 1917 sillä perusteella, että hallito oli jo pitkälle organisoitu niiden varaan.

Toimituksen poiminnat