timoandersson Yksilön vapauden puolesta

Mielipidevainoa vappumarssilla vuonna 2014

 

Vapunpäivänä poliisi rajoitti liikkumavapauttani vappumarssilla.  Seisoskelin keskellä Rautatien toria. Yllättäen poliisi saartoi osan mielenosoitukseen valmistautuneita. Myös minä jouduin poliisin piiritysrenkaan sisäpuolelle tietämättä ollenkaan, mitä tapahtui tai mitä tulisi vielä tapahtumaan.  Yksilönvapauden kannattajana olin vetäytynyt vapautta karsastavien sosialistien luota lähemmäksi vapautta rakastavia anarkisteja. Hehän kannattavat hallituksettomuutta, joka on yksilönvapauden ulottuvuus liberalistinkin mukaan. 

Saartaessaan vappumarssilla 2014 vapauden asiaan tällä tavoin vihkiytyneet mielenosoittajat poliisi rajoitti perustuslain vastaisesti yksittäisten kansalaisten vapautta päättää itse siitä, missä marssirivistön paikassa haluaa marssia. Vapaa kansalainen havaitsi menettäneensä vapautensa. Ilman ennakkovaroitusta poliisit alkoivat rynnäköidä saarrettuun väkijoukkoon, joka seisoi rauhallisena.  Poliisi näkyi ottavan kiinni yksittäisiä henkilöitä ties mistä syystä.  Oli ällistyttävää, että poliisi poisti mielenosituksesta mustia lippuja.  

Miksi poliisi jätti punaiset liput rauhaan? Onko kysymyksessä poliisikuntamme myöhäisherännyt rakkaus sosialismin asiaa kohtaan?  Miksi yksi ideologia ansaitsee poliiisn turvan, mutta ei joku toinen. Eikö musta tai punamusta vapausaatta tulisi suojalla yhtä lailla kuin kelttaista, liberalistista tai jonkin muunkin väristä vapausaatetta?

Onko oikeudenmukaista, että poliisi turvaa sanan- ja ilmaisuvapauden vain sosialisteille? Moni anarkisteihin kuulumaton on tietoisesti tai tietämättään samaa mieltä kuin he, vakuuttunut hallituksettomuuden ja yksilönvapauden syvästä ja läheisestä yhteydestä.  Organisoitumaton anarkismi on sangen yleistä.

Poliittinen eliitti, jonka talutusnuorassa poliisi on, saattaa pelätä eniten juuri anarkistien esimerkkiä. Heidän oppinsa on "Viisveisatkaa hallikuksesta". Vapaus voi toteutua juuri kansalaistottelemattomuuden kautta. Kansan ystävänä poliisin tulisi auttaa kansalaista voimautumaan eli toimimaan vapaudessa omaehtoisesti. Kansalaisen tulisi vapautua kerrotuista myyteistä, joiden omaksumisen kautta he uudistavat jatkuvasti orjamielensä. Tästä vapautuminen edellyttäisi juuri kansalaiskapinahenkeä. Sen soisi näkyvän vaaleissakin.

Vaarana valtaideologioiden yksipuolisesta suosinnasta on, että vapaus tuhotaan vähittäin: ensin anarkisteilta (huonomaineisuutensa vuoksi), sitten itse kunkin muun aatteen kannattajilta kultakin aatteelta vuorostaan. Kun on yksi ideologia vähemmän, jokin entisistä joutuu vainon kohteeksi.  Tällaisen aatevainon vaara on Suomessa melko ilmeinen. Tuloksena voi olla se, että aatteet ovat pienen eliitin ylhäältä pakkosyöttämiä ilman että yksilön sallitaan enää ajatella itse. 

Mellakkapoliisivarusteisiin on tuhlattu suuret rahat. Kansalaisena voi kysyä aiheellisesti, keksitäänkö yhteiskunnalle vihollisia, jotta hallituksen rahantuhlaus saadaan näyttämään oikeutetulta.  Kysymyksessä ei ole kuitenkaan pelkästään rahantuhlaus, vaan mellakkavarusteiden käyttö kansalaisten kalliimpien etujen, oikeuksien ja vapauksien, tuhoamiseksi.

Työläisissäkin on ollut vapautta rakastavaa väkeä vuosien mittaan. Vappu on myös vapaamielisten ja vapaudenystävien juhla.  Miksi vapautta karsastaville sosialisteille ja totalitarismin puolustajien annetaan monopolisoida vapun perinteen ja symbolit?  Haluavatko sosiaalidemokraatit syrjiä vapausväkeä vasemmistossa?  Miksi he käyttävät poliisia tähän? Miksi poliisi suostuu hyväksikäytetyksi?  

Tietenkin poliisit ovat jo ammattisyistä byrokraatteja, kuuluvathan he erääseen byrokraattiseen virkakuntaan. On ymmärrettävää, että byrokraatit tuntevat solidaarisuutta sosialisteille, jotka ovat sydämeltään byrokraatteja.  Byrokraatin sydän saa hänet solidaariseksi niitä aatteita vastaan, jotka edellyttävät kansalaisten jatkuvaa valvontaa ja itsekunnioituksen tuhoamista.  Yhteiskuntamme tulisi kuitenkin perustua kansalaisten vapaaseen järjestäytymiseen. Valtiota tarvitsisimme mahdollisimman vähän vapaaseen järjestäytymiseen.  Valtion sekaantuminen itse asiassa tuhoaa vapauttamme kiitettävästi säilyttävän yhteiskunnan.

Poliisi voisi olla hyödyllinen vapautta säilyttävälle yhteiskunnalle, jos sen johto todella ymmärtäisi, miten se voisi ylläpitää vapauttamme suojelemalla meitä vapauden vihollisia vastaan ja kansalaisen omanarvontunnon luhistajia vastaan. Poliisien pitäisi olla ideologisesti neutraali, jossa se palvelisi kaikkia kansalaisia.  Poliisi on liian usein taipuvainen auttamaan niitä, jotka haluavat kyykyttää ja nöyryyttää tavallisia ihmisiä – siis rikkaita ja mahtavia, jotka haluavat viedä aivan tavalliselta ihmiseltä näiden arvokkuuden ja ihmisoikeutensa.

Syy ei ole ehkä poliisin. Ehkäpä yhteiskunnassamme jäytävät totalitaarisuuden voimat, joista poliisimme ei ole riippumaton? Nuo voimat pyrkivät saattamaan voimaan epätoivottuja normeja, siis eri tapoja tehdä hyväksytyksi heikkojen sortaminen ja välinpitämätön asenne sortoa kohtaan. Poliisi olisi sen luottamuksen arvoinen, jota sitä kohtaan usein tunnetaan, jos poliisi ymmärtäisi palvelevansa pientä, heikkoa ja rehellistä kansalaista ja vaalia kansalaisen vapauden pyhyyttä. Senhän pitäisi suojalle kansalaisia kansalaisille vääryyttä tekeviä poliitikkoja ja byrokraatteja vastaan ja taloudellisen eliitin harjoittamaa lahjontaa ja väärinkäytöksiä vastaan.  

Anarkia usein käännetään hallituksettomuudeksi ja anarkismi hallituksettomuuspyrkimykseksi. Anarkismi ei ole vain ajattelua, vaan pyrkimystä instituutioihin, jotka perustuvat vapauteen, eivät pakkovaltaan, jonka ylläpitoa varten valtio on olemassa. On Suomessa asiat niin huonosti, ettei vapautta saa julistaa maamme kaduilla. Miksi poliisi käytetään poliittisesti pelottelemaan kansalaisia, jotta he eivät uskaltaisi puuttua rikkaiden ja mahtavien etujen kahmintaan?  Kansalaisen palvelijana pollisin tulisi olla vähäpätöisimmän puolella eikä niiden puolella, jotka hämäristä ideologisista syistä haluavat pelottaa kansalaiset kuuliaisiksi. 

Miksi sosialismin vaarallisuutta vähätellään, miksi anarkistien vaarallisuutta liioitellaan? Historiansa nojalla sosialismi on paljastunut vaaralliseksi, toteutettiinpa sitä sitten jonkun mielestä oikein- tai väärin. Emme kuitenkaan suhtaudu pelonsekaisesti karttaen kaikkiin sosialisteihin.Sosialismista tiedämme, mihin pahaan se kykenee. Kuitenkaan emme leimaa kaikkia sosialisteja pahoiksi, vaikkakin sosialismin vaarallisuudesta meillä on laaja yksimielisyys.   Anarkistit eivät ole historian valossa yhtä pahoja kuin sosialistit, jotka ovat valtion avulla tehneet pahoja. Kuitenkin anarkismin aate on oikein ymmärrettynä jo lähtökohtaisesti parempi kuin sosialismi. 

On siksi outoa, että anarkisteja leimataan jatkuvasti, vaikkakaan heidän aatteettaan ei ole mahdollista käyttää väärin tai oikein sellaisiin vääryyksiin kuin sosialismia.  Oikein ymmärrettynähän anarkismi on purkimystä ajatella ja toteuttaa yhteiskunnan instituutiot ihmisläheisesti, ilman keskusjohtoisuutta ja pakkovaltaa, jotka sisältävät aina vaarallisen mahdollisuuden toteuttaa totalitarismin ihanne, joka lymyää liian monen viranomaisten mielen sopukoissa.

Tätä kaikkea ei voida kiistää sillä perusteella, että jotkut anarkistit eivät ole johdonmukaisia aatteessaan. Miksi vaatia sitä heilltä, kun muiden aatteiden edustajien sallitaan jatkuvasti olla epäjohdonmukaisia? Täytyisikö olla anarkistimedia, jotta anarkismin edusta ja haitoista keskusteltaisiin asiallisen kriittisesti. Anarkismi-keskustelu on liiaksi mörön tai hirviön rakentamista.

Mitä pahaa voisi koitua sellaisesta anarkismista, joka ei vihaa valtiota, vaan jättää valtion rauhaan, jos valtio jättää kansalaisen rauhaan, kunnioittaa ja suojelee kansalaisia yksilön ja yhteisön vihollisilta?  Mitä jos valtiomme olisi ollut anarkistinen? Eikö se olisi salllinut kansalaisten vapaasti järjestyä yhteiskunnaksi? Anarkistinen poliisi olisi jättänyt kansalaiset rauhaan, vapaasti järjestäytymään mielensä mukaan, ollen olemassa vain siltä varalta, että ihmiset ja vapaudet tarvitsevat voimakeinoilla toteutettua suojaa. Anarkismi on siis itse asiassa valtiollisuutta, jossa vallitsee hallituksettomuus, josta puuttuu pakkokeinoin yllä pidetty valtiovalta.

Vaikkakaan he eivät olisi oikeassa monissa yksityiskohdissaan, anarkistit ovat ihanteellisuudessaan ja optimismissaan esimerkkejä asenteesta, jota politiikassa tarvitaan. On tärkeää pikkemminkin rohkausta kuin masentaa kansalaisia toimimaan poliitikkojen ja virkamiesten valvojina ja demokratian vahtikoirina.  

Anarkismi on yllättäen parasta valtiollisuutta, jos ymmärrämme sen oikein.  Paras valtio on nimittäin sellainen, joka ei käytä pakkovaltaa kansalaisia ja näiden vapautta vastaan. Mitä jos valtiomme olisi paras mahdollinen? Eikö se silloin hylkäisi hallituksensa ja nojautuisi kansaan, silloin myös poliisi antaisi kansalaisten vapaasti liikkua siellä, missä he haluaisivat, vapaasti kokoontua mielensä mukaan ja ilmaista julkisesti sen, minkä he haluavat.       

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kiitos,ensimmäinen edes vähän kokonaisuutta tarkasteleva kirjoitus,vaikka siitäkin jäi osioita pois.

Käyttäjän petrikiiski kuva
Petri O. Kiiski

Joo, kumma juttu, että valtio leikkaa kaikesta, mutta on varaa varustaa sata mellakkapoliisia kymppitonnien kuteisiin ja maksaa niille pyhä- ja ylityökorvaukset ja minkä takia - hyökkäämään rauhallisten ihmisten kimppuun, joskin väärää lippua kantaneiden.

Aslak Koivuila

Kukaan ei tule repimään Che-paitaa kenenkään päältä.
Ketään ei edes kiinnosta mitä Ernesto Rafael Guevara de la Serna ajatteli ja teki. Siitä on tullut joulupukki ja hesus.

Mikael Kerokoski

Anarkisti valittaa kohdattuaan vappumiekkarissa anarkiaa. Oh the irony.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

kauheeta,miten sä tuosta selviät,pitäiskö perustaa tukiryhmä,,,kerätä adresseja,,vedota Putiniin,Vai Brysseliin,,Vai YK;hon,,vai minne,,läksin hulinoimaan ja turpiin tuli,.-on se niin väärin,,ei muualla noin kohdeltais,,(ei niin,,-vaan tapettais) !!!!!!!

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

En kuulu mihinkään anarkistiryhmään. Tulin yksityishenkilönä vappumarssin järjestäytymistilaan, siis torille. Poliisin toimenpiteen vuoksi jouduin marssimaan anarkistien riveissä. Poliisin ylilyöntien vuoksi marssin aivan tyytyväisenä. Tiesin marssivani Suomen peustuslain puolesta hallituksemme poliisivaltiopyrkimyksiä vastaan.

Anarkstien protesti osoittautui itse teossa oikeutetuksi. Olen huolissani suomalaisesta yhteiskunnasta (en itsestäni ja miksi olisinkaan?). Kuten sanoin, anarkismin ajatukset eivät siten liity totalitarismiin ja rikoksiin kuin sosialismin/kommunismin ideat ovat liittyneet, joten minun on vaikea esittää mitään kielteistä anarkismia vastaan. Mistä anarkisteja pitäisi moittia? Jos vaikkapa kokoomuslainen syyllistyy ilkivaltaan, niin emmehän sano ilkivaltaa kokoomuslaisuudeksi. En ymmärrä.

Toteutuneessa totalitarismissa poliisista on aina tehty rikollisten ylin ystävä. Tätä tulevaisuutta en toivo Suomelle enkä Suomen poliisille. Suomen peruslailliset oikeudet ja vapaudet on turvattava, siis huolehdittava, ettei valtiota, siis poliisia käytetä niitä vastaan.

Jokainen järkevä ja rehellinen ihminen pitää hallituksettomuutta ainoana tavoiteltavana yhteiskuntamallina, ellei hallituselle nimenomaisesti esitetä jotakin järjellistä perustelua. Hallituksia ei kuitenkaan perustella järjellä, vaan pampulla, asein, väkivallan painostavalla uhalla jne.

Toimituksen poiminnat